Alku Asukkaat Esittely Toiminta Foorumi Email

Muistoissa: Fennel Kern

ERJ-II, KWPN III


© Nils Lidén

Virallinen nimi Fennel Kern Rotu, sukupuoli Hollannin puoliverinen, ori
Elänyt 07.07.2014 - 01.01.2017 Väri ruunivoikonkimo
Säkäkorkeus 167cm Omistaja Mette (VRL-13589)
Rekisterinumero VH15-012-0316 Kasvattaja Keskeneräinen
Koulutustaso Vaativa B, 160cm Saavutukset ERJ-II, KWPN III

Saavutukset

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu marraskuu 2016
(5,5 + 40 + 12 + 20 + 15 = 92,5 p.) ERJ II

Hollanninpuoliveristen laatuarvostelutilaisuus heinäkuu 2016
(4 + 2 + 29 + 10 + 15 + 14 = 74p.) KWPN III

Luonnekuvaus

Fennel on meidän oma estetaiturimme. Vaativa ori, joka odottaa ratsastajaltaan paljon ja jolta osaava ratsastaja voi myös vaatia paljon. Fennel ei todellakaan ole se kaikkein helpoin ratsastettava, ei sinnä päinkään. Sen korvat liikkuvat alkuun siihen malliin, ettei sen ajatuksista ota ollenkaan selvää. Ori on myös tarkka apujen käytöstä, se kyllä muistaa, jos joku on sitä aiheetta potkinut. Epäselviä apuja ori ei siedä yhtään, vaan stressaantuu mahdottomasti. Kun ratsastaja osaa ratsastaa hiljaa ja hienovaraisin avuin enemmänkin pyytää kuin pakottaa, on ori varsin miellyttävä käsitellä.

Kouluratsuna Fennel on taitava. Apujen kanssa on vain oltava niin pilkun tarkka, joten vaativa B on korkein luokka, jonka orin kanssa läpäisee kunnialla. Vaativimmilla tasoilla yksittäiset liikkeet saattavat onnistua, mutta niistä ei hyvällä tahdollakaan koota ehjää, hyvää rataa. Esteillä puolestaan Fennel loistaa. Pienemmillä esteillä se osaa korjata ratsastajansa virheitä varsin hyvin ja vähän sinne päin ratsastaminen ei haittaa, sillä kimo satuori kyllä hoitaa. Isommilla esteillä ori vaatii taitavaltakin ratsastajalta tarkkuutta ja luottamusta. Se kyllä hyppää, jos ratsastaja niin pyytää, mutta jos ratsastaja pyytää siltä mahdottomia, ei Fennelkään voi asialle mitään, vaan silloin luottamus on pilalla. Ori tekee aina vähintään sata prosenttia, usein vielä enemmänkin, kun sille vain löytyy ratsastaja, joka osaa ratsastaa sitä samaan aikaan riittävän hienovaraisesti, mutta kuitenkin varmasti.

Hoidettaessa Fennel on melkoinen luimukorva. Se on varsin varautunut uusia hoitajia kohtaan. Tutuillekaan se ei suurempia hellyydenosoituksia anna, mutta salaa sisimmässään rakastaa ihmisten seuraa. Sen huomaa varsinkin, jos hoitaa oria useamman päivän ja joku päivä ei pääsekään käymään. Takaisin palatessa Fennel on hörisemässä karsinan ovella ja korvat hörössä tutkimassa vanhaa tuttuaan. Iloisuus ei kuitenkaan kestä loputtomiin, viimeistään varusteiden ilmaantuessa näköpiiriin Fennelin korvat kääntyvät taas luimuun.

Sukuselvitys

i. Felicitous Timing
kwpn, 168cm, rnvkk
ERJ-III, YLA3, KWPN III
ii. Stormy Beach
kwpn, 170cm, vkk
iii. Heavy Rain
xx, 156cm, rt sb
iie. Blow
kwpn, 171cm, vkk
ie. Spacious
kwpn, 167cm, hkko
iei. Tumescent
kwpn, 169cm, hkko
iee. Expansive
kwpn, 164cm, vkk
e. Vanilla Venus
kwpn, 166cm, km
ei. Velvet
kwpn, 166cm, km
eii. Night Flight
kwpn, 168cm, rt
eie. Nougat
kwpn, 164cm, km
ee. Tequila Sunrise Sun
kwpn, 160cm, rn
eei. Baxter Beau
kwpn, 163cm, rn
eee. Marshmallow Sun
kwpn, 160cm, rt

