Muistoissa: Maximus II

YLA3, KVJ AB

virtuaalihevonen


© suvililja.net

Virallinen nimi Maximus II, "Max" Rotu, sukupuoli Suomalainen puoliverinen, ori
Eli 24.10.2012 - 10.02.2016 (14-vuotta) Väri mustankimo
Säkäkorkeus 168cm Omistaja Mette (VRL-13589)
Rekisterinumero VH14-031-0579 Kasvattaja tuontihevonen
Koulutustaso Va A, 120cm Saavutukset YLA3, KVJ AB

Saavutukset

Yleislaatuarvostelu tammikuu 2016
24 (16+8) - 25 (13+12) - 17 - 9 - 4 = 79p / YLA3
Kolmannen polven merkitseminen sukutauluun ja sukuselvitys sen hevosista olisi nostanut sukupisteitä.

Kouluvarsojen ja -nuorten laatuarvostelun jälkeläisarvonimi
KV Jälkeläisarvonimi AB (Myönnetty 29.09.2016)

Luonnekuvaus

Max on kujeileva, mutta peruskiltti ori.

Hoitaessa Max esittää isompaa ja orimpaa kuin onkaan, mutta muutamalla komentamisella ja päättäväisellä asenteella pojan saa kyllä ruotuun. Maxista on hurjan hauskaa riimua laittessa ja suitsiessa nostaa nenäänsä kohti kattoa, mutta yleensä orin pään saa takaisin pukemiskorkeudelle, kun vaan jaksaa vähän aikaa harjassa roikkua. Kaviot Max nostaa päivästä riippuen joko hyvin tai vähemmän hyvin, joka tarkoittaa sitä, että Max ei yhtään viitsisi seisoa omilla jaloillaan, vaan nojaa hoitajaparkaan niin paljon kuin uskaltaa.

Ratsastaessa Max on eteenpäinpyrkivä, mutta kovin herkkä suustaan. Vaikka ori kulkisikin kovaa ja lennokkain askelin, ei suusta saa nyppiä tai ori ryhtyy kulkemaan suu auki ja pää pilvissä. Epätasaisella kädellä Maxia on mahdoton saada kulkemaan halutussa muodossa, sillä ori ryhtyy vastaukseksi nyppivälle kädelle kiskomaan päätään ylös alas. Jos vauhtia ei pelkää, niin kannattaa antaa Maxille vähän enempi ohjaa ja antaa orin hakeutua itse tuntumalle. Esteillä Maxilla on vauhtia joskus liiaksikin asti ja silloin oria joutuu kyllä ihan kunnolla rauhottamaan. Kun liian vauhdin saa pois, on Maxilla oikein kiva hypptyyli. Maastoon Max ei haluaisi lähteä yksin, vaan säikkyilee siellä kaikenlaista. Helpointa ottaa siis kaveri eteen vähän jarruksi ja rauhoittajaksi.

Max villiintyy ulkona ihan täysin. Ilopukit ja laukkapätkät eivät jää keneltäkään huomaamatta kun Max ulkoilee. Joskus innostuu jo taluttaessa niin paljon, että on parempi laittaa naru turvan ympäri. Muita hevosia Max yrittää käydä isottelemassa, mutta varsinkin muut orit ja ismman puoleiset ruunat laittavat Maxin äkkiä takaisin ojennukseen.


Sukuselvitys

i. Maximus
fwb
ii. Maxmiliam
fwb
ie. Sunrise Muse
fwb
e. Miss Florida
fwb
ei. Mister Fernard
fwb
ee. Flora-Anna
fwb

