Alku Asukkaat Esittely Toiminta Foorumi Email

Muistoissa: Mr. Alberto

EV-I, KERJ-III

Kuollut 26.3.2017

virtuaalihevonen


© Nico Morgan

Virallinen nimi Mr. Alberto Rotu, sukupuoli Suomalainen puoliverinen, ori
Syntymäaika 13.04.2015 (ikä) Väri musta
Säkäkorkeus 169cm Omistaja Mette (VRL-13589)
Rekisterinumero VH15-031-0589 Kasvattaja Mette (VRL-13589)
Koulutustaso 130cm - CIC4 Saavutukset EV-I, KERJ-III, Quality

Saavutukset

Estevarsojen laatuarvostelu tammikuu 2016
6,5 - 10 - 4 - 2 - 3 - 5 = 30,5 / EV-I

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu maaliskuu 2017
7 + 33 + 20 + 8 + 15 = 83 KERJ-III

Virtual Riding Horses Assessment maaliskuu 2017
8+7½+8+4½+4+6½+4½+3½+4 Quality

 
Kaikki kuvat © Nico Morgan
Klikkaa kuvat isommiksi!

Luonnekuvaus

Alberto on arkaileva ja epäileväinen ori, jolla on kuitenkin iso ego. Laitumelta haettaessa Alberto näkee haamuja matkan varrella enemmän kuin tarpeeksi ja ori on koko ajan säpsyilemässä. Tallissa ori osaa ottaa melko rennosti, mutta kaikki uudet äänet ja tarvikkeet saavat sen säpsähtämään tai vähintäänkin katsomaan kummeksuen.

Hoitaessa Alberto esittää välillä isompaa ja rohkeampaa kuin onkaan. Harjaukselle ori nyrpistelee nenäänsä ja koittaa välillä näyttää hapanta naamaa. Kavioilla ori saattaa yrittää huitoa, joten niitä ottaessa kannattaa olla varovainen. Oria saa komentaa ihan kunnolla, tosin herran mielestä se ei ole hänen arvolleen ollenkaan sopivaa ja komentaminen saakin Alberton usein murjottamaan loppuharjauksen ajaksi. Varustaminen sujuu, kun sen laittaa sujumaan. Suitsimista ori ei vastustele, mutta satulavyötä kiristäessä ori voi yrittää näykkiä, tähänkin auttaa tarvittaessa kovakin komento.

Selkään noustessa Alberto yrittää joskus myös näykkäistä, joten selkään kannattaa nousta nopeasti korokkeelta. Alkukäynneissä Alberto unohtuu usein haaveilemaan ja laahustaa pitkin kenttää, kunnes huomaa, että estevaraston ovi onkin eri asennossa kuin edellisenä päivänä ja sitähän pitää toki säikähtää. Säikähtäessään Alberto ei käynnissä lähde eteenpäin, vaan lähestulkoon hypähtää neljällä jalalla ilmaan. Ohjat kannattaa siis pitää heti alusta asti sopivalla tuntumalla ja tarkkailla ympäristöä koko ajan. Ravissa Alberto jatkaisi mielellään haaveilua ja laahustamista, mutta muutamalla muistutuksella ori kyllä liikkuu eteenpäin haluttua vauhtia. Ravissakin Alberto saattaa säpsähdellä milloin mitäkin ja tekee silloin komeita sivuloikkia, joista on yksi jos toinenkin ratsastaja tullut alas. Alberto on myös herkkä suustaan ja jos sinne jää yhtään roikkumaan, vispaa ori päänsä taivaisiin ja juoksee niin lopputreenin. Laukassa Alberto harvemmin säikkyy mitään, vaan innostuu kunnolla ja silminnähden kiinnostuu tehtävistä. Laukka Albertolla on reipas ja korkea, oikein komeannäköistä.