Stormy Beach voikko, villihkö hollantilaisori, jolta löytyy säkää kokonaiset 170cm. Pieneksi ja pippuriseksi ei voi kutsua, mutta silti se on pippurinen kauhu-kakara. Jos jättää vähänkään vahtimatta hoitotilanteessa, vetosolmu aukeaa ja silloin olisi oven hyvä olla kiinni, koska muuten ori onkin jo karkuteillä aiheuttamassa tuhoa. Harjapakki on ensimmäinen ja siitä jatkuu tuho sitten pidemmälle. Oven ollessa kiinni niin avataan solmu. Astutaan narun päälle ja yritetään repiä riimu tällä tavalla pois. Jos se ei lähde päästä niin sitten katsotaan että jostain kohtaa menisi joku lukko tai joku rikki. Mieluiten tämän kanssa siis tulisi olla joku aina vahtimassa, koska valvovan silmän alla ei tapahtu mitään erikoista ja tuhoa aiheuttavaa.
Heavy Rain 156cm täysiverinen ja kuten arvata saattaa niin todella kuumahko. Aluksikin ori pohjautuu laukkasuvusta. Treenasi aluksi laukkahevoseksi ja siltä löytyy kilpailutahtoa. Nopeus vaan vähän niinkuin ei riittänyt sillä muihin täykkäreihin verrattuna. Esteradoilla tämän sabino kuvion omaavan rautiaan saattaa kyllä nähdä todella vauhdikkaana, kun on tottunut näihin hitaampiin puoliverisiin, vaikkei niitäkään hitaiksi voi aina sanoa. Hoitaessa ori on kuitenkin todella helppo tapaus.
Blow 171cm hollanninpuoliverinen. Väriltään voikko ja upean rakenteen omaava. Näyttelyissä tamma on menestynyt hyvin varsinkin rakenteensa ja hyvän ravin vuoksi. Liikkeissä ei ole siis valittamisen varaa. Kun selkäännousee niin tamma tuntuu hyvältä kouluratsulta, mutta esteitä nähdessä täatä kuoriutuu hieno 150cm ratojen esteratsu. Tammalla tapana osallistua hoitotoimenpiteissä oma-aloitteisesti, nimittäin harjojen heittelyyn, jonka se ikävä kyllä on näyttänyt varsoillensakkin, joten aika monet tämän varsatkin osaavat tämän

Spacious hallakko, 167cm hollantilaistamma. Tammalla on paljon parantamisen varaa mm. laumakäyttäytymisessä, ratsuna olemisessa, mutta kuitenkin se on todella hyvä emätamma, jonka vuoksi soveltuu täysin jalostukseen. Laumassa tämä on erittäin pomottava ja saattaa omiakkin kaikki heinäkasat itselleen, vaikka heinäkasat olisivatkin pitkin välimatkoin. Myöskin potkiminen tulee tällä reaktiona aina, kun joku on liian lähellä ja muut välttelevätkin tätä siksi. Rakenne tällä on hyvä ja saanutkin ihan kiitettävästi palkintoja näyttelyistä. Se on myös kantakirjattu hollannissa, jossa se asuu. Tamma on myös periyttänyt hyvää rakennettaan monille varsoillensa.
Tumescent 169cm hollanninpuoliverinen ori joka ihastuttaa hallakolla värillään. Käyttäytyy todella hyvin ratsuna, mutta, vaikka onkin ratsusukua niin este, kuin koulupuoleltakin niin itse kilpaillut parhaiten valjakossa, jonne se ilmoitettiin ihan vaan testin vuoksi. Sitä sitten jatkettiin, kun ori menestyi sillä painotteella niin hyvin. Orista haluttiinkin sen jälkeen paljon valjakko, mutta myös muutamia ratsuvarsoja. Ei siis miteinkään ihme jos orin nimi sattuisi näkymään useamman painotteisen hevosen suvussa, sillä aivan totta se vaan sattuu olemaan.
Expansive Tammamainen, 164cm hollantilainen pikkutamma. Useimmat katsovat ensimmäiseksi tämän kaunista voikkoa väriä ja sen jälkeen ne katsovat kuinka kauniisti se ravaa tarhan portille. Ulkonäkö hämää sillä heti hoitotilanteessa tai silittäessä se luimistelee, esittää näykkivänsä tai nostelee takajalkaa uhkaavasti. Tamma ei kuitenkaan tee mitään ja saattaa lopettaa, kun kieltää tätä tarpeeksi napakasti. Pakolla kieltäminen ei auta, mutta sen kanssa, kun vaan jatkaa työskentelyä niin kyllä se sitten huomaa, että ei sitä pelätä ja lopettaa kaikki pelle-esityksensä. Ratsuna erittäin kuuliainen ja tekee kyllä pyydetyt asiat. On myös miellyttämishaluinen ja varmasti kantaisi mielellään jokaisen ihmisen selässään.
Isän puolen sukuselvitys © Jasmin (VRL-12914)

Jälkeläiset

02.07.2015kwpn-t.Janneke Kern
02.07.2015ewb-o.Delicate Farran
01.07.2015kwpn-t.Nicole von GateawayEV-I

Kisakalenteri

Ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 2798.81
Nopeus ja kestävyys: 25.58
Kuuliaisuus ja luonne: 3842.98
Tahti ja irtonaisuus: 125.76
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

ERJ Pisteet: 6641.79 Taso: 11 Maksimitaso: 10
KRJ Pisteet:3968.74 Taso: 8 Maksimitaso: -1
KERJ Pisteet: 2824.39 Taso: 6 Maksimitaso: -1
VVJ Pisteet: 3842.98 Taso: 8 Maksimitaso: -1


00.00.0000Paikkalaji/jaosluokkasija

Päiväkirja

05.11.2016 Vauhdikkaampi maastoretki

Edellinen maastoretkemme tallityöntekijäni Lindan kanssa oli ollut mitä ihanin, ja se oli rentouttanut stressaantuneen tallinomistajan mieltä juuri sopivasti. Niinpä huomatessani Lindan taas kerran tallilla, kysyin mitä mieltä hän olisi uudesta reissusta. Nainen vastasi myöntävästi ja ehdotti, josko ottaisimme samat ratsut kuin viime kerrallakin ja sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin. Tykkään vauhdista ja tällä kertaa päätin antaa Shetran vähän laukatakin sopivissa kohdin. Varustettuamme hevoset lähdimme suoraan kohti metsää, jossa siirryimme lähes välittömästi raviin. Fennel ravasi edessä rauhaisaan tahtiin ja me Shetran kanssa meinasimme jo tuskastua kun orissa ei tuntunut olevan potkua ollenkaan tarpeeksi. Jonkin aikaa ravailtuamme polku leveni sen verran, että pystyimme kulkemaan vierekkäin ja vaihtamaan Lindan kanssa kuulumisia samalla. Linda oli melko vasta aloittanut Honey Hillillä, mutta hän oli osoittanut olevansa osaava ja luotettava ja pärjäävänsä vaativienkin hevosten kanssa. Tällaiset työntekijät ovat harvassa ja kultaakin kalliimpia, joten heistä on syytä pitää kiinni kynsin hampain ja muistaa palkita aina sopivin väliajoin. Ehdotin laukkapätkää seuraavaan ylämäkeen ja kun se häämötti edessä puristin Shetran kylkiä kevyesti ja nousin kevyeen istuntaan. Tamma ampaisi matkaan kuin raketti ja annoin sen päästellä täysillä nauttien samalla tuulesta kasvoillani ja kirpeän syksyisestä tuoksusta, jolla metsä meidät ympäröi. Mäen jälkeen jatkoimme laukkaa vielä jonkin verran ja yllätyksekseni Fennel ja Linda pysyivät tiukasti perässämme koko laukkapätkän! Kiertelimme vähän eri reittiä takaisin tallille, ravaillen ja kävellen. Tällaisten reissujen jälkeen muistaa, miksi tätä työtä jaksaakaan tehdä: ei missään muussa työssä saa työskennellä näin upeiden eläinten ja ihmisten kanssa.

01.11.2016 Maastokävelyllä

Stressi ja alati kasvava työmäärä olivat pitäneet minua tiukassa otteessaan jo useamman viikon, jopa kuukauden päivät. Hommat eivät enää luistaneet entiseen malliin, eikä juuri mistään jaksanut kunnolla innostua. Ihana ja huomaavainen tallityöntekijämme Linda oli huomannut tämän minussa myös, ja suorastaan hätkähdyin kun nuori nainen eräänä päivänä kysyi: "Mitäpä jos lähtisit välillä vähän rentoutumaan?" "Mihin minä nyt rentoutumaan, ja hommatkin on pahasti kesken", vastasin vältellen asian todellista laitaa. "Ei ne työt suo karkuun lähde. Ota vaikka joku kiva heppa alle ja käy maastoreissulla jos et pidemmälle malta lähtä", Linda naurahti. "Sovittu, jos lähet mukaan", vastasin naiselle jo hieman huojentuneena. Lindalla ei ollut mitään ideaa vastaan, joten hän lähti varustamaan sydänkäpystään Fenneliä ja itse puolestani lähdin kohti Shetraa, komeaa ruunikkoa tammaa. Pian istuimme jo ratsujemme selässä tallipihalla ja lähdimme kävelemään rinnatusten tallin pihalta peltojen välistä johtavaa polkua pitkin. Shetra ei olisi millään malttanut pysyä nahoissaan, vaan steppaili eteenpäin ja oli valmis sinkoamaan eteenpäin, jos vähänkin liikahdin satulassa tai annoin ohjaa. Fennel sen sijaan kulki Lindan alla varsin varmasti ja he näyttivät oikein tasapainoiselta ja harmoniselta ratsukolta. Kävelimme yhteensä melkein tunnin verran pitkin pellonpientareita ja läheisessä metsässä, jossa puut olivat jo pääosin pudottaneet lehtensä. Hyvän mittaisen lenkin tehtyämme palasimme takaisin tallille ja taputtelimme hienoja maastoratsujamme. Ehkä seuraavalla kerralla voisimme tehdä vähän vauhdikkaamman lenkin?

10.03.2016, Estevalmennus, kirjoittanut omistaja

Olin päivistä ja kaikesta muusta tavattoman sekaisin muutaman huonosti nukutun yön jälkeen. En edes tohtinut muistaa, kelle hevosistamme olin valmennuksen varannut ja kuka meitä tulisi valmentamaan. Istuin kuitenkin Fennelin konjakinruskeassa estepenkissä maneesissa ja lämmittelimme siinä kaikessa rauhassa. Luottovalmentajamme Camille saapui pian maneesiin ja huomasi heti pöllämystyneestä olemuksestani, että tänään ei olisi sopiva päivä kovin korkeille esteille. Nainen teettikin meillä oikein kivoja puomitehtäviä, joilla Fennel sai käyttää päätään ja lihaksiaan ihan kunnolla, jotta sai askeleensa sovitettua muuttuviin puomiväleihin. Tehtävä olisi sujunut vielä huomattavasti paremmin, jos oma keskittymiseni olisi ollut täysillä läsnä maneesissa. Sen kuitenkin liidellessä teillä tuntemattomilla tyydyin tällä kertaa keskivertosuoritukseen. Camille ei ollut aivan samaa mieltä vaan piiskasi minua oikein olan takaa, sillä hän tiesi mihin Fennel (ja minä) parhaina päivinä pystyimme. Kun Camille vihdoin oli tyytyväinen työskentelyymme, saimme hengähtää loppuverryttelyjen parissa. Fennel oli yhä varsin virkeällä tuulella, mutta itse olin hikinen ja hengästynyt ja halusin vain kaatua sänkyyn, enkä nousta sieltä viikkoon.

01.03.2016, Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Fennel oli saanut muutaman vapaapäivän ja ollut varsin iloisesti niin tarhassa kuin tallissakin. Lähdin hakemaan sitä kunnon harjausta varten tarhasta sisälle. Ori nökötti tarhassaan ja hipsutteli hiljalleen portille, kun avasin sen. Sain riimunnarun orin riimuun kiinni, kun huomasin kauhukseni, että ori oli onnistunut repimään uuden loimensa. Taluttelin orin talliin ja riisuin ennen loimea muistuttaneen riekaleen sen selästä. Toivoin, että kangaskappaleen olisi voinut vielä jotenkin korjata mutta ei, se olisi mahdoton tehtävä. Sadattelin mielessäni kuinka kalliiksi tämäkin kilpakaakki vielä tulisi: ei riitä että ensin on maksanut hevosesta hunajaa ja mansikoita, maksaa itsensä kipeäksi sen juoksevista kuluista ja kisaosallistumisista ja sitten se kaikesta kiittääkseen rikkoo vielä loimensa! Ellei Fennel olisi niin tavattoman taitava, se olisi saanut jäädä yksinään karsinaansa miettimään tekosiaan. Nielin kuitenkin kiukkuni ja harjailin orin oikein puhtaaksi ja juttelin sille mukavia. Loimesta johtunut harmistuskin meni siinä samalla ohi, ja kun orin kaviotkin oli puhdistettu, oli mieleni jälleen tyyni. Fennel näytti varsin tyytyväiselle saamansa huomion johdosta ja itsekin olin hyvillä mielin siitä, että omistin näin oikein hienon orin. Puin pojalle talliloimeksi kuitenkin jonkun suokin vanhan fleecen, yhden kalliin loimen päivässä saatoin vielä Fennelille uhrata, mutta useampaa en. Jätin heipat orille ja lähdin varustehuoneeseen tekemään listaa siitä, mitä seuraavalla kaupunkireissulla pitäisi taas ostaa.

13.07.2015, Muuttopuuhia, kirjoittanut omistaja

Suomen kylmä talvi ja epävakaat sääolosuhteet muutenkin ajoivat minua pikkuhiljaa hulluuden partaalle. Samoin myös pienet piirit, ahkerien työntekijöiden puute, alati kasvavat lämmitys- ja rehukustannukset.. Olin jo aivan kypsä koko Suomeen, tähän onnettomaan takapajulaan, jolle Keski-Eurooppalaiset vain naureskelivat. Mietin useamman yöni pääni puhki että mikä olisi seuraava siirtomme. Eräänä iltana sain loistoajatuksen: pakkaisimme kamamme ja suuntaisimme Englantiin! Siellä sisar- ja yhteistyö tallillamme Honey Hill Farmilla olisi tilaa ja lääniä vaikka muille jakaa, talvi ei olisi aivan yhtä karsea kuin täällä Suomessa ja olisihan siellä kuninkaallisiakin.

Kun olin saanut käytännön asiat järjestykseen, oli toteutuksen vuoro. Hullun lailla pakkaamista, vaikka suurin osa tavaroista jäisikin Suomeen ja uutta ostettaisiin perillä (tulee halvemmaksi kuin kuljettaa pitkin poikin Eurooppaa). Rakkaudella kasatun hevoslaumani tahdoin kuitenkin mukaan viimeistä kaviokasta myöten, eikä sovi unohtaa tallikoiraamme tai lammaslaumaamme! Noin sadan eläimen kuljetus ei käynyt ihan noin vain, vaan hermoja ja lompakkoa koeteltiin monesti. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin kaikkia tyydyttävä ratkaisu aikaan. Ensimmäisenä lähtisivät pidempään laitumilla pärjäävät hevoset ja ponit, eli 13 suomenhevosta ja 9 shetlanninponia + lampaat. Seuraavassa satsissa matkasivat loput ponit (10 connemaraa, 4 new forestinponia, 4 ratsuponia, 3 welshponia, amerikanminiatyyyrihevonen, british spotted pony ja knabstrup-poni) sekä kolme tinkeriämme. Kolmannessa rysäyksessä matkasivat ravurimme (2kpl), knabstrupinhevonen, täysveriset (2kpl) ja sekalainen lauma puoliverisiä (16kpl). Aivan viimeiseen erään jäivät 24 suomalaista puoliveristä ja tallikoiramme Allu, sekä tietenkin perheeni. Vielä vihoviimeinen tarkistus, että kaikki oleellinen (passit, hammasharjat ja luottokortit) on laukuissa ja niin jätimme hyvästit Suomelle ja Ratsutalli Luttanoille. Huomenna heräämme uuteen aamuun Englannissa, Honey Hill Farmilla.

18.05.2015
Fennel muutti talliin.

Ulkoasu © M Layouts, Otsikkokuva © Myprofe (lisenssi), muokkaus Mette
{title}
{menu}
{content}