Maximus (169cm, rnkm) on hieno, suomessa syntynyt, kimo ori, joka on kerännyt menestystä kenttäratsuna. Ori kilpaili CIC2-luokissa ja loisti erityisesti maasto-osuudella. Ori jäi kilpailueläkkeelle 14-vuotiaana ja sai useita varsoja. Varsoista vain yksi oli kimo, kuten isänsä, joten se haluttiin nimetä isänsä tavoin.
Maxmiliam (170cm, rn) oli suomalainen esteratsu, joka kilpaili 120cm luokissa. Orin omisti vanhempi mies, mutta sillä kilpaili hänen tyttärensä ja tyttärentyttärensä. Maxmiliam ei kuitenkaan toiminut parhaalla mahdollisella tavalla nuorten naisten kanssa, joten sen kilpaura jäi valitettavan lyhyeksi.
Sunrise Muse (166cm, rtkm) oli sievä tamma, joka kilpaili niin koulua, kuin esteitäkin sileällä ja maastossa. Muutaman lähdön se kokeili myös kenttäratsastusta, mutta vaativa kolmeosainen koe oli sille usein liikaa. Luonteeltaan tamma oli hieman tammamainen, mutta oikein mukava tapaus, kun siihen jaksoi tutustua kunnolla.

Miss Florida (165cm, m) toimi kouluratsuna Pohjois-Suomessa. Se pääsi kilpailemaan vaativa A ja PSG-luokkia omistajansa kanssa. 16-vuotiaana tamma siirtyi kilpailueläkkeelle ja sai kolme varsaa. Kaikki kolme varsaa ovat kilpailleet menestyksekkäästi kouluratsastuksen parissa. Nykyään Miss Florida viettää ansaittuja eläkepäiviään ja paimentaa muun muassa yhtä varsaansa omalla kotitallillaan.
Mister Fernard (166cm, m) kilpaili nuorempana esteillä, mutta sille kehittyi vaikeat kinnerpatit, jonka jälkeen se myytiin kouluratsastajalle ja se pääsi näyttämään taitojaan koulukentille. Siellä Mister Fernard menestyi vallan hienosti ja voitti useita vaativa B ja A -tasoisia luokkia. Oria käytettiin jonkin verran jalostukseen ja sen varsoista on tullut oikein oivia koulu- ja yleisratsuja.
Flora-Anna (163cm, rt) oli mitä hurmaavin tamma niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Sillä oli kapasiteettia esteille ja kouluun ja se kilpaili nuoren ratsastajansa kanssa 100cm ja helppo A -luokkia voitokkaasti. Tamma asui vuokralla ratsastuskoulussa, jossa se pääsi tekemään myös hieman tuntityöskentelyä ja siitä tuli miellyttävän luonteensa ansiosta yksi ratsastuskoulun suosikeista. Flora-Anna varsoi kahdesti ja nukkui pois rauhassa omalla laitumellaan 23-vuotiaana.

Jälkeläiset

26.10.2015 - ewb-o. Express Honey EV-II, KV-III
08.06.2015 - awb-o. Marigold Honey
13.04.2015 - fwb-o. Miles Honey KV-III
02.02.2015 - fwb-o. Morgan Honey
26.01.2015 - fwb-t. Lizzie Honey
26.01.2015 - fwb-t. Adalyn Honey
26.01.2015 - fwb-o. Marcus Honey
17.01.2015 - fwb-t. Miss T KTK-II

Liikutuskalenteri

Maanantai: maasto
Tiistai: koulua
Keskiviikko: esteitä
Torstai: vapaapäivä
Perjantai: koulua
Lauantai: esteitä
Sunnuntai: vapaasti valittava
+ Max käy myös tunneilla ja kisoissa!

Varustekaappi & hoito-ohjeet

◦ Maxin varusteet ovat laivastonsinisiä
◦ Taluttaessa naru turvan ympäri tai suuhun, ettei ihan riehaannu
◦ Sateella sadeloimi, pikkupakkasilla villaloimi, kovemmilla pakkasilla toppaloimi+kaulakappale
◦ Kouluun koulusatula ja kankisuitset
◦ Esteille estesatula ja englantilaiset suitset olympiakuolaimilla, lisäksi jännesuojat etusiin
◦ Maastoon kaveriksi iso ja rauhallinen hevonen tai poni, esim. Antti, Roope tai Alma
◦ Palkinnot: fleeceloimi, 1 000v€, pronssinen pokaali, musta toppaliivi, ruskearuudullinen ratsastusloimi