Kouluratsuna Alberto usein keksii kaikenlaista säikyttävää, mutta määrätietoisella ratsastajalla, joka osaa vaatia orilta asioita, Alberto kulkee hyvin ja tekee pyydetyt asiat, muttei yhtään enempää. Tältä orilta ei siis saa mitään ilmaiseksi, vaan kaikki on ansaittava kovalla työllä ja muistettava vaatia työskentelyä koko ajan, eikä saa antaa orin laiskotella. Esteillä Alberto taasen on elementissään ja kiitää esteiden yli kuin paraskin liitokavio. Alberto vaatii vain oikean aikaiset avut ja hyvät lähestymiset ratsastajaltaan ja sen jälkeen ori hoitaa loput. Tiukat kaarteet tuottavat oriille joskus vaikeuksia, mutta muutamilla pidätteillä saadaan vauhti usein sopivaksi ja kääntymisetkin onnistumaan. Maastoon ei tämän hermoheikon eläimen kanssa kannata lähteä, ei edes pomminvarman kaverin kanssa.

Kilpailupaikoilla Alberto ottaa usein vähän stressiä ja säpsyilee varsinkin verkassa kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Vaikka Alberto ei kotitallillaan ole mitenkään erityisen tunnettu potkijana, usein vieraissa paikoissa vieraat hevoset saavat herran hermostumaan ja huitomaan takasillaan. Punainen rusetti siis häntään ja kilpakumppanit kannattaa kiertää kaukaa. Riittävän verryttelyn jälkeen Alberto yleensä rentoutuu ja kilpasuorituskin sujuu nappiin. Huonoina päivinä tosin mikään verkka ei ole tarpeeksi, vaan ori kulkee radallakin jännittyneenä kuin viulun kieli ja lopputulos on lähinnä katastrofi.


Sukuselvitys

i. Mr. Champ
swb, 170cm, m
YLA3
ii. Mr. Magnum
swb, 170cm, rn
iii. Pålyngve
swb, 174cm, rn
iie. Dam Margareta
swb, 165cm, rn
ie. Älsklig Elsa
swb, 165cm, rn
iei. Eldgrim
swb, 165cm, rt
iee. Eleonora II
swb, 162cm, m
e. Alicia
hann, 168cm, km
ei. Gunnar
hann, 170cm, rnkm
eii. Alfnso
hann, 171cm, rtkm
eie. Linda
hann, 165cm, rn
ee. Gryselda
hann, 165cm, m
eei. Gesundheit
hann, 168cm, rt
eee. Gisela
hann, 162cm, m

Mr. Magnum on kouluratsastuksen saralla kunnostautunut, nykyään jo eläkkeellä oleva hieno ori. Ori kilpaili PSG-luokissa, lähinnä Ruotsissa ja saavutti useita voittoja ja sijoituksia. Kilpailu-uransa jälkeen ori oli suosittu siitoshevonen ja sillä onkin yli 40 varsaa, joista useimmat asuvat Pohjoismaissa, mutta muutama on päässyt Keski-Eurooppaan asti.
Pålyngve oli Mr. Magnumin tavoin kouluhevonen ja kilpaili omistajansa kanssa vaativissa luokissa. Ori ei ollut käytökseltään aina kovin ihastuttava, mutta omistaja osasi laittaa sen kuriin. Suuri ruunikko keräsi ihailevia katseita, missä ikinä liikkuikin, sillä saumaton yhteistyö omistajan kanssa korvasi orin muita puutteita. Ori jätti 50 sijoituksen jälkeen seitsemän varsaa.
Dam Margareta asui yksityishevosena ratsastuskoulussa. Tamma oli hurjan taitava ja voitti muutamia kouluratsastuskilpailuja, mutta sen omistaja ei ollut kiinnostunut kilpailemisesta. Niinpä tamma sai viettää mukavaa harrasteratsun elämää ja pyörähtää välillä tunneillakin, sillä tamma oli hyvin kiltti ja varsinainen opetusmestari nuoremmille ratsastajille.

Älsklig Elsa, kultainen ja rakastettava tamma, joka pärjäsi erinomaisesti niin esteillä, kuin koulussakin. Tamma kilpaili esteillä jopa 140cm tasolla asti ja koulussa vaativa B-luokissa. Elsa kuitenkin sai vakavahkon jännevamman, joka keskeytti sen kilpailu-uran jo 13-vuotiaana. Kaunis tamma varsoi sen jälkeen kuitenkin vielä 3 kertaa ja kaikki sen varsat ovat olleet taitavia kilpahevosia.
Eldgrim oli sukunsa paras estehevonen. Melko vaatimattomista vanhemmista alkunsa saanut ori yllätti kaikki, kun se taitavissa käsissä koulutettuna ja treenattuna osallistui jopa 150cm esteradoille. Voittoja ja sijoiutksia ori sai lähinnä 120-130cm korkeilta radoilta, mutta eivät korkeammatkaan radat täysiä fiaskoja olleet. Ori jaksoi kilpailla melko kauan, vasta 16-vuotiaana sillä hiljennettiin tahtia ja se ruunattin ratsuttajansa lapsia varten. Ennen ruunaustaan ori astui kahdeksan tammaa, joista vain neljä tuli kantaviksi. Neljästä varsasta yksi kuoli lähes heti syntymänsä jälkeen, joten orilta jäi vain kolme jälkeläistä. Eldgrim onkin melko harvinainen näky hevosten sukutauluissa, mutta ne jotka oriin tietävät, innostuvat nimestä lähes poikkeuksetta.
Eleonora II kaunis pienehkö ja siro estetamma, joka kilpaili Ruotsissa ja Tanskassa kenttäratsastuksen parissa. Tamma syntyi Ruotsissa, mutta muutti Tanskaan toisena kesänään koulutettavaksi ja kilpahevoseksi. 10-vuotiaana Eleonora kaatui maastoesteradalla melko pahasti, jonka jälkeen tamman omistaja ei halunnut enää kilpailla ja niimpä hevonen myytiin takaisin Ruotsiin harrasteratsuksi. Eleonora muutti ratsastuskoululle, jossa se kävi kokeneempien tunneilla ja valmennuksissa. Tamma pääsi myös osallistumaan muutamiin este- ja koulukilpailuihin ratsastuskoulun oppilaiden kanssa ja keräsi usein ruusukkeet helpoista luokista. Vanhoilla päivillään Eleonora sai vielä kaksi varsaa, joista toinen jäi ratsastuskoululle ja toinen, eli Elsa, myytiin nuorelle kilparatsastajalle.

Gunnar oli henkeen ja vereen estehevonen. Gunnar kilpaili ratsastajansa kanssa Saksassa 140-150cm luokkia hyvällä menestyksellä. Ruunikonkimo ori kimoutui hyvin myöhään, jopa myöhemmin kuin sen varsat, jonka vuoksi aluksi ihmeteltiin, kuinka kahdesta "yksivärisestä" hevosesta voi syntyä kimo.
Alfonso kilpaili esteillä 6-vuotiaasta eteenpäin. Ori oli hyvännäköinen, vaikkakin käytökseltään melko hankala ja helposti kuumuva. 14-vuotiaana ori voitti suuren estekilpailusarjan, jonka jälkeen omistaja päätti, että huipulla on hyvä lopettaa ja ori siirtyi jalostuskäyttöön.
Linda oli nätti tamma saksalaisessa siittolassa. Nuorena se ratsutettiin ja sillä kisattiin muutama helppo esteluokka, mutta 5-vuotiaana se jäi kokonaan siitostammaksi. Linda sai yhteensä kahdeksan varsaa hienoista oreista.

Gryselda oli lupaava kenttäratsun alku. Tamma menestyi hyvin niin koulu-, rataeste- kuin maastoesteosuuksillakin 6-8 vuotiaana. 8-vuotiskaudellaan se kuitenkin jäi jalastaan kiinni maastoesteeseen ja loukkaantui niin, ettei siitä ollut enää kilpailemaan. Omistaja ei kuitenkaan raaskinut lopettaa hevosta, vaan se sai jäädä oloneuvokseksi ja tekemään varsoja.
Gesundheit kilpaili kouluratsastuksessa ja pärjäsi voitokkaasti aina vaativa A -tason luokissa asti. Ylemmille tasoille orin kapasiteetti ei riittänyt, joten se myytiin edullisesti aina uudelle nuorelle kouluratsastajalupaukselle. Ori astui eri omistajilla yhteensä neljä tammaa ja kaikki sen jälkeläiset ovat olleet hienoja käyttöhevosia.
Gisela syntyi aivan tavalliseen pieneen maalaistalliin. Vartuttuaan tammasta kasvoi kuitenkin hurjan kaunis ja siro, joten omistaja myi sen melko kalliilla hinnalla siittolalle. Siittolassa tamma kantakirjattiin toiselle palkinnolle ja se sai jäädä sinne loppuiäkseen. Gisela sai yhteensä yhdeksän varsaa, joista suuri osa peri sen kauniin mustan värin.

Jälkeläiset

20.08.2016fwb-t.Tamika Honey
15.08.2016fwb-o.Mr. Daniel

Kisakalenteri

Ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 2624.54
Nopeus ja kestävyys: 1270.70
Kuuliaisuus ja luonne: 1553.22
Tahti ja irtonaisuus: 0.00
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

ERJ Pisteet: 4177.76 Taso: 8 Maksimitaso: 7
KRJ Pisteet:1553.22 Taso: 4 Maksimitaso: -1
KERJ Pisteet: 3895.24 Taso: 8 Maksimitaso: 7
VVJ Pisteet: 1553.22 Taso: 4 Maksimitaso: -1


12.07.2015Ratsutalli LuttanatkenttäCCI/CIC42/6
12.07.2015Ratsutalli LuttanatkouluVa A2/12
30.05.2015VaahterapolkukouluVa A1/9
29.05.2015KeiholehtikouluVa A4/18

Päiväkirja

01.-02.03.2016 Nuorisopäivät Kisatalli Mangossa

Irtohypytyskilpailu 1.3.
Luokka 3: estekorkeus 140cm - sijoitus 1/3 "Päivän paras korkeushyppääjä"

Näyttelyharjoitukset 2.3.
Näyttelyharjoitus teki oikein hyvää Albertolle, sillä sen käyttäytyminen vieraissa paikoissa ei aina ollut ihan mallikelpoista. Tämä kerta ei tehnyt asiaan poikkeusta ja muut harjoituksiin osallistujat kiersivät meidät suosiolla kaukaa. Alberto ei meinannut millään rauhoittua, se pyöri ympyrää lyhyessä narussaan ja luimisteli kaikille ohikulkijoille. Muutaman nuoren oripojan intouduttua liian läheltä, oli Alberto kuin valmiina sotaan, tai ainakin sen takajalat alkoivat kohoilla hyvin uhkaavasti. Meidän vuorollamme "näyttelykehässä" ori kuitenkin hieman rauhoittui ja kulki yllättävän hienosti taluttaessani sitä käynnissä ja ravissa. Kulmat eivät sujuneet aivan kuin olisi halunnut, ravissa meillä varsinkin taisi olla hieman liikaa vauhtia. Loppujenlopuksi olin kuitenkin tyytyväinen harjoitukseen, sillä kuinkas muuten sitä varmuutta saadaan, jos ei harjoittelemalla?
Tuomarin kommentti: Päivismerkintöjä oli mukava lukea, ja on ihanaa, että nuorien hevosten omistajat viitsivat osallistua tämmöiseen toimintaan! Näyttelyharjoitukset olivat onnistuneet ja kaikki nuoret saivat harjoitusta esiintymisestä. Tuomari tutki jokaisen hevosen varovasti hevosen omalla vuorolla ja palkinnoksi kaikki saivat sinivalkoisen ruusukkeen sekä pussillisen porkkanoita!

