Alku Asukkaat Esittely Toiminta Foorumi Email

Muistoissa: 21 Haircolors

ERJ-I, YLA1, KERJ-II, KRJ-II, VVJ-II

Kuollut 22.9.2017

virtuaalihevonen


© Gál Ildikó

Nimi 21 Haircolors Rotu Suomalainen puoliverinen
Syntymäaika 14.03.2015 (ikä) Sukupuoli tamma
Säkäkorkeus 165cm Väri musta
Omistaja Mette (VRL-13589) Kasvattaja Margareta Palmén, Porvoo (evm)
Rekisterinumero VH17-031-0189 Koulutustaso 120cm - He A - CIC2 - Vaikea valjakko

Saavutukset

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu huhtikuu 2017
(8,5 + 40 + 18 + 20 + 15 = 101,5 p.) ERJ I

Yleislaatuarvostelu huhtikuu 2017
36 (17+19) - 28 (16+12) - 17 - 16 - 3 = 100p / YLA1

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu toukokuu 2017
6 + 40 + 16 + 20 + 15 = 97 KERJ-II

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu toukokuu 2017
4 + 40 + 14,5 + 20 + 15 = 93,5 p. KRJ-II

Valjakkoajojaoksen laatuarvostelu huhtikuu 2017
5 + 40 + 13 + 20 + 15 = 93p. VVJ-II

Kuvagalleria


Kaikki kuvat © Gál Ildikó
Klikkaa kuvat isommaksi!

Historia

21 Haircolors syntyi Porvoon lähettyvillä olevaan siittolaan 14.3.2015. Tamman emänä oli luotettu ja ansiokkaan esteuran tehnyt 19 Hairstyles, jolle 21 Haircolors oli jo kuudes varsa. Isänä tammalla oli siittolan eräs menestyneimmistä oreista, musta Pre-Dinner Playtime. Ori oli kiertänyt estekilpailuissa ympäri Eurooppaa ja menestynyt myös näyttelyissä. 24-vuotias ori oli kuitenkin jo jäänyt eläkkeelle kilparadoilta ja siirtynyt jalostuskäyttöön. 21 Haircolorsin piti olla tallin seuraava lupaava esteratsu, mutta toisin kävi. Tamma oli turhan herkkähipiäinen edes satulavyön kiristykseen ja liian arvaamaton lastattavaksi. Tammalla kilpailtiin kuitenkin 130cm luokkia menestyksekkäästi omalla kotitallilla, jossa järjestettiin paljon kilpailuita upeissa puitteissa. Tammasta kaavailtiin myös siitostammaa sen hyvän suvun vuoksi, mutta valitettavasti 21 Haircolors ei tiinehtynyt lukuisista yrityksistä huolimatta. Samaan aikaan siittolan omistaja, rouva Palmén ikääntyi vääjäämättä ja alkoi suunnitella hevosmäärän vähentämistä. Silloin paikalle sattui Mette, joka palavasti tahtoi ostaa oman mustan hevosensa, jolla pääsisi valloittamaan esteratoja. Kaikki meni siis paremmin kuin hyvin (ainakin rouva Palménin kannalta) kun Mette osti tamman ja antoi sille lempinimeksi Alva.

Luonnekuvaus

21 Haircolors on kaunis musta tamma, jolla on suoraan sieluun porautuva katse. Tamma lumoaa kenet tahansa silmillään ja vilkkaasti liikkuvilla korvillaan. Vuoden jokaisena päivänä tamma lempinimeltään Alva kurkistelee karsinansa oven yli ja näyttää mitä herttaisimmalle eläimelle, jolle on pakko antaa muutama herkkupala aina ohi kävellessä. Karsinaan mennessä tamma näyttää yhä iloiselle ja suloiselle, jos mukana ei ole varusteita. Satulan kanssa karsinaan mennessä Alva kääntää oitis peräpäänsä kohti ovea, eikä ilman kunnon jöötä päästä ohitseen. Pelkkien harjojen tai suitsien kanssa Alvan kanssa on mukava touhuta. Tamma tarkkailee hoitajaansa korvat hörössä jatkuvasti ja pitää huomion keskipisteenä olemisesta. Vatsan alta tamma on kovin herkkä, sitä ei sovi harjata kuin pehmeimmillä aitokarvaisilla harjoilla, jos haluaa välttää korvia vihlovan vinkumisen ja sinkoilevat takaset.

Suitsiminen ja suojien pukeminen ja kaikenlaiset muut toimet onnistuvat Alvan kanssa oikein hyvin. Tamma on suloinen otus, jonka kanssa mikään ei voisi mennä pieleen. Paitsi se satulointi. Alva vihaa satulavyön kiristämistä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat vyömallit ja pehmusteet on kokeiltu läpi, mutta mikään ei herkkähipiäiselle neidille tunnu kelpaavan. Tamma aloittaa aina vyötä kiinnitettäessä kiljumisen ja rimpuilun ja väläyttelee jopa kaunista purukalustoaan. Vyötä ei kannata kiristää hitaasti ja hellävaraisesti, sillä se tuntuu vain pahentavan tamman kärsimyksiä, vaan vyö kiskotaan kerralla tiukalle ja todetaan että hyvä on.

Selkään nousu on seuraava operaatio, josta harvemmin selvitään rauhassa. Alva steppailee paikallaan, jos ratsastaja epäröi yhtään tai hidastelee touhussaan. Helpoimmalla pääsee, kun hakee korokkeen, jonka päältä pääsee nopeasti kiipeämään tamman selkään. Kun selkään pääsee istuutumaan, on kaikki kamala takana ja saa alkaa vain nauttia miellyttävästä tekemisestä, kunhan muistaa pari asiaa.

Alva ei liiemmin nauti pohkeista kyljissään. Pohkeiden tulee olla hyvin vakaat, nätisti omalla paikallaan ja apujen pehmeät. Jos jalat heiluvat yhtään enempää kuin Alva voi sietää, lentää peräpää hyvin äkäisesti. Tamma sietää paremmin lyhyttä raippaa ja sillä tehtäviä korjauksia kuin pohkeita, ja harvemmin Alvan kanssa pohkeita tarvitseekaan, sillä tamma tottelee ääniapuja todella hienosti. Pidättävät avut menevät myös läpi asiallisesti, usein käsky riittää ja jos tamma on oikein innostunut esimerkiksi esteradalla, voi ohjalla ottaa vähän kiinni, muttei ikinä kovasti.

Kouluratojen kuningattareksi Alvasta ei ole, koska pohjeavut ovat sille liikaa, mutta perusjutut se taitaa hienosti ja niitä onkin mukava aina välillä mielenvirkistykseksi treenailla. Esteradoilla tamma sen sijaan valloittaa. Alva ei hyppää kaikista suurimpia esteitä, mutta 130cm radat se ylittää tyylillä. Tammalla on pitkä treenihistoria takanaan ja sen sydän sykkii esteratsastukselle vahvemmin kuin millekään muulle. Alva on esteilläkin oma ihana herkkä itsensä, varustettuna vain vähän lujemmalla vauhdilla ja määrätietoisuudella, josta voisi itse kukin ottaa mallia. Tamma tekee aina parhaansa, kun kyse on esteiden ylittämisestä. Maastoon tamma lähtee aina mielellään. Se nauttii vaihtuvista maisemista ja uusista paikoista. Myös maastoesteiden ylittäminen sujuu Alvan kanssa, se suorittaa siellä samalla varmuudella kuin kentällä tai maneesissakin. Valjakkoajo sopii Alvan luonteelle erityisen hyvin, sillä tamma toimii äänikomennoilla ja nauttii erilaisista tehtävistä ja uudenlaisesta harrastuksesta.