Kisakalenteri

Ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 1003.88
Nopeus ja kestävyys: 266.06
Kuuliaisuus ja luonne: 2068.83
Tahti ja irtonaisuus: 1070.82
Tarkkuus ja ketteryys: 216.68

ERJ Pisteet: 3072.71 Taso: 7 Maksimitaso: 6
KRJ Pisteet:3139.65 Taso: 7 Maksimitaso: 6
KERJ Pisteet: 1269.94 Taso: 3 Maksimitaso: 1
VVJ Pisteet: 2285.51 Taso: 5 Maksimitaso: 1


31.05.2015Keiholehtieste120cm2/23
30.05.2015Vaahterapolkueste120cm3/14
30.05.2015VaahterapolkukouluVa A3/9
25.04.2015Niittymäen RatsastuskoulukenttäCIC14/20
17.05.2015Oriasema Upsideeste100-115cm6/41
17.05.2015Ratsutalli LuttanatkouluVa A2/5
03.05.2015Golden Centaur Warmbloodseste120cm1/14
30.04.2015Spring Hill Racing CenterkouluVa A6/40
28.04.2015Spring Hill Racing CenterkouluVa A6/40
27.04.2015Spring Hill Racing CenterkouluVa A2/40
26.04.2015Spring Hill Racing CenterkouluVa A6/40
25.04.2015NiittymäkikenttäCIC14/20
08.10.2014Kisakeskus Perderesiesesteet120cm3/13
28.-30.09.2014Kisakeskus PerderesieskenttäCIC22/9
20.09.2014 / Diverso Team / este / 120cm / 1/28
04.09.2014 / Perderesies / este / 110cm / 2/16
20.09.2014 / Gimpius / koulu / Va A / 2/6
19.09.2014 / Perderesies / koulu / Va A / 2/7
30.08.2014 / Teili / villi koulu / Va A / 3/54
30.07.2014 / VPA-Cup / villi koulu / Va A / 1/13
30.07.2014 / Perderesies / koulu / Va A / 2/5
28.07.2014 / Riveller / koulu / Va A / 1/18
28.07.2014 / Riveller / koulu / Va B / 3/19
23.07.2014 / Kisakeskus Perderesies / villi koulu / Va A / 1/9
02.07.2014 / Ratsutalli Luttanat / villi koulu / Va B / 1/15
30.08.2014 / Villi-Cup / maastoesteet / 100cm / 1/19
08.-10.08.2014 / Kisakeskus Perderesies / villi kenttä / CIC2 / 2/6
25.-27.07.2014 / Perderesies / kenttä / CIC1 / 1/10

Päiväkirja

13.07.2015, Muuttopuuhia
Suomen kylmä talvi ja epävakaat sääolosuhteet muutenkin ajoivat minua pikkuhiljaa hulluuden partaalle. Samoin myös pienet piirit, ahkerien työntekijöiden puute, alati kasvavat lämmitys- ja rehukustannukset.. Olin jo aivan kypsä koko Suomeen, tähän onnettomaan takapajulaan, jolle Keski-Eurooppalaiset vain naureskelivat. Mietin useamman yöni pääni puhki että mikä olisi seuraava siirtomme. Eräänä iltana sain loistoajatuksen: pakkaisimme kamamme ja suuntaisimme Englantiin! Siellä sisar- ja yhteistyö tallillamme Honey Hill Farmilla olisi tilaa ja lääniä vaikka muille jakaa, talvi ei olisi aivan yhtä karsea kuin täällä Suomessa ja olisihan siellä kuninkaallisiakin.

Kun olin saanut käytännön asiat järjestykseen, oli toteutuksen vuoro. Hullun lailla pakkaamista, vaikka suurin osa tavaroista jäisikin Suomeen ja uutta ostettaisiin perillä (tulee halvemmaksi kuin kuljettaa pitkin poikin Eurooppaa). Rakkaudella kasatun hevoslaumani tahdoin kuitenkin mukaan viimeistä kaviokasta myöten, eikä sovi unohtaa tallikoiraamme tai lammaslaumaamme! Noin sadan eläimen kuljetus ei käynyt ihan noin vain, vaan hermoja ja lompakkoa koeteltiin monesti. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin kaikkia tyydyttävä ratkaisu aikaan. Ensimmäisenä lähtisivät pidempään laitumilla pärjäävät hevoset ja ponit, eli 13 suomenhevosta ja 9 shetlanninponia + lampaat. Seuraavassa satsissa matkasivat loput ponit (10 connemaraa, 4 new forestinponia, 4 ratsuponia, 3 welshponia, amerikanminiatyyyrihevonen, british spotted pony ja knabstrup-poni) sekä kolme tinkeriämme. Kolmannessa rysäyksessä matkasivat ravurimme (2kpl), knabstrupinhevonen, täysveriset (2kpl) ja sekalainen lauma puoliverisiä (16kpl). Aivan viimeiseen erään jäivät 24 suomalaista puoliveristä ja tallikoiramme Allu, sekä tietenkin perheeni. Vielä vihoviimeinen tarkistus, että kaikki oleellinen (passit, hammasharjat ja luottokortit) on laukuissa ja niin jätimme hyvästit Suomelle ja Ratsutalli Luttanoille. Huomenna heräämme uuteen aamuun Englannissa, Honey Hill Farmilla.
- Mette

27.06.2015, päiväleiri Kuuralehdossa
Kaikki tarvikkeet ja Max oli pakattu traileriin, kun suuntasimme kohti Kuuralehdossa järjestettävää päiväleiriä. Pääsimme perille noin kello 9 ja jätin Maxin vielä hengailemaan traileriin siksi aikaa, kun kävin ilmoittautumassa ja pidimme pienen esittelykierroksen leiriläisten kesken, ohjaajamme Saritan johdolla. Leirillä oli 17 osallistujaa ja hevosia laidasta laitaan. Heti esittelykierroksen jälkeen lähdimme siistimään ja varustamaan hevosemme ennen päivän ensimmäistä ratsastusta, estetuntia.

Max oli hoitaessa vähän ärhäkkä, uusi paikka ja uudet hevoset pistivät sen esittelemään kaikki temppunsa. Kun vihdoin sain orini valmiiksi ja oli vuoro suunnata kentälle, päätti Max, että nyt saa hidastelu riittää ja ampaisi ulos karsinasta kuin ohjus. Komensin oria niin, että varmaan puoli tallia kuuli ja peruutin sen takaisin karsinaan. Otimme lähdön uudelleen ja nyt Max malttoi pysyä takanani, joskin steppasi vähän kärsimättömänä. Kentällä nousimme selkään ja aloitimme itsenäisen alkuverkan sillä välin kun valmentajamme Tiina kasasi kentälle jos jonkinnäköistä ja -kokoista estettä. Me Maxin kanssa aloitimme varovasti ristikoilla ja pienillä pystyillä, sillä Maxin vauhti rupesi kiihtymään, mitä korkeammaksi esteet kävivät. Ori kävi selvästi kierroksilla ja uuden paikan aiheuttama stressi oli sille melkein liikaa. Hyppäsimme isoimmillaan 100cm esteitä, en jaksanut alkaa tapella orin kanssa aivan 120cm esteille asti. Tunti sujui ihan kohtalaisesti ja pääsimme viemään hevoset hetkeksi karsinaan ja itse siirryimme lounaalle.