Joukkuegilitykilpailu 2.3.
Joukkue 2 - sijoitus 2/2
Tuomarin kommentti: Kilpailu oli tiukka vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta, mutta lopulta Joukkue 1. voitti! Onnea joukkueelle! Palkinnoksi kaikki nuoret osallistujat saivat porkkanapussin ja voittajat sen lisäksi vaaleanoranssin satulahuovan, jonka alanurkkaan oli kirjailtu Agilitymestari 2016! Kiitos osallistumisesta!

30.01.2016 Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus
- Hei kato! Täällä on mainos tälläsestä varsa-arvioinnista.
- Niin mistä? Tees tilaa siihen tietokoneelle.
- Mehän voitais ilmottaa mein varsoja tonne!
- Ja kenethän me sinne vietäis? Ei noi oo muuta kun riekkunu laitumella keskenään.
- No just siks! Pääsis nekin joskus ihmisten ilmoille. Ja kasvattajat ois onnellisia..
- Ilmota sitten. Mutta vaan kolme varsaa, yks per luokka. En haluu mitään kaaosta aikaan.
- Ei meillä oo sopivaa nelivuotiasta. Laitan kaks kolmevuotiasta!
- Etkä laita. Vaan yks kaksvuotias ja yks kolmevuotias.
- Huuups! Meni jo!
- Kenet sä sinne lykkäsit?
- Vernonin, Alberton ja Eileenin.
- Mä lupaan sulle, et tästä ei hyvää seuraa..
----------------------------
Pakkasimme autoomme kolme varsaa ja suuntasimme kohti Brentwoodia ja varsa-arviointia. Olihan meidän varsoilla ihan kivat suvut ja paljon potentiaalia esteradoille, mutta ne olivat silti niin pellossa kasvaneita, että pelkäsin koko tapahtuman puolesta kun meidän ryhmä rämä saapui paikalle. Onneksi emme kerenneet kauaa ihmetellä, sillä 2-vuotiaiden kehä alkoi jo hyvissä ajoin. Esitin oman kasvattini Vernon Honeyn (i. Venture, e. Larissa WT) ja se sai varsin hyvän arvioinnin. Irtohypytyksestä vain 2 pistettä, mutta yhteensä 29,5 pistettä, mikä tiesi II-palkintoa! Emme kuitenkaan kohottaneet maljoja vielä, sillä kolmivuotiaiden kehä oli vasta alkamassa. Kehän avasi kasvattini Mr. Alberto (i. Mr. Champ, e. Alicia), jonka epäonninen työntekijäni joutui esittämään. Olin varma että Alberto syöksyisi lähimmistä aidoista läpi säikähtäessään ämpärissä lymyileviä kummituksia. Ori kuitenkin yllätti meidät kaikki hienolla käytöksellään ja sai kaikenkaikkiaan 30,5 pistettä, I-palkinnon! Hypimme jo lähestulkoon riemusta, kunnes muistin että vielä oli Eileenin vuoro. Hoidin itse Bellgroven kasvatin Eileen Bellin (i. Cirion Snape, e. Reverie PB). Tamma käyttäytyi hienosti ansaiten 29 pistettä ja päästen myös II-palkinnolle. Olin varsin ylpeä laumastamme pakatessani varsoja takaisin hevosautoon. Illalla olisi luvassa isot juhlat, kuohuvaa kaikille - myös sille retkulle, joka meidät keksi näihin karkeloihin ilmoittaa.

13.01.2016 Nuorten ja aloittelevien ratsujen harjoituskilpailut (kutsu)
Helppo A FEI:n CCI/CIC* B-kenttäkilpailuohjelma 2009, sijoitus 2/11
Ensimmäiset kilpailut tallimme nuorisolla. Valehtelematta jännitys oli suuri, eikä kukaan osannut sanoa, jännittikö ratsastajaa vai ratsua enemmän, kun kukin pääsi vuorollaan astelemaan tuomariston eteen. Osa nuoristamme käyttäytyi varsin mallikkaasti ja jopa ylittivät itsensä, mutta osan kanssa näitä uusia tilanteita tulee vielä harjoitella ja reilusti. Erityisen tyytyväisiä ja ylpeitä olimme Trevelyanin ja Isadoran suorituksiin, kun taas varsinkin Nicole aiheutti tapansa mukaan hässäkkää vaikka muille jakaisi. Kaikki muut suoriutuivat omista radoistaan odotetulla tavalla ja kokonaisuutena olimme enemmän kuin tyytyväisiä tähän päivään.

Tuomariston kommentti: Alberto oli välillä hieman jännittyneen oloinen ja Mette sai työskennellä pitääkseen ratsunsa huomion itsessään. Osa suoritetuista liikkeistä, kuten peruutus, jäi hieman hätäisiksi. Temponvaihtelut olivat rittävän selkeitä ja siirtymiset olivat suurimmaksi osin täsmällisiä ja soljuvia. Orilla oli askeleessa joustavuutta ja keveyttä, mutta päivän mielentila ei ehkä antanut laittaa kaikkea kapasiteettia peliin.

13.07.2015, Muuttopuuhia
Suomen kylmä talvi ja epävakaat sääolosuhteet muutenkin ajoivat minua pikkuhiljaa hulluuden partaalle. Samoin myös pienet piirit, ahkerien työntekijöiden puute, alati kasvavat lämmitys- ja rehukustannukset.. Olin jo aivan kypsä koko Suomeen, tähän onnettomaan takapajulaan, jolle Keski-Eurooppalaiset vain naureskelivat. Mietin useamman yöni pääni puhki että mikä olisi seuraava siirtomme. Eräänä iltana sain loistoajatuksen: pakkaisimme kamamme ja suuntaisimme Englantiin! Siellä sisar- ja yhteistyö tallillamme Honey Hill Farmilla olisi tilaa ja lääniä vaikka muille jakaa, talvi ei olisi aivan yhtä karsea kuin täällä Suomessa ja olisihan siellä kuninkaallisiakin.

Kun olin saanut käytännön asiat järjestykseen, oli toteutuksen vuoro. Hullun lailla pakkaamista, vaikka suurin osa tavaroista jäisikin Suomeen ja uutta ostettaisiin perillä (tulee halvemmaksi kuin kuljettaa pitkin poikin Eurooppaa). Rakkaudella kasatun hevoslaumani tahdoin kuitenkin mukaan viimeistä kaviokasta myöten, eikä sovi unohtaa tallikoiraamme tai lammaslaumaamme! Noin sadan eläimen kuljetus ei käynyt ihan noin vain, vaan hermoja ja lompakkoa koeteltiin monesti. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin kaikkia tyydyttävä ratkaisu aikaan. Ensimmäisenä lähtisivät pidempään laitumilla pärjäävät hevoset ja ponit, eli 13 suomenhevosta ja 9 shetlanninponia + lampaat. Seuraavassa satsissa matkasivat loput ponit (10 connemaraa, 4 new forestinponia, 4 ratsuponia, 3 welshponia, amerikanminiatyyyrihevonen, british spotted pony ja knabstrup-poni) sekä kolme tinkeriämme. Kolmannessa rysäyksessä matkasivat ravurimme (2kpl), knabstrupinhevonen, täysveriset (2kpl) ja sekalainen lauma puoliverisiä (16kpl). Aivan viimeiseen erään jäivät 24 suomalaista puoliveristä ja tallikoiramme Allu, sekä tietenkin perheeni. Vielä vihoviimeinen tarkistus, että kaikki oleellinen (passit, hammasharjat ja luottokortit) on laukuissa ja niin jätimme hyvästit Suomelle ja Ratsutalli Luttanoille. Huomenna heräämme uuteen aamuun Englannissa, Honey Hill Farmilla.
- Mette

13.04.2015
Alberto syntyi!

Ulkoasu © M Layouts, Otsikkokuva © Myprofe (lisenssi), muokkaus Mette
{title}
{menu}
{content}