Alva on mitä mainioin seuralainen ja kilpailukumppani. Tamma on varma ja sillä on jo iän mukanaan tuomaa viisautta. Kilpailupaikoilla tamman ei tarvitse stressata, se luottaa siihen että ratsastaja tietää mitä tekee ja antaa aina sata prosenttia itsestään, jotta suoritus onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Ainut ongelma kilpailuihin lähtemisessä on tamman kuljettaminen. Tai ei itse kuljettaminenkaan, vaan lastaaminen. Autossa Alva käyttäytyy alun protestoinnin jälkeen asiallisesti. Alkuun tamma osoittaa mielipiteensä vankilastaan potkimalla seiniä ja hirnumalla sydäntä riipivästi, mutta rauhoittuu kun ymmärtää, ettei pääse sieltä pois. Lastatessa tamma sen sijaan on vihoviimeinen. Sen kanssa joutuu joka ikinen kerta taistelemaan autoon menosta ja tamma pistää vastaan sen minkä haluaa. Toisina päivinä riittää, että tammalle näyttää piiskaa ja valitaan riittävän iso mies taluttamaan Alva hevosauton kyytiin. Toisinaan tamma kiskotaan autoon lähestulkoon väkisin ja liinat hevosen takana ristissä. Joka kerta Alva on kuitenkin autoon saatu, joskus siihen vain pitää varata hieman enemmän aikaa. Yleensä kilpapaikalta pois lähteminen sujuu helpommin, sillä tamma on jo väsynyt suorituksesta eikä jaksa tehdä vastarintaa samalla tavalla kuin ennen suoritusta, koko yön hyvin levänneenä.

Sukuselvitys

i. Pre-Dinner Playtime
m, 170cm, m
ii. 400 Tiny Plastic Shoes
swb, 169cm, m
iii. Love On The Beach
swb, 169cm, rnkm
iie. The More The Merrier
swb, 165cm, m
ie. Glitter Unicorn
swb, 167cm, rt
iei. Sparkling Wine
swb, 167cm, rtkm
iee. Rainbows and Cupcakes
swb, 165cm, rn
e. 19 Hairstyles
fwb, 166cm, rn
ei. Fun Facts About Ken
ish, 168cm, rn
eii. Teresa's New Boyfriend
ish, 168cm, rnkrj
eie. Ten Facts About Irish Coffee
ish, 167cm, trn
ee. 24 New Dolls
fwb, 165cm, rn
eei. Puppetfashion
fwb, 167cm, rn
eee. 14 Old Cities
fwb, 163cm, rn

Sukutaulun kuvat © Bob Langrish

Glitter Unicornin ja 400 Tiny Plastic Shoesin varsa syntyi toukokuussa, juuri kun siittolan omistajaperhe oli käymässä päivälliselle. Pre-Dinner Playtime oli kuin ilmetty isänsä, suuri ja musta, mutta perinyt emältään siron pään ja kauniin valkoisen tähden otsaansa. Varttuessaan orin kanssa aloitettiin estetreenit, joissa se menestyi hienosti. Ori kilpaili muutaman lähdön Ruotsissa, mutta 6-vuotiaana se myytiin suomeen rouva Palménille kilpailtavaksi ja jalostukseen. Palmén suunnitteli, että orista saisi hienosti uutta verta jalostukseen, kunhan se ensin keräisi menestystä kilpakentiltä. Rouva Palménilla oli hyvä maku hevosten suhteen, eikä hän tälläkään kertaa erehtynyt, sillä Pre-Dinner Playtime menestyi 160cm luokissa vaivatta. Orin täyttäessä 12 vuotta, sillä oli jo kymmeniä varsoja ja sen astutusmaksut hipoivat taivaita. Tietenkin rouva Palmén tahtoi orista myös varsoja omaan talliinsa, ja yhdeksi emätammaksi rouva valitsi oman kasvattinsa, tamman 19 Hairstyles.

400 Tiny Plastic Shoes syntyi syksyisenä iltana kasvattajalleen Ruotsiin. Nuori ori varttui hyvin ja kasvoi suureksi ja komeaksi, 169cm korkeaksi mustaksi hevoseksi. Ori osoitti jo nuoresta alkaen kuuliaista luonnetta ja oli nopea oppimaan. Ajan kanssa nuori ori harjoitteli ahkerasti ja pääsi lopulta kilpailemaan 160cm ratoja. Koska ori keräsi menestystä ja oli hyvästä suvusta,siirtyi se jo kilpauransa ohella jalostuskäyttöön. 400 Tiny Plastic Shoes astui useita tammoja ja sai paljon hienoja jälkeläisiä. Love On The Beach oli yksi Ruotsin suosituimmista jalostusoreista, sillä on reilusti yli 100 varsaa ympäri Pohjoismaita ja The More The Merrier oli ystävällinen yleisratsuna toiminut tamma.

Eräs tammoista oli itsekin estekentillä menestynyt Glitter Unicorn, joka oli kilpaillut voitokkaasti Ruotsissa ja Norjassa. Tammalla oli vahva emälinja ja kaunis ulkomuoto sekä rautias väri, joten olisi ollut suorastaan tuhlausta jättää tällainen hevonen varsottamatta. Tamma varsoi yhteensä neljä kertaa, jonka jälkeen se siirtyi kokonaan eläkkeelle ja viettää yhä leppoisia eläkepäiviään Pohjois-Ruotsissa. Glitter Unicornin emä Rainbows and Cupcakes oli jättänyt paljon hienoja hyväluonteisia varsoja, eikä isässäkään, ruotsalaisori Sparkling Winessa ollut moitteen sanaa. Ori kilpaili kenttää menestyksekkäästi melko suurissakin luokissa.

19 Hairstyles puolestaan oli sievä ruunikko, joka hyppäsi hyvin. Se ei ollut aivan yhtä menestynyt kuin Pre-Dinner Playtime, mutta sillä oli hieno emälinja ja voittoja jopa 140cm luokista. Astutus ja tiineysaika menivät oikein hyvin ja tuloksena syntyi kaunis musta tammavarsa, 21 Haircolors. Varsan synnyttyä kuitenkin 19 Hairstyles alkoi hyljeksiä varsaansa ja sille täytyi löytää keinoemä. Onneksi tallilla oli toinen suunnilleen samaan aikaan varsonut tamma, jonka luokse 21 Hairstyles vietiin ja uusi emä otti pienokaisen hyvin vastaan. Tämän huonon varsottamiskokemuksen jälkeen 19 Hairstyles sai siirtyä pois siitostamman tehtävistä ja se myytiin eteenpäin.

19 Hairstyles oli syntynyt ja kasvanut rouva Palménin hoivissa. Sen isänä oli Irlannista jo vanhemmalla iällä tuotu ori Fun Facts About Ken. Isäori oli kilpaillut Irlannissa ja Isossa-Britanniassa ja 16-vuotiaana kilpailemisen lopetettuaan se oli päätynyt muutaman mutkan kautta rouva Palménille. Ken ei varsinaisesti erottunut edukseen Palménin muista hienoista hevosista, mutta ori toi uutta verta ja käyttäytyi mallikkaasti tammojen seurassa. Se siitti Suomessa yhteensä kaksitoista tammaa, jonka jälkeen se ruunattiin ja myytiin eläkekotiin opetus- ja harrasteratsuksi. Kenin isä Teresa's New Boyfriend oli menestynyt maastoestehevonen, jolla oli tulinen luonne. Ten Facts About Irish Coffee puolestaan oli tumma tamma, koa kilpaili metrin ratoja sijoittuen ja sai muutaman varsan. Tamma oli yksityisomistuksessa, joten se ei ole kovin tavallinen näky sukutauluissa.

19 Hairstylesin emä oli yksi Kenin astumista tammoista 24 New Dolls, joka oli sievä kuin karkki. Näyttelyitä menestyksekkäästi kiertänyt tamma oli rouva Pálmenin oma kasvatti ja hänelle hyvin rakas. Luonteeltaan 24 New Dolls oli mitä kiltein ja se rakasti rouva Palménin lapsia, kun nämä pieninä veitikoina pyörivät tallilla ja hevosen jaloissa. Tamma kilpaili jonkin verran, mutta koska se oli erityisen hyvä emätamma, annettiin sen olla kotona ja siitostammana. Tamma saikin yhdeksän varsaa, joista valitettavasti viimeinen syntyi kuolleena. 24 New Dolls'n isä Puppetfashion oli puolestaan ulkopuolinen lupaava nuori ori. Rouva Palmén käytti oria, koska näki siinä potentiaalia jo kauan ennen muita. Myöhemmin ori on jättänyt useammankin hienon ja taitavan este- ja kouluvarsan. 24 New Dolls'n emä 14 Old Cities oli Palménin ensimmäisiä ostettuja siitostammoja.

Jälkeläiset

19.03.2017fwb-o.More Than 25 Reasons
17.03.2017fwb-t.24 Shades of Blonde
15.03.2017fwb-t.23 HaircolorsERJ-II, YLA3
13.03.2017fwb-o.22nd Century

Sijoitukset

ERJ 40/40KERJ 40/40VVJ 40/40KRJ 40/40
06.04.17 Mörkövaara 110cm 2/30
09.04.17 Mörkövaara 100cm 2/30
09.04.17 Mörkövaara 110cm 1/30
23.03.17 Mörkövaara 90cm 1/30
23.03.17 Mörkövaara 90cm 5/30
28.03.17 Mörkövaara 90cm 5/30
29.03.17 Mörkövaara 90cm 5/30
20.03.17 Brokeback 80cm 2/30
20.03.17 Brokeback 80cm 2/30
21.03.17 Brokeback 80cm 1/30
23.03.17 Brokeback 80cm 4/30
24.03.17 Brokeback 80cm 1/30
13.04.17 Viisikko 100cm 3/50
17.04.17 Viisikko 110cm 3/50
20.04.17 Viisikko 110cm 3/50
11.04.17 Teilikorpi 110cm 3/40
12.04.17 Teilikorpi 110cm 5/40
15.04.17 Teilikorpi 110cm 4/40
18.04.17 Teilikorpi 110cm 2/40
18.03.17 Teufel Warmbloods 120cm 1/26
18.03.17 Teufel Warmbloods 120cm 2/26
20.03.17 Teufel Warmbloods 120cm 1/26
21.03.17 Teufel Warmbloods 120cm 1/26
26.04.17 Mörkövaara 90cm 1/30
26.04.17 Mörkövaara 100cm 5/30
29.04.17 Mörkövaara 100cm 5/30
11.04.17 Kisakeskus Lapland 100cm 5/30
23.04.17 Kisakeskus Lapland 100cm 1/30
29.04.17 Kisakeskus Lapland 100cm 1/30
30.04.17 Kisakeskus Lapland 100cm 1/30
13.04.17 Wolf Sporthorses 100cm 2/30
14.04.17 Wolf Sporthorses 100cm 5/30
17.04.17 Wolf Sporthorses 100cm 1/30
18.04.17 Wolf Sporthorses 100cm 3/30
20.04.17 Wolf Sporthorses 100cm 3/30
21.04.17 Wolf Sporthorses 100cm 3/30
23.04.17 Hukkapuro 100cm 1/30
26.04.17 Hukkapuro 100cm 2/30
27.04.17 Hukkapuro 100cm 5/30
30.03.17 KK Bailador ERJ Cup 120cm 9/96
07.04.17 Hukkapuro Helppo 2/30
08.04.17 Hukkapuro Helppo 3/30
11.04.17 Hukkapuro Helppo 5/30
21.03.17 Tuiskula CIC1 5/30
23.03.17 Tuiskula CIC1 2/30
28.03.17 Tuiskula CIC1 1/30
22.03.17 Turmeltaja Helppo 3/30
27.03.17 Turmeltaja Helppo 2/30
29.03.17 Turmeltaja Helppo 3/30
30.03.17 Turmeltaja Helppo 3/30
01.04.17 Hukkapuro CIC1 1/30
02.04.17 Hukkapuro CIC1 5/30
08.04.17 Hukkapuro CIC1 4/30
11.04.17 Hukkapuro CIC1 1/30
26.04.17 Mörkövaara Helppo 3/30
24.03.17 Myyränkolo CIC1 5/31
25.03.17 Myyränkolo CIC1 4/31
16.03.17 Le Lavoie CIC2 2/10
16.04.17 Wolf Sporthorses Helppo 4/30
17.04.17 Wolf Sporthorses Helppo 2/30
18.04.17 Wolf Sporthorses Helppo 4/30
12.04.17 Hukkapuro Helppo 2/30
14.04.17 Hukkapuro Helppo 1/30
25.04.17 Hukkapuro Helppo 3/30
21.03.17 Viisikko CIC2 3/16
22.03.17 Viisikko CIC2 4/16
29.03.17 Ruuvalli CIC1 2/17
01.04.17 Kärmeniemi Helppo 2/40
03.04.17 Kärmeniemi Helppo 1/40
08.04.17 Kärmeniemi Helppo 3/40
07.05.17 Valeron Stud CIC1 1/30
16.05.17 Valeron Stud CIC1 3/30
19.05.17 Valeron Stud CIC1 4/30
20.05.17 Valeron Stud CIC1 2/30
23.04.17 Wolf Sporthorses Tutustumis 2/30
29.04.17 Wolf Sporthorses Tutustumis 1/30
26.04.17 Hukkapuro Tutustumis 2/30
27.04.17 Hukkapuro Tutustumis 1/30
04.05.17 Kilpailukeskus Ginger CIC1 5/30
21.05.17 Kilpailukeskus Ginger CIC1 5/30
02.04.17 Hukkapuro Vaativa 2/30
03.04.17 Hukkapuro Vaativa 4/30
10.04.17 Hukkapuro Vaativa 3/30
15.04.17 Hukkapuro Vaativa 1/30
16.04.17 Hukkapuro Vaativa 3/30
18.04.17 Hukkapuro Vaativa 5/30
20.04.17 Hukkapuro Vaativa 1/30
11.04.17 Teilikorpi Vaativa 3/30
15.04.17 Teilikorpi Vaativa 1/30
16.04.17 Teilikorpi Vaativa 2/30
21.03.17 Myyränkolo Vaativa 3/40
23.03.17 Myyränkolo Vaativa 2/40
25.03.17 Myyränkolo Vaativa 3/40
26.03.17 Myyränkolo Vaativa 2/40
29.03.17 Myyränkolo Vaativa 1/40
22.03.17 Wyrda Horses Vaativa 1/30
23.03.17 Wyrda Horses Vaativa 1/30
24.03.17 Wyrda Horses Vaativa 3/30
24.03.17 Wyrda Horses Vaativa 4/30
25.03.17 Wyrda Horses Vaativa 1/30
25.03.17 Wyrda Horses Vaativa 5/30
21.03.17 Viisikko Vaikea 2/15
23.03.17 Viisikko Vaikea 2/15
24.03.17 Viisikko Vaikea 2/15
26.03.17 Viisikko Vaikea 1/15
26.03.17 Viisikko Vaikea 1/15
29.03.17 Viisikko Vaikea 3/15
30.03.17 Viisikko Vaikea 2/15
01.04.17 Vähäpelto Vaativa 4/30
04.04.17 Vähäpelto Vaativa 4/30
07.04.17 Vähäpelto Vaativa 4/30
16.04.17 Vähäpelto Vaativa 3/30
19.04.17 Vähäpelto Vaativa 1/30
29.04.17 Vähäpelto Vaativa 2/30
30.04.17 Teilikorpi Vaativa 2/30
13.04.17 Wolf Sporthorses Vaativa 1/30
15.04.17 Wolf Sporthorses Vaativa 3/30
19.04.17 Wolf Sporthorses Vaativa 5/30
20.04.17 Wolf Sporthorses Vaativa 4/30
22.04.17 Wolf Sporthorses Vaativa 5/30
22.03.17 Kievarinkuja He A 6/40
24.03.17 Kievarinkuja He A 5/40
26.03.17 Kievarinkuja He A 6/40
01.04.17 Kievarinkuja He A 2/40
02.04.17 Viisikko He A 1/50
07.04.17 Viisikko He B 7/50
08.04.17 Viisikko He A 5/50
09.04.17 Viisikko He B 5/50
10.04.17 Viisikko He B 7/50
23.03.17 Ruuvalli He A 5/30
24.03.17 Ruuvalli He B 2/30
24.03.17 Tuiskula He B 4/39
16.04.17 Kievarinkuja He A 2/40
16.04.17 Kievarinkuja He A 1/40
18.04.17 Kievarinkuja He A 6/40
19.04.17 Kievarinkuja He A 6/40
22.04.17 Kievarinkuja He A 2/40
23.04.17 Kievarinkuja He A 3/40
28.04.17 Kievarinkuja He A 6/40
22.04.17 Mörkövaara He A 2/30
25.04.17 Mörkövaara He A 3/30
28.04.17 Mörkövaara He A 3/30
12.04.17 Tuiskula He A 2/40
19.04.17 Tuiskula He A 6/40
18.04.17 Kaunovaara He A 1/40
18.04.17 Kaunovaara He A 6/40
20.04.17 Kaunovaara He A 2/40
15.04.17 Vähäpelto He A 2/40
17.04.17 Vähäpelto He A 5/40
22.04.17 Tuiskula He A 2/40
28.04.17 Tuiskula He A 2/40
29.04.17 Tuiskula He A 2/40
28.04.17 Karhumetsä He A 4/40
21.04.17 Mustasuo He A 6/40
21.04.17 Mustasuo He A 5/40
27.04.17 Mustasuo He A 2/40
28.04.17 Mustasuo He A 5/40
21.04.17 Elfengård He A 3/40
23.04.17 Elfengård He A 6/40
25.04.17 Elfengård He A 3/40

Liikutuskalenteri

Maanantai: kevyt estetreeni
Tiistai: koulutreeni
Keskiviikko: maasto/maastoeste
Torstai: vapaa
Perjantai: kevyt koulutreeni
Lauantai: estetreeni
Sunnuntai: kevyt maasto/sileä/vapaa
+ Alva käy myös kisoissa, kilpailupäivinä vain kevyt liikutus.

Hoito-ohjeet

◦ Alvalla käytetään esteillä ja maastossa estesatulaa turvajalustimilla, jonka alle lampaankarvallinen huopa.
◦ Kouluratsastukseen koulusatula romaanilla ja topatulla satulahuovalla. Vyöhön aina lampaankarvapehmuste!
◦ Suitsiksi Alvalla on meksikolaiset omenakuolaimilla.
◦ Pakkasilla musta-violetti raidallinen toppaloimi, sateella kaulakappaleellinen sadelomi, kylmällä talliin lila talliloimi.
◦ Alvan harjat ja suojat löytyvät pakista karsinan läheltä. Harjoina perusharjasetti ja aitoharjaksisia harjoja.
◦ Esteille jännesuojat joka jalkaan, kouluun pintelit ja patjat.
◦ Kisoihin valkoinen topattu kisahuopa, musta riimu a riimunnaru ketjulla sekä musta fleeceloimi.
◦ Varusteista kiitos Kivimetsän varuste ja OddPixel, Equestrian PRO, Mestyn Varuste!

Varusteet


Päiväkirja & Valmennukset

Tarina alkaa, kirjoittanut omistaja (24.3.2016)

Olipa kerran aivan tavallinen pieni hevostyttö, joka haaveili omasta hevosesta. Kaikkien muiden pienten hevostyttöjen tapaan tämäkin tyttö haaveili omistavansa mustan ja uljaan oriin, jonka harja hulmuaisi tuulessa ja joka olisi hurjan villi ja tottelisi vain omistajaansa. Yhdessä tämän komean oriin kanssa he ratsastaisivat auringonlaskuun, hyppäisivät suuria maastoesteitä ja voittaisivat jokaisen kilpailunsa. Pieni hevostyttö kasvoi, kuten kaikki hänen kaverinsakin. Suurimmalle osalle kasvoi myös järki pituuden ja ikävuosien kanssa. He luopuivat lapsuuden haaveestaan, eli villistä mustasta orista ja ostivat tasaisen varman yleissuomenhevosen, hyvin koulutetun ruunan kilparatsuksi tai hyväsukuisen juoksijan. Pieni hevostyttö, nimeltään Mette, ei kuitenkaan koskaan luopunut unelmastaan, omistaa se kaikkien ihailema ja hulmuharjainen ori.

Valitettavasti todellisuus ei aina vastaa unelmia. Komeat laadukkaat kilpahevosorit maksavat tosielämässä maltaita. Sitä paitsi, orin majoittaminenkin maksaa kamalasti, koska se tarvitsee vahvat aidat tarhaansa ja mieluusti oman tarhan. Myös päähänpinttymä mustasta hevosesta, mieluiten puoliverisestä, rajasi vaihtoehtoja rankalla kädellä. Mette etsi ja etsi sopivia vaihtoehtoja, mutta aina, kun hän luuli löytäneensä sen the unelmahevosensa, hän joutui pettymään karvaasti. Oli kipeitä, poneja, vanhoja, vihaisia, ruunia, lähes mitä tahansa, mutta ei sitä mitä hän oli etsinyt. Moni olisi luovuttanut jo paljon aikaisemmin, mutta Mette jatkoi etsintöjään sinnikkäästi. Jossain vaiheessa jo naiseksi varttuneen Meten toivo alkoi hiipua. Hän päätti kuitenkin kokeilla vielä yhden, viimeisen kerran.

Paikalle päästyään hevosen myyjä, rouva Margareta Lampén pahoitteli kovasti, sillä hän oli jo kerennyt myydä orin. Hän oli kuulemma saanut orista niin hyvän tarjouksen aamulla, ettei ollut voinut kieltäytyä. Mette salasi pettymyksensä, sillä rouva Lampén näytti hyvin elegantilta, vaikkakin ikää hänellä oli taatusti yli 70 vuotta. Rouva ehdotti ystävällisesti, josko Mette tahtoisi katsoa toista tallissa myytävänä olevaa hevosta. Tämä hevonen olisi jo vähän vanhempi, 12 vuotias tamma. Mette lupautui kohteliaisuudesta katsomaan tammaa, vaikka oli nimenomaan etsimässä oria.

Valoisalle tallikäytävälle päästessään Meten oli pakko vetää syvään henkeä. Hän ei ollut ikinä nähnyt niin hienoa ja puhdasta tallia! Tallin kattoon olisi voinut kuvitella kristallikruunun säihkymään, ja kaikkialla suorastaan tuoksui puhtaalle, ei sellaiselle mihin Mette oli aiemmin hevosten kanssa tottunut. Tavarat olivat siististi paikoillaan ja hevoset viettivät päivälepoaan rauhallisina karsinoissaan. Käytävän päässä yhden karsinan oven yli kurkisti kuitenkin musta pää, jonka silmät vangitsivat Meten jopa pitkän käytävän toisesta päästä. Hevonen katseli uutta ihmistä korvat höröllä ja pieni pilke silmäkulmassaan.

"Tuo hevonen on nimeltään 21 Haircolors ja se on meidän oma kasvattimme. Voisin sen sinulle myydä, jos olet kiinnostunut", jutteli rouva Lampén ja jatkoi: "Se ei hyppää aivan suurimpia ratoja, mutta sen minkä se ylittää, se ylittää tyylillä. Se on hienosta suvusta ja me olisimme kovasti tahtoneet siitä varsan. Mutta se ei useista yrityksistä huolimatta ole valitettavasti tiinehtynyt. Mitäs sanot, löytäisikö se hyvän kodin luotasi?" Mette katsoi silmät säihkyen tammaa, jonka olemuksessa oli jotain hyvin viehättävää. Nainen unohti sekunneissa pettymyksensä siitä, ettei ollut saanut unelmiensa oria. "Saisiko sitä hiukan koeratsastaa?" kysyi Mette kuitenkin varosvasti, samalla kun silitti silkinsileää turpaa, joka selvästi kerjäsi herkkupaloja karsinan oven yli. "Tottakai! Hae ihmeessä varustehuoneesta satula ja suitset, ja tulkaa sitten kentälle", virkkoi hevosen omistaja.

Koeratsastus, kirjoittanut omistaja

Mette haki varustehuoneesta varusteet, joiden uskoi sopivan mustalle tammalle ja jotka näyttivät siltä, että niihin uskalsi koskea. Varusteiden kanssa Mette pujahti karsinaan ja jutusteli hevoselle: "Hei kaunokainen, miksihän sua voisi kutsua? Oisko Alva liian hieno nimi hevoselle?" Hevonen ei paljoa näyttänyt Metestä piittaavaan, vaan nuohosi karsinan pohjaa ja käänsi takamuksensa uudelle ihmiselle. Mette yritti pujotella tamman ohi, jotta pääsisi varustamaan sitä, mutta se olikin viekas ja käänsi aina uudestaan ja uudestaan takamuksensa naista kohti. Jossain kohtaa Meten huumorintaju kuitenkin alkoi loppua ja kun hän kurkisti karsinan ovelta, ettei ketään näkynyt hiljaisessa tallissa, hän komensi Alvaa: "Senkin kanttura! Nyt tänne ja sassiin!" Käsky näytti toimivan, Alva katsoi hämmästyneenä Metteä, joka kipitti tamman vierelle ja nappasi sitä otsatukasta kiinni. "Hieno kiltti kanttura", Mette kehui tammaa samalla kun puki sille varovasti suitset ja asetteli satulan selkään. Suitsimisessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kun Mette yritti kiristää satulavyötä, muuttui niin rauhallinen ja leppoisa hevonen itse paholaiseksi. Tamma kiljui ja steppasi paikallaan. Se yritti huitoa takasillaan ja viskoi päätään. Mette yritti parhaansa rauhoitella tammaa, mutta se rauhoittui vasta, kun Mette sai vyön kiinni ja päästi siitä irti.

Kun peto oli jälleen rauhoittunut, Mette puki kypärän päähänsä ja nappasi ohjat hevosen kaulalta ja lähti taluttamaan tätä kohti kenttää. He kulkivat valtaisan maneesin ja tarharivistön ohi ja pääsivät pienelle hiekkapohjaiselle kentälle. Margaret Palmén istui kentän laidalla ja näytti hyvinkin kyllästyneeltä jouduttuaan odottamaan kaksikkoa. Mette pysäytti tamman kentän keskelle ja yritti nousta sen selkään. Joka kerta, kun Mette sai jalkansa jalustimeen, alkoi sama show kuin silloin, kun Mette oli yrittänyt kiristää tamman satulavyötä. Rouva Palménin ilme ei värähtänytkään, kun Mette taituroi hevosen kanssa. Hyvä ettei tamma tallonut naisen varpaita, kun Mette pomppi hevosen vierellä ja sai kuin saikin itsensä lopulta keikautettua satulaan. Satulasta käsin nainen yritti vielä vähän kiristää satulavyötä, mutta totesi sen mahdottomaksi tehtäväksi tamman sätkiessä alla joka suuntaan, joten hän tyytyi vain maiskauttamaan hevosen liikkeelle.

Alva käveli hyvässä tahdissa ja vastaili painoapuihin hienosti. Mette keräsi ohjat käteensä ja otti kokeeksi muutaman kierroksen ravia, joiden aikana taivutteli hevosta ympyröillä ja volteilla ja suorallakin uralla. Alva liikkui ravissa tahdikkaasti ja taipui kauniisti. Muutaman raviväistön kokeiltuaan tamma alkoi hakea itseään muotoon, jolle osa kouluratsastajistakin olisivat kateellisia. Kaikki sujui äärettömän hyvin, kun Mette pyysi tammaa liikkumaan ääni- tai painoavuin. Pohkeiden käytöstä Alva selvästi närkästyi, mutta ei Meten onneksi heittänyt peräänsä kuin kerran ja silloinkin melko maltillisesti. Mette ajatteli seuraavaksi kokeilla pätkän laukkaa, jonka Alva nostikin hienosti käskystä. Tamman laukka oli hyvää, pehmeää ja eteenpäinpyrkivää. Mette ei keksinyt koko hevosesta enää mitään pahaa sanottavaa. Varustaminen ja selkään nousu olivat kuin kaukainen muisto vain kun kaksikko laukkasi ympyrän toisensa perään.

Kentällä sattui olemaan myös muutama maapuomi ja pieni ristikko, jotka Mette ajatteli ylittävänsä. Alva laukkasi kauniisti ja kevyesti puomien ja ristikon yli. Juuri tällaisesta ajatuksella toimivasta estehevosesta Mette oli aina haaveillut! Vähät siitä että Alva ei ollut ori, Meten oli saatava tuo hevonen. Kun Mette laskeutui satulasta, hänen kasvoiltaan paistoi hymy, jonka rouva Palménkin huomasi. Sillä välin kuin Mette vei uljasta ratsuaan takaisin talliin, hevosen omistaja laati kauppakirjat valmiiksi ja lisäsi hintaan muutaman ylimääräisen tuhannen, sillä oli varma että Mette ostaisi hevosen, maksoi mitä maksoi. Rouva Palmén ei olisi voinut enempää olla oikeassa, sillä Mette kehui tamman maasta taivaisiin ja oli valmis allekirjoittamaan kauppakirjan heti. Seuraavana päivänä nainen tulisi trailerin kanssa hakemaan hevosta ja vihdoin hänellä olisi oma unelmien esteratsunsa!

Kouluvalmennus Hallavassa, kirjoittanut omistaja

Olin vasta hankkinut itselleni uuden hevosen, kalliin mustan puoliveritamma 21 Haircolorsin, eli Alvan. Alva oli entisellä omistajallaan hypännyt ja kilpaillutkin 130cm ratoja ja koululiikkeitä se teki helppo A tasolle asti. Koska hevonen oli itselleni kuitenkin uusi tuttavuus, päätin että ensimmäiset valmennuksemme ja kilpailumme olisivat hieman matalammalla tasolla. Kaikeksi ilokseni löysin Tie Tähtiin tarinacupin, jossa oli kolme vaikeustasoa: easy, medium ja hard. Easy näytti mielestäni vain ponitasolta helppo C ja 60cm luokkineen. Hard puolestaan vastasi Alvan tasoa, helppo A ja 100cm luokat kieltämättä houkuttelivat, mutta en tahtonut ottaa riskiä, että nolaisin itseni ja uuden ratsuni heti ensimmäisissä kilpialuissamme. Niinpä tasoksemme valikoitui medium eli helppo B ja 80cm luokat. Päätimme ottaa osaa myös kaikkeen oheistoimintaan, jota kilpailun tiimoilta järjestettiin ja ensimmäiseksi osallistuimme Hallavassa järjestettävään kouluvalmennukseen.

Olimme ensimmäinen ratsukko kello 10 alkavassa valmennuksessa. Valmentajamme Aleksi kertoi, että tänään valmennuksen aiheena olisi loiva kiemuraura, laukan nosto ja laukka-käynti siirtymiset. Erityistä huomiota valmentaja aikoi kiinnittää ratsun tempoon ja ratsukon rentouteen. Alku sujui osaltamme lupaavasti, sillä nousin selkään jo kentällä maneesin ulkopuolella, josta kävelimme hyvässä järjestyksessä maneesiin. Alva kulki korvat höröllä ja katseli uutta ympäristöä uteliaana. Teimme tehtäviä aluksi käynnissä ja se sujui hienosti, saimme kehuja tarmokkaasta käynnistä ja huomaamattomasta apujen käytöstä. Myös ravitehtävät sujuivat ja itsevarmuuteni Alvan selässä kasvoi. Eihän tamma muutamasta oikustaan huolimatta ollut yhtään hullumpi hevonen.

Sitten tuli valmennuksen viimeinen tehtävä, laukan nosto. Olin jo kerennyt tottua Alvan kyytiin, joten tottuneesti siirsin pohkeita ja valmistelin laukannostoa. Alva ei kuitenkaan innostunut heiluvista pohkeistani ja tamma näytti, kuinka korkealla se perä lentää kun oikein yrittää! Horjahdin reilusti eteen satulassa ja sain juuri ja juuri pidettyä itseni satulassa. Aleksi ja muut valmennettavat pidättelivät selvästi henkeä puolestani, kun jarruttelin Alvan seisahduksiin, korjasin asentoani ja vedin syvään henkeä. Ei muuta kuin uusi yritys ja tällä kertaa pyysin tammalta ystävällisesti äänellä laukkaa. Alva nosti kauniin pyörivän laukan ja hidasti takaisin käyntiin, kun sen aika tuli. Tästä suorituksesta saimme jälleen kehuja ja olin oikein tyytyväinen valmennukseen kokonaisuudessaan. Muistin kuitenkin taas, että Alva on hevonen, jota tulee kohdella silkkihansikkain, jos mielii päästä parhaaseen tulokseen ja pysyä selässä.

Kouluvalmennus Vaahterapolussa, kirjoittanut omistaja

Osallistuimme Alvan kanssa jo toiseen kouluvalmennukseemme, joka järjestettiin tällä kertaa Vaahterapolussa. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen ja muutama pakkasaste teki ilmasta ihanan raikkaan. Vaahterapolun kenttä oli hyvässä kunnossa, joten päätimme nauttia kauniista säästä ja pitää valmennuksen ulkona. Valmentajanamme toimi Helena, josta olin kuullut pelottelutarinoita tiukkana tätinä. Nousin Alvan selkään mahdollisimman ripeästi tamma tanssahdellessa paikallaan. Aloitimme valmennuksen rauhallisesti, keskityimme tärkeisiin perusasioihin, kuten istuntaan ja vakaaseen ja rauhalliseen työskentelyyn. Kun on monta vuotta ratsastanut kansallisen tason kilpahevosia, tällainen pelkkä perusasioihin paneutuminen tuntuu oikein mukavalta vaihtelulta. Nautin suunnattomasti työskentelystä Alvan kanssa, tamma oli oma ihana itsensä, herkkä ja kuuliainen ja se katseli ympärilleen korvat iloisesti pystyssä kun teimme tehtäviä Helenan johdolla käynnissä ja ravissa.

Pian tulikin laukkatyöskentelyn vuoro ja viime valmennuksesta viisastuneena en käyttänyt pohjetta juuri ollenkaan, vaan pyysin tammalta suullisesti laukkaa, jonka se nostikin kauniisti pitkällä sivulla. Laukkasimme muutaman ympyrän, ja nautin kauniista kevätpäivästä ja vauhdin huumasta. Kun jatkoimme matkaamme taas pitkälle sivulle, Alva päätti ilmeisesti keväästä innostuneena hieman irroitella ja teki yhtäkkiä valtaisan loikan eteenpäin, jonka jälkeen heitti vielä hieman takapäätänsä ilmaan. Tuntui kuin olisi vaihtanut hienon puoliveriseni rodeoratsuun, kun keikuin satulan etukaaren ja tamman kaulan välissä puristaen tiukasti tamman harjaa. Komensin Alvaa kuuluvalla äänellä "Seiiiis!" ja onnekseni tamma pysähtyi kiltisti niille sijoilleen. Siirryin takaisin satulaan ja oikaisin hieman ryhtiäni ja olin hyvin huojentunut, että pysyin kyydissä enkä päätynyt maankamaralle. Loppuvalmennuksen ajan me kuitenkin pitäydyimme yleisen turvallisuuden nimissä ravi- ja käyntitehtävissä.

22nd Century, kirjoittanut omistaja

Lähdin metsästämään tammalleni Alvalle sopivaa oria, sillä se tahtoi kuumeisesti päästä jo mammalomalle. Tammalla oli aiemmalla omistajalla ollessaan ollut vaikeuksia tiinehtymisen kanssa, joten olin valmis pistämään kaikki poppakonstit peliin, että Alva tulisi tiineeksi. Orin valinta ei ollut kaikkein helpoin tehtävä, mutta lopulta päädyin kenttäori Saint Justiin. Se oli jo laatuarvostelussa palkittu ja kantakirjattu sekä jättänyt vakuuttavia varsoja. Kun Alva vietiin tapaamaan uutta sulhoaan, kaikki sujui oikein hyvin. Tamma ei yhtään vastustellut vaan ori sai hoitaa hommansa ja me jäimme jännittämään mikä olisi lopputulos. Muutaman viikon päästä eläinlääkäri kävi ja ultrasi Alvan löytäen elävän sikiön! Hihkuimme riemusta, että meidän Alvastamme tulee mamma!

Hoidimme Alvaa koko tiineyden ajan parhaamme mukaan ja neidin ehdoilla. Eläinlääkäri kävi vielä pari kertaa tiineyden aikana ultraamassa Alvan ja lopulta koitti kauan odotettu maaliskuinen päivä, jolloin Alvan piti varsoa. Olimme sopineet vahtivuoroista ja tarkkailimme Alvaa silmä kovana kameran kautta. Oma vahtivuoroni osui aamuyöllä 02-05 väliin ja vaikka kuinka yritin parhaani mukaan pysyä hereillä, painuivat silmäni väkisin kiinni. Heräsin Jaakon tullessa herättelemään minua ja kun vilkaisimme kameraan, näimme pienen tumman varsan Alvan nisällä. Alva oli siis hoitanut koko homman hienosti ja itsekseen! Kiirehdimme talliin ja tarkistimme parivaljakon. Alva kovasti olisi tahtonut piilottaa varsansa uteliailta katseilta, mutta hämäsimme sitä herkuilla ovelasti. Pikkuruinen olikin ori, ja komea tummanruunikko. Nimesimme orivarsan yhdessä tuumin 22nd Centuryksi, sillä se kuulosti loppujen lopuksi korvaamme paremmalta kuin 22nd Marriage, jota olimme myös orille suunnitelleet.

23 Haircolors, kirjoittanut omistaja

Alva oli tiinehtynyt ensimmäisellä yrityksellä varsin hienosti ja saattanut maailmaan komean tumman orivarsa, 22nd Centuryn. Toisella kertaa havittelin varsaa omasta oristani, Métastasesta. Ranskis oli kotiutunut jo hienosti ja kerennyt kilpailemaankin mukavasti. Ranskiksen ja Alvan ensimmäiset treffit epäonnistuivat kuitenkin pahasti, sillä Alva näytti orille lähinnä kavioitaan. Pienen hetken päästä yritimme uudestaan, jolloin Alva oli hieman sopuisammalla tuulella ja ranskalaisvahvistuksemme pääsi hoitamaan hommansa kunnialla. Jännäsimme jälleen, josko Alva tulisi kantavaksi, eikä riemunkiljahduksilta voitu välttyä, kun eläinlääkäri ultrasi Alvan ja näimme yhden pienen varsanalun. Koska Alva oli jo kokenut kantaja ja synnyttäjä, emme tällä kertaa päästäneet tammaa aivan täyslepoon ja käärineet sitä kokovartalokuplamuoviin. Tamma sai elää aivan normaalia elämää melko pitkään, kunnes aloimme rauhoittaa tammaa tulevaa synnytystä varten.