Lounaan aikana ja jälkeen meillä oli aikaa tutustua paremmin uusiin ihmisiin ja vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa, joita heitäkin oli tälle leirille saapunut. Kun kaikki olivat valmiita seuraavaan koitokseen, lähdimme varustamaan hevoset kouluratsastustuntia varten. Tiina lupasi, että pidetään ihan kevyt treeni, mutta koska mukana oli myös GP-tasolla kisaavia hevosia, arvasin, ettei treenistä tulisi kovinkaan kevyt. Max oli yhä reipas ja kulki innoissaan eteenpäin. Verryttelyksi teimme paljon pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Max innostui oikein tanssahtelemaan ja toivoin, että se esittäisi yhtä hienoja askeleita myös koulukisoissa. Me saimme "kevyeksi" tehtäväksi laukanvaihdot, joista Max suoriutui oikein hyvin. Orilla oli vauhtia reippaasti, mutta kun se ymmärsi, että nyt ihan tosissaan tehdään, niin se hidasti vauhtia ja alkoi keskittyä tehtävään. Lopputunti meni oikein kivasti ja pian pääsimmekin alas selästä ja välipalalle.

Välipalan jälkeen pidimme hevosille leikkimielisen kauneuskilpailun. Max ei ole mikään näyttelyeläin, vaikka toki komea ori onkin, ja sen oli hieman hankalaa käsittää, miksi kiillotin sen yhtä hienoksi kuin kilpailuissa, mutta sitten en noussutkaan selkään, vaan talutin ympäri kenttää. Sarita "arvioi" hevosemme ja lopuksi jakoi kaikille tammoille pienet vaaleanpunaiset ruusukkeet ja oreille sekä ruunille vaaleansiniset ruusukkeet. Max oli selvästi helpottunut, kun tämä kummallinen aktiviteetti oli ohitse.

Puimme hevosillemme satulat selkään ja suuntasimme päivän viimeiselle aktiviteetille, maastoilemaan. Reittimme kulki Kuuralehdon lähimetsissä ja suoritimme sen käynnissä ja ravissa. Max ei ole se kaikkein maastovarmin ratsu, joten asetuimme pomminvarman suomenhevostamma Apriinan taakse. Max katseli vierasta metsää kummissaan ja tepasteli paikallaan ja välillä sivullekin. Letkamme kuitenkin eteni tasaisen rauhalliseen tahtiin ja se rauhoittu Maxiakin. Saimme juteltua lähimpien ratsastajien kanssa kivasta samalla, kun hevoset marssivat eteenpäin. Kahden tunnin maastoretki oli mukava ja rento päätös hienolle leiripäivälle, ja kello 21 aikaan me pääsimme suuntamaan takaisin kotiin.
- Mette

11.05.2015, kouluvalmennus, valmentajana Miivi
Olin viime päivinä pitänyt niin useita gp-tason valmennuksia, että vaativa A -tasoinenkin ratsukko oli ihanan helppo valmennettava. Olin muutenkin hyvällä päällä, ja tyytväisenä olin istuutunut kentän aidan vieressä olevalle penkille odottamaan valmennettaviani kauniissa kevätsäässä. Max ja Mette olivat käyneet kävelemässä metsässä alkukäynnit, ja kentälle päästyään pyysin ratsastajaa taivuttelemaan oria ravissa. En pyytänyt Metteä kokoamaan Maxia, vaan hän sai antaa orin hakeutua rauhassa kuolaimelle. Orilla oli mukava ja pitkä askel, ja pian aloitimme varsinaisen työskentelyn. Valmennukseni lähiaikoina olivat olleet laukanvaihtoon painottuneita, joten niitä oli ohjelmassa myös tämänkertaisille valmennettavilleni. Laukanvaihdot joka kolmannella ja joka neljännellä askeleella luonnistuivat hyvin heti alusta alkaen, ja niiden lisäksi kokeilimme laukanvaihtoja joka toisella askeleella. Ne eivät ottaneet tuulta siipiensä alle, mutta eivätpä moiset liikkeet orin kilpailutasolle kuuluneetkaan, joten se jäi vain uuden kokeiluksi. Kokeilun jälkeen valmennukseen varattu aika oli jo kulunut, joten ratsukko sai aