Alku Asukkaat Esittely Toiminta Foorumi Email

Muistoissa: Damietta HH

KRJ-III, YLA3


© Nils Liden

Virallinen nimi Damietta HH Rotu, sukupuoli Arabialainen puoliverinen (25% ox), tamma
Elänyt 15.10.2013 - 01.01.2017 Väri rautiaanpäistärikkö
Säkäkorkeus 158cm Omistaja Mette (VRL-13589)
Rekisterinumero VH15-218-0007 Kasvattaja tuontihevonen
Koulutustaso Intermediaire I, 140cm Saavutukset KRJ-III, YLA3

Saavutukset

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu elokuu 2016
7 + 39 + 13 + 3 + 15 = 77 p. KRJ-III

Yleislaatuarvostelu elokuun lisätilaisuus 2016
27,5 (17+10,5) - 19 (13+6) - 17,5 - 11 - 4 = 79p / YLA3

Luonnekuvaus

Damietta on ensikosketukselta varmasti useamman mielestä itseään täynnä oleva kiukkupyllyinen pissapää. Tamma osaa olla oikea ämmä pahimpina päivinään ja testaa uudet ihmiset joka kerta. Pidempään Damietan kanssa toimineet osaavat kuitenkin suostutella tämänkin tytön yhteistöhön. Tamman luottamus täytyy ansaita, jotta yhteinen sävel löytyy. Hoitaessa Damietta on kovin herkkä ja osaa kyllä ilmaista, jos jokin ei miellytä. Silloin Dami saattaa kiljahdella ja alkaa steppailla ympäriinsä hermostuksissaan.

Varustaminen ei ole Damin mielestä mitenkään kivaa puuhaa, ja satulavyön kiristäminen on inhottavinta maailmassa, mitä tämä tamma saattaa kuvitella. Siinä hetkessä Dami olisi mieluusti lähdössä pois satulansa alta - ja kovaa. Tamma kannattaakin aina varustaa käytävällä, mieluusti molemmin puolin kiinni. Suitsimisen tamma onneksi hyväksyy ja niin ollaankin jo valmiita. Taluttaessa Damietta käyttäytyy hyvin, se kulkee nätisti ja reippaasti korvat hörössä taluttajansa perässä tai vierellä.

Se, että ratsastaja kiipeää selkään, ei ole Damietan lempiasioita myöskään. Silloin tamma saattaa joskus lähtä alta kuin raketti, varsinkin jos ratsastaja onnistuu tökkäisemään sitä varpaillaan kylkeen. Kun selkään on päässyt, Damietasta kuoriutuu mitä sulavaliikkeisin ja taidokkain kouluhevonen. Tamma ei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi, ei varsinkaan uusille ratsastajille, vaan sen kanssa on oltava tarkka, täsmällinen ja määrätietoinen. Pitkäjänteinen työ tuottaa tulosta, sillä useamman ratsastuskerran jälkeen tamma alkaa luottaa valitsemiinsa ihmisiin, jos he ovat luottamuksen arvoisia. Tällöin Damin kanssa pääsee huomattavasti vähemmällä jo ensi sekunneista lähtien.

Esteillä Dami on valloittava, hyvinä päivinään. Sillä on reipas ja lennokas laukka ja hyvä hyppytyyli. Pienen kokonsa ja ketteryytensä ansioista Damietta taipuu tiukkoihin käännöksiin ja säästää arvokkaita sekunteja radalla. Huonoina päivinään (tai epäsopivan ratsastajan kanssa) Damietta tosin on kaikkea muuta, kuin uskottava esteratsu. Silloin se lähinnä pomppii tasajalkaa hermostuksissaan ja kieltää joka toisen esteen. Tällaisina päivinä on parempi jättää treeni niille sijoilleen ja jatkaa seuraavana parempana päivänä.

Sukuselvitys

i. Alamodome
kwpn, 168cm, rnpäist
ii. Adams Eager
kwpn, 167cm, rn
ie. Playmoor
hann, 163cm, mpäist
e. Darderi
awb (50% ox), 154cm, rtkm
ei. Callaghan AV
swb, 160cm, rt
ee. Dinaara al Weha
ox, 152cm, mkm

Alamodome on komea päistärikkö ori, joka on hurmannut koulukenttiä jo useamman vuoden ajan. Suuren orin ei tarvitse ujostella millään radalla, grand prix -tasoiset suoritukset ovat sille arkipäivää. Nykyään ori on jo hieman vähentänyt kilpakentillä esiintymistä ja keskittyy jalostusorina toimimiseen. Orille on tähän mennessä siunaantunut jo 87 varsaa.
Adams Eager oli kouluori ja aikansa parhaimmistoa Hollannissa. Ori kilpaili menestyksekkäästi intermediate luokkia ja kävi kokeilemassa muutamat grand prix kilpailutkin. Hienojen kilpailutulostensa ansiosta oria käytettiin paljon myös jalostuksessa, se sai kaikkiaan noin 50 varsaa.
Playmoor syntyi suuressa siittolassa, sen emä oli ollut ikänsä siitostammana ja isänsä oli kilpaillut koulua. Playmoor peri isänsä kauniin värityksen ja emänsä siron rakenteen. Kaunis Playmoor kantakirjattiin I-palkinnolle ja se sai jatkaa emänsä jalanjäljissä: siitostammana. Se sai yhteensä 12 varsaa, jotka ovat kaikki olleet rakenteeltaan hyvin korrekteja.

Darderi on sievä kimo tamma, jossa on puolet täysveriarabia. Tammasta ei odotettu kovin hyvää esteratsua, mutta se yllätti kaikki ja kevyestä rakenteestaan huolimatta (vai juuri sen ansiosta?) se menestyi hyvin jopa 125cm radoilla. 12-vuotiaana tamma siirtyi syrjään kilparadoilta, sillä omistajat halusivat säästää sen jalkoja varsottamista varten. Tamma sai kuusi miellyttävää arabianpuoliverivarsaa ja tällä hetkellä se viettää ansaittuja eläkepäiviään.
Callahan AV oli Ruotsissa syntynyt rautias puoliverinen. Ori kilpaili esteillä aina 150cm luokissa asti. Se kantakirjattiin III-palkinnolle, jonka jälkeen se sai astua muutaman tamman ja päätyi ruunattavaksi. Vaikka orin kilpailutulokset olivat hyviä, ei sen rakenne tai luonne ollut parhaasta päästä. Tamman omistajille piti lähestulkoon maksaa, jotta ne huolivat Callahanin tammoilleen. Nykyään Callahan on melko harvinainen näky sukutauluissa, eikä se suurimmalle osalle kasvattajista sano yhtään mitään.
Dinaara al Weha oli hieno arabianhevonen suuresta siittolasta. Tamma myytiin nuorena Ruotsiin melko kovaan hintaan ja kasvaessaan tamma osoittautui oikein herttaiseksi ja sydämelliseksi tapaukseksi. Tamma ei erityisemmin loistanut perinteisissä englantilaisissa ratsastuksen lajeissa, mutta se toimi hyvin maastossa ja seurahevosena. Tamma oli harvoja arabeja Ruotsissa omana aikanaan, joten sitä käytettiin melko paljon jalostukseen, yhteensä seitsemän varsan verran.

Jälkeläiset

26.10.2015awb-o.Hadi HoneyKV-II
10.08.2015awb-t.Dania Honey

Ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 1296.73
Nopeus ja kestävyys: 320.68
Kuuliaisuus ja luonne: 3333.11
Tahti ja irtonaisuus: 2289.68
Tarkkuus ja ketteryys: 71.66

ERJ Pisteet: 4629.84 Taso: 9 Maksimitaso: 8
KRJ Pisteet:5622.79 Taso: 10 Maksimitaso: 8
KERJ Pisteet: 1617.41 Taso: 4 Maksimitaso: -1
VVJ Pisteet: 3404.77 Taso: 7 Maksimitaso: -1



Päiväkirja

Elokuu 2016 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu

Olemme jo pitkään painottuneet este- ja kenttäratsastukseen, joten kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun lähteminen on meille aina pieni poikkeustilanne. Tässä kuussa sinne kuitenkin lähdettiin, ja ihan kolmen hevosen voimin. Suomenhevostamma Namuliina ja arabialainen puoliverinen Damietta ottivat osaa ensikertalaisina varsinaiseen tilaisuuteen ja toinen suokkitammme Sinttu, joka kävi edellisessä tilaisuudessa hakemassa komean "ei palkintoa" -maininnan, lähti uusintatilaisuuteen. Kouluhevosten kanssa emme ota minkäänlaisia paineita, ne ovat vain mukava lisä estehevosten joukossa ja tuovat kivasti uutta verta kenttäsukuihin. Niimpä lähdimme matkaan ajatuksella "jos sieltä nyt ne kolmoset saatais". Hevosistamme ensimmäiseksi esitimme Damietan ja tamma keräsi pisteitä 77, joilla se kolmonen sopivasti irtosikin. Seuraavaksi vuorossa oli Namuliina, joka sai 88,5 pistettä, joilla myös tuli se III-palkinto. Namuliinan palkinto meitä jäi vähän harmittamaan, sillä II-palkintoon olisi ollut vain 1,5 pistettä matkaa. Taputtelimme kuitenkin hehvosiamme hyvin ja odottelimme kaikessa rauhassa uusintatilaisuuden alkamista. Siellä editimme Sintun, joka vastoin kaikkia odotuksia meni ja räjäytti potin: 101,5 pistettä ja KRJ-I palkinto! Hypimme riemusta ja halasimme toisiamme kisatiimimme kanssa ja kaiken jälkeen halailimme vielä Sinttuakin. Tamma sai ison kasan porkkanoita ja omistajan kasvamaan ainakin puoli metriä lisää pituutta, olihan tamma meidän ihka ensimmäinen KRJ-I palkittu hevosemme.

10.04.2016 Villit tarinakoulukilpailut Runorannassa, luokka Helppo A, sija 5/7

Tehtävänanto: Ette pärjänneet luokassa kovin hyvin sillä olit nukkunut edellisenä yönä huonosti. Kun äitisi soittaa ja haluaa kuulla suorituksestanne, olet edelleen pökkelöllä päällä. Kerro suorituksestanne käyttäen sanoja virsikirja, purppura, kurkkupastilli, virkkuukoukku ja merihevonen. Sanoja saa taivuttaa ja niitä saa käyttää haluamassaan järjestyksessä. Vastauksen suositeltu pituus 100-300 sanaa.

"Moi äiti. Ei menny kisat ihan putkeen. Ennen rataa meinasin tukehtua kurkkupastilliin, mutta onneks kisahoitaja sai ongittua sen virkkuukoukulla ulos. Radalla kaikki meni päin prinkkalaa ja tuntui kun oisin ollu merenneito merihevosensa selässä, sen verran railakas mein suoritus oli. Meidän meno tais olla aika säälittävää katseltavaa, kun tuomaristosta kuului huokauksia. Kammottavaan purppuraiseen takkiin pukeutunut kisahoitaja oli kaivanut virsikirjasta surullisimmat virret ja veisasi niitä vielä koko kotimatkan. Nää kisat meni huonoiten ikinä!"

28.02.2016 Kouluvalmennus va B - va A, Moonan tallilla, valmentajana Monica Grim
Damietta, kuvankaunis tamma käveli upein askelin ympäri kenttää kun palasin sinne ruokatauon jälkeen. Tervehdin Metteä ja olimme valmiit aloittamaan. Damietta kulki jo valmiiksi niin hyvässä ja rehdissä muodossa, joten emme halunneet kuluttaa aikaamme siihen. Aloitimme siis keskikäynnillä. Keskikäynti mitä Mette ja Damietta minulle esittivät, siinä oli jo kaikki palaset, mutta ei oikeassa järjestyksessä. Mette nojasi liikaa taaksepäin, jolloin jalat siirtyivät liian eteen. Jolloin Damietan askeleista tuli liian töksähtävät ja niissä ei ollut lainkaan yliastuntaa. Keskikäynnin tulisi olla sulavaa ja siinä tulisi olla yliastuntaa. Mette korjasi asentonsa, jolloin Damietan askeleet muuttuivat oikeanlaisiksi. Päätimme siirtyä koottuun raviin. Mette otti hetken normaalia harjoitusravia, jonka jälkeen alkoi koota tammaa. Damietta totteli Meten käskyjä ja neuvoja tarkasti. Meten kantapää tahtoi nousta ylös, joten huomautin jalasta. Damietta tahtoi kyttäillä vähän estevarastoa, mutta Mette sai pienillä volteilla ja taivuttelulla tamman ajatuksen pois kopista. Jatkoimme avoista ja suluista. Käynnissä Mette sai itsensä pysymään suorassa, joka näkyi Damietan asennossa. Damietta kulki aina pieniä pätkiä avoa, kunnes tahtoi aina turhautua. Joten käskin Metteä tekemään avoa pienissä pätkissä, jotta tamma ei turhautuisi. Ravissa Mette teki avot pienissä pätkissä ja se onnistui hyvin. Suluissa ei ollut moittimista, aidan avulla Damietta ei kävellyt pois uralta. Ravissa kaikki onnistuivat moitteitta. Siirryimme myös laukkatehtäviin. Mette nosti laukan käynnistä. Nostossa Damietta oli hyvin muodossa, eikä nostanut päätään. Laukassa Mette teki temponmuutoksia. Lyhyillä sivuilla Mette meni mahdollisimman hiljaa ja pitkillä sivuilla tamman annettiin päästellä. Damietta innostui, kun sai laukata vähän lujempaa. Annoin Meten hetken kävellä, kunnes aloittaisimme isommalla tehtävällä. Tehtävänä oli E:ssä peruutus, josta laukannosto. B-E lävistäjä ja keskellä lävistäjää laukanvaihto. E:stä jatketaan vasemmassa kierroksessa ja F-M sulkutaivutus laukassa. C:ssä pysähdys suoraan laukasta. Mette otti takaisin ohjat ja pysäytti tamman. Damietta peruutti hyvin ja laukkakin nousi nätisti. Mette sai Damietan kulkemaan laukassakin hyvin muodossa ja peränannossa pieniä pätkiä. Lävistäjällä Damietta lähti hieman kiihdyttelemään, mutta Mette sai sen pysymään koossa. Vaihto onnistui sulavasti, mutta suluissa Damietta taipui hieman liian vähän. C:ssä pysähtyminen tapahtui siististi ja hyvin muodossa. Kaikin puolin valmennus oli onnistunut ja ratsukko oli mukava.

16.01.2016 Matkaratsastuskilpailut Oberwaldissa, 30km ihanneaika, tulos 3/3
Kerro kisoja edeltävistä tunteista ja kisoihin valmistautumisesta. Stressaako vai onko ihan normaalia? Tapahtuuko kömmellyksiä?

Dami oli ollut pari päivää taas aivan mahdoton kaakki ja olin valmis laittamaan tamman meetvurstiksi hetkenä minä hyvänsä. Sen selässä ei ollut pysynyt yksikään ratsastaja ensi minuuttia kauempaa. Olin kuitenkin mennyt ilmoittamaan hevosen matkaratsastuskisoihin, koska onhan sen suvussa sentään arabia ja se voisi vaikka tykätä vaihtelusta - not. Koko kilpailuajatus alkoi kaduttaa ja kovaa, mutta päätin kuitenkin kiivetä tamman selkään itse, saisinpahan ainakin kuukauden sairaslomaa, jos en muuta.
Dami pisti kaikkensa peliin, etten edes pääsisi selkään, mutta muutaman kirosanan jälkeen istuin kyydissä ja pistin elikon liikkeelle ja päätin pysyväni kyydissä. Dami pisti pukkirodeon käyntiin ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei se kentän hiekan maistelu niin kovin kaukana ollut. Kuin ihmeen kaupalla pysyin kyydissä pari kierrosta ja kun tamma asettui jälleen neljälle jalalle, keräsin itseni ja ohjat ja suuntasin tamman kanssa treeneihin.

Kevyt 15km lenkki näin alkuun sai riittää, työntekijät hoitaisivat sitten hienosäädön, kunhan näkevät että joku palaa elävänä Damin kanssa maastosta. Koko maastoretki oli yhtä farssia alusta loppuun, Dami ei ollut yhtään yhteistyökykyinen ja tyydyin ensimmäisen katastrofaalisen ravipätkän jälkeen vain kävelemään loppumatkan.
Tallilla väki odotti jo jännityksellä paluutamme, kun saavuimme takaisin. Tulin selästä alas ja iskin Damietan ohjat ensimmäisen vastaantulijan käteen. Oma osuus treenistä hoidettu, seuraavan kerran nousisin kopukan selkään vasta kisapäivänä - vaikka kerkesin jo kirota ja katua osallistumisemme koko kilpailuihin.

07.01.2016 Kouluvalmennus valmentajana Ellen H
Maneesiin saapui varsin kaunis, mutta myös kiukkuisena pissapäänä tunnettu arabitamma Damietta. Meten noustessa selkään tamma viskoi kärsimätt&aoumlmästi päätään ja kuopi jalallaan. "Tätä menoa täällä on kuoppa pohjassa ennen kuin me ehditään aloittaakaan", Mette naureli selästä käsin. Rautiaanpäistärikkö neiti pääsi kuitenkin pian liikkelle ja kärsimättömyys unohtui tuotapikaa. Meno oli jo alkuverryttelyjen aikana siistiä, hallittua ja hyvännäköistä. Sirolla tammalla näytti olevan hallittu, koottu askellus, eikä ratsastajankaan meno selästä käsin näyttänyt ollenkaan huonolta, päinvastoin. Pyysin ratsukkoa pian pääty-ympyrälle, jossa pyysin heitä ottamaan ravityöskentelyssä vähän avo -ja sulkutaivutuksia. Molemmat sujuivat ratsukon osalta hyvin ja sitemmin siirryimme uralle laukkaharjoituksiin. Jokaisella pitkällä sivulla koottua laukkaa ja päädyssä pääty-ympyrä harjoitusravia. "Tässähän paranee oma istunta ainakin, jos ei muuta", Mette huikkasi pompottavan ravin seasta ja hymyili leveästi. Ratsukko teki koko valmennuksen ajan aktiivista ja hyvää työtä. Teitä oli ilo valmentaa!

13.07.2015, Muuttopuuhia
Suomen kylmä talvi ja epävakaat sääolosuhteet muutenkin ajoivat minua pikkuhiljaa hulluuden partaalle. Samoin myös pienet piirit, ahkerien työntekijöiden puute, alati kasvavat lämmitys- ja rehukustannukset.. Olin jo aivan kypsä koko Suomeen, tähän onnettomaan takapajulaan, jolle Keski-Eurooppalaiset vain naureskelivat. Mietin useamman yöni pääni puhki että mikä olisi seuraava siirtomme. Eräänä iltana sain loistoajatuksen: pakkaisimme kamamme ja suuntaisimme Englantiin! Siellä sisar- ja yhteistyö tallillamme Honey Hill Farmilla olisi tilaa ja lääniä vaikka muille jakaa, talvi ei olisi aivan yhtä karsea kuin täällä Suomessa ja olisihan siellä kuninkaallisiakin.

Kun olin saanut käytännön asiat järjestykseen, oli toteutuksen vuoro. Hullun lailla pakkaamista, vaikka suurin osa tavaroista jäisikin Suomeen ja uutta ostettaisiin perillä (tulee halvemmaksi kuin kuljettaa pitkin poikin Eurooppaa). Rakkaudella kasatun hevoslaumani tahdoin kuitenkin mukaan viimeistä kaviokasta myöten, eikä sovi unohtaa tallikoiraamme tai lammaslaumaamme! Noin sadan eläimen kuljetus ei käynyt ihan noin vain, vaan hermoja ja lompakkoa koeteltiin monesti. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin kaikkia tyydyttävä ratkaisu aikaan. Ensimmäisenä lähtisivät pidempään laitumilla pärjäävät hevoset ja ponit, eli 13 suomenhevosta ja 9 shetlanninponia + lampaat. Seuraavassa satsissa matkasivat loput ponit (10 connemaraa, 4 new forestinponia, 4 ratsuponia, 3 welshponia, amerikanminiatyyyrihevonen, british spotted pony ja knabstrup-poni) sekä kolme tinkeriämme. Kolmannessa rysäyksessä matkasivat ravurimme (2kpl), knabstrupinhevonen, täysveriset (2kpl) ja sekalainen lauma puoliverisiä (16kpl). Aivan viimeiseen erään jäivät 24 suomalaista puoliveristä ja tallikoiramme Allu, sekä tietenkin perheeni. Vielä vihoviimeinen tarkistus, että kaikki oleellinen (passit, hammasharjat ja luottokortit) on laukuissa ja niin jätimme hyvästit Suomelle ja Ratsutalli Luttanoille. Huomenna heräämme uuteen aamuun Englannissa, Honey Hill Farmilla.
- Mette

21.05.2015
Damietta muutti talliin.

Ulkoasu © M Layouts, Otsikkokuva © Myprofe (lisenssi), muokkaus Mette
{title}
{menu}
{content}