H-hetken lähestyessä olimme jälleen sopineet tarkkailuvuoroista, mutta Alva ei näyttänyt mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä edes vielä laskettuna päivänä, joten vein sen aivan tavalliseen tapaan päiväksi tarhailemaan. Illalla kun Jaakko lähti hakemaan tammaa tarhasta, huomasi hän pikkuruisen hontelokoipisen ruunivoikon seisoskelevan tarhassa Alvan ja parin muun hevosen kaverina. Jaakko talutti Alvan ja piskuisen "Alman" muina miehinä sisään, ennen kuin vaivautui kertomaan minulle löydöksestään. Olisin halunnut kuristaa miehen hengiltä, kun sain kuulla tapahtuneesta, mutta luovuin vihastani heti kun näin kauniin ja suurisilmäisen tammavarsan. Siinä seisoivat meidän ihana Alva ja vähintään yhtä ihana Alma. Pikkutamma oli selvästi perinyt isänsä värin, ja äitinsä kauniit silmät. "Toivottavasti se on perinyt myös molempien vanhempiensa työmoraalin", rukoilin mielessäni.

More Than 25 Reasons, kirjoittanut omistaja

Kaunis musta tammani Alva oli niittänyt menestystä valjakkoajon saralla, joten tuntui luontevalta etsiä sille ori, jolta löytyisi myös potentiaalia valjakkoajoon. Selailin eri puoliverioreja aikani, mutta mikään ei tuntunut sykähdyttävän erikoisesti. Lopulta löysin Serendellersistä Derangement-orin, jolla oli VVJ-I palkinto. Tein orista alustavaa kyselyä, mutta sitten iskinkin silmäni toiseen, vielä hienompaan ja mahtavampaan oriin. Prime Sporthorsesin oma tuonti Duzedrawse oli kaikkea sitä mitä olin etsinyt. Suuri, 177cm korkea musta ori salpasi hengitykseni jo kuvissakin, saati sitten paikan päällä!

Sovimme Duzedrawsen omistajan Pierren kanssa hevosillemme pikadeitit, joiden tulosta jouduimme jännäämään taas pitkään. Onneksi kaikki oli mennyt hyvin ja Alva jo kolmen edellisen varsan kokemuksella osasi hommansa, ja pian meillä olikin hurjan soma Alva pyöristyneen mahansa kanssa. Kun tamman laskettu aika koitti, emme kukaan päästäneet sitä silmistämme edes hetkeksikään. Ja aivan laskettuna yönä saimmekin ihastella pikkuruista orivarsaa, joka jo aamuyöstä köllötteli äitinsä vierellä. Herttainen VÄRI sai nimekseen More Than 25 Reasons ja sillä tulee olemaan lupaava tulevaisuus valjakko- ja kouluhevosena. Nyt annamme pikkuorin kuitenkin kasvaa rauhassa ja valmistautua tuleviin koitoksiinsa.

Tarinakoulukilpailut Haapametsän tilalla, luokka helppo B, sija 5/12

Lähdimme mustan tammani Alvan kanssa kohti ensimmäisiä kilpailujamme. Luokaksi olimme valinneet helpon B'n, sillä ajattelin, että siinäkin olisi riittävästi haastetta meille ensimmäiseksi. Kaikki alkoi kuitenkin lastaamisella. Tiesin jo kokemuksesta, että tamma ei ole se kaikkein helpoin lastattava, mutta tällä kertaa tuo junttapulla oli kuin kasvanut kavioistaan mutaiseen tallipihaan kiinni. Muut hevoset katselivat tarhoistaan korvat hörössä, kun tallityöntekijämme Mikaelan kanssa yritimme kiskoa ja työntää ja lahjoa ja uhkailla Alvaa traileriin. Tamma ei kutienkaan siitä välittänyt, vaan seisoi korvat luimussa trailerin takana. Vasta kun ex-mieheni Jaakko tuli tallista pitkän juoksutusraipan kanssa ja karjaisi kuuluvasti "Nyt kaakki sinne traileriin tai pannaan sut lihoiks!" marssi Alva edelleen korvat luimussa koppiin.

Matka sujui hyvin ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme perillä Haapametsän tilalla. Suoritimme verryttelyn hyvässä yhteisymmärryksessä Alvan kanssa, joka oli tapansa mukaan herkkä ja notkea. Kun meidän vuoromme tuli, lähdimme radalle melko itsevarmoina. Muistin radan onneksi hyvin ja Alva suoritti kaiken pyytämäni hyvin. Yhdessä laukannostossa radan loppupuolella Alva kuitenkin päätti näyttää, kuinka koreasti myös takaosa nousee ja se taisi hieman verottaa pisteitämme radalla. En kuitenkaan masentunut tästä vaan ratsastin radan loppuun saakka ja lopuksi kiitin Alvaa hienosti sujuneesta radasta. Jäimme jännittyneinä odottamaan luokan tuloksia ja ihailemaan muiden ratsukoiden suorituksia, samalla kun toivoin kovasti, että pääsisimme edes ruusukkeille!

Estevalmennus Vaahterapolussa, kirjoittanut omistaja

Ensimmäinen Tie tähtiin -osakilpailu oli sujunut meiltä hyvin. Alva oli taitava koulutamma, mutta vielä taitavampi esteillä. Osallistuimme kuitenkin Vaahterapolussa järjestettävään estevalmennukseen, sillä tämä olisi hyvä tilaisuus päästä näyttämään Alvaa vähän muuallakin kuin kotipihassa. Olin suunnitellut alun perin, että tietenkin voittaisimme tammani kanssa, mutta tässä kohtaa toivoin, että pääsisimme ruusukesijoille. Estevalmennukseen suuntasimme kuitenkin luottavaisin mielin, Alva rakasti hyppäämistä ja 80cm esteet olisivat sille vain mukavaa verryttelyä.

Valmentajamme Vaahterapolussa oli Helena, joka kertoi, että hyppäisimme tänään rataa ja tarkoituksena olisi lähestyä suorassa linjassa kohti esteitä. Aloitimme alkuverryttelyn jälkeen muutamilla 50-60cm ristikoilla, joista valmennusporukkamme innon mukaan siirryimme pikkuhiljaa 70-80cm esteille ja rataan. Alva hyppäsi kaikki esteet hyvin ja oikein näteillä lähestymisillä. Saimme Helenalta paljon kehuja ja kehuin myös Alvaa kovasti. Alva totteli pelkillä äänikomennoilla, mutta valmennuksen edetessä yritin hieman hiljentää ääntäni ja käyttää myös pohkeita tamman kylkiin. Tällä kertaa onnistuin käyttämään pohkeita riittävän hiljaisesti ja vaivihkaa, jotta tammani ei yrittänyt singota minua kohti maneesin pohjaa.

Valmennuksen lopuksi Helena antoi meille kaikille palautetta. Me saimme lähinnä kehuja, mutta myös muistutuksen omasta asennostani hevosen selässä erityisesti hypyn aikana sekä kehotuksen jättää tammalle juttelemista vähemmälle. Kuuntelin palautetta tarkkana ja päätin treenata näitä asioita vielä kotona ennen kisoja, vaikkakin Alvalle juttelun vähentäminen olisikin paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Estevalmennus Newerrassa, kirjoittanut omistaja

Koulukisojen jälkeen ajattelin, että pieni esteverryttely voisi tehdä hyvää, joten osallistuimme Newerrassa järjestettävään estevalmennukseen. Pääsimme paikalle ilman ongelmia ja paikan päällä laitoin Alvan valmiiksi ja suuntasimme kohti maneesia. Maneesissa pääsin ratsuni selkään muutaman tanssiaskeleen jälkeen. Alva oli selvästi kiinnostunut muista valmennukseen osallistuvista ratsukoista ja katseli ympärilleen korvat hörössä. Myös suuri peili maneesin seinässä herätti kummastusta (vaikka tamma on nähnyt niitä ennenkin) ja sen kohdalle olisi aina pitänyt jäädä keimailemaan. Alkukäyntien jälkeen valmentajamme Kaisu saapui maneesiin ja tervehti kaikkia, sekä kertoi valmennuksen kulusta. Tämän jälkeen nainen pyysi meidät kaikki raviin ja mehän teimme työtä käskettyä. Alvalla oli selvästi vielä koulukisat ja -valmennukset muistissa, sen verran oli lennokkuutta neidin ravissa.

Pääsimme pian tehtävän pariin, joka oli ravipuomit. Alva ravaili tottuneesti kaikkien yli ja pian pääsimme laukkapuomien ylitykseen. Nekin sujuivat ja vaikka Kaisu välillä siirsi puomeja pidemmille tai lyhemmille väleille, oli Alva tarkkana ja sovitti kerta toisensa jälkeen askelensa väleihin. Aivan valmennuksen lopussa pääsimme hyppäämään myös jumppasarjaa. Se alkoi ristikolla, jonka jälkeen oli kavaletit yhden laukka-askelen välillä ja lopussa matala okseri, jota ennen mahtui ottamaan kaksi laukka-askelta. Me saimme Alvan kanssa aloittaa ja koska sarja oli aluksi matala, saimme suoritettua sen virheittä. Lopulta sarjaa nostettiin 80cm asti, ja silloin jouduin ihan tosissani työskentelemään tamman kanssa, jotta se malttoi keskittyä tehtävään eikä innostuksissaan ryysännyt läpi. Esteiden hyppimisen jälkeen siirryimme raviin ja kävelimme loppukäynnit vielä hevosten vierellä. Kokonaisuudessaan valmennus oli oikein kiva, vaikkakin melko helppo meille. Välillä on kuitenkin kiva päästä treenaamaan ihan perusjuttujakin.

Estevalmennus Newerrassa, kirjoittanut omistaja (26.3.2017)

Olimme Alvan kanssa osallistuneet Newerran puomi- ja kavalettivalmennukseen, ja nyt seuraavaksi vuorossa olisivat ihan esteet. Pakkasin hevoseni, jolla oli tavallista huonompi päivä, autoon ja ajelimme Newerran tiluksille. Varustin kiljahtelevaa tammaani ja ohikulkijat ihmettelivät varmasti kärttyistä hevosta ja huutavaa omistajaa. Alvan lampaankarvainen satulavyö oli joutunut pesuun ja varakappale oli ollut toisella hevosella käytössä ja nyt totaalisen hukkateillä. Niinpä oli aivan senttien päässä, etten saanut kaviosta, kun kiristin tamman satulavyön ja talutin luimistelevan mustani maneesiin. Yritin nousta selkään useamman kerran, mutta Alva karkasi altani aina sen verran että se vaikutti mahdottomalta. Lopulta hyppäsin selkään melkein vauhdista, mutta pääsinpäs. Muut ratsukot katsoivat meitä hieman kummissaan, mutta päätin olla nyt välittämättä muista ja keskittyä vain omaan tekemiseeni.

Kaisu saapui maneesiin ja pyysi meidät raviin ja tekemään paljon voltteja ja ympyröitä, vähintään yhden joka sivulle. Tänään tarkoituksemme olisi ratsastaa kaarevilla urilla ja myös hypätä kaarevilla urilla. Kun olimme ravailleet hevoset notkeiksi, aloimme hypätä ympyröillä olevia kavaletteja, ristikkoa ja pikkuruista okseria ravissa. Alva olisi mielellään nostanut laukan ennen okseria, mutta himmasin tammaa ja se näytti niin närkästyneeltä, että olin kiitollinen, että olin sen hampaiden ulottumattomissa. Yhdellä kierroksella tamma nosti laukan itsenäisesti ja kun jarrutin sen takaisin raviin, pisti se jarrut lukkoon kokonaan ennen estettä. Kaisu patisti meidät rauhalliseen raviin ja minun olisi mieli kysyä uljaalta ratsultani, että mikähän häntä mahtoi vaivata? Että huhuu, kuuleeko kukaan?

Jossain vaiheessa saimme luvan nostaa laukan ja tehdä samaa tehtävää laukassa. Kaisu muistutti pitämään laukan yllä, vaikka vauhti hidastuisi pienillä volteilla. Itse ajattelin vain mielessäni, että toivottavasti saan jarruteltua Alvaa riittävästi, jottei se ryysi esteeltä toiselle. Alkuun tehtävä sujui mieltäkin hyvin, mutta kun aloin säätämään Alvan laukkaa hieman rauhallisemmaksi, jotta pysyisimme sopivasti volteilla, päätti rakas tammani aloittaa rodeon. Tammalta lensi peräpää siihen malliin, että istuin satulan etukaaren edessä kun sain hevoseni jälleen neljälle jalalle maan kamaralle. Kaisu kysyi, etteihän vain sattunut mitään ja minä keräilin murentunutta itsevarmuuttani. Kaisu varmisti vielä, että haluammehan jatka valmennuksen loppuun ja tietenkin halusimme. Alvalle ei saisi antaa senttiäkään periksi tai tällainen sikailu jatkuisi jokapäiväisenä.

Siirryimme seuraavaan tehtävään, joka oli hypätä pääty-ympyröillä pystyjä, jotka olivat alkuun 60cm korkuisia. Lähestymiset oli tarkoitus tehdä tarkasti ja huolellisesti, mikä meiltä Alvan kanssa onneksi onnistui. Pikkuhiljaa estekorkeus nousi ja kun annoin Alvan hoitaa oman hommansa rauhassa, enkä yrittänyt enää liiaksi jarrutella sitä, alkoi meidänkin yhteinen sävelemme löytyä. Oli ihana vain nauttia kyydistä, Alvan hoitaessa hyppäämisen parhaansa mukaan. Kun kaikki olivat ylittäneet pystyt onnistuneesti, saimme vapaat kädet hyödyntää kentän esteitä. Tarkoituksena oli tehdä jyrkkiä ja täyskäännöstä muistuttavia lähestymisiä. Me Alvan kanssa tykkäämme haasteista, ja hyppäsimme kentän pituushalkaisijalla olevat kaksi pystyä ja kaksi kavalettia järjestyksessä. Teimme tiukat käännökset, jotka onnistuivat hyvin, kun Alva tajusi mikä on homman nimi. Ensimmäinen käännös meni hieman pitkäksi, joten emme päässeet aivan esteen keskelle, mutta tammani hoiti hommansa hienosti. Kiitin Alvaa kovasti ja siirryimme pikkuhiljaa raviin.

Valmennuksemme sujui loppujen lopuksi oikein hyvin ja Alvakin rentoutui kun vain pääsi tositoimiin. Alkuvalkan riekkumiset eivät kuitenkaan olleet hyvästä, ja toivoin todella, että sitten kisoissa Alva olisi vähän paremmalla päällä kuin tässä valmennuksessa. Kiitimme Kaisua valmennuksesta ja jäimme tekemään loppukäyntejä itsenäisesti, alkuun hevosen selästä ja lopuksi kävelin vielä muutaman kierroksen Alvan vieressä.

Ikääntyminen

Alva ikääntyy satunnaisesti, nyt 13v.

Ulkoasu © M Layouts, Otsikkokuva © Myprofe (lisenssi), muokkaus Mette
{title}
{menu}
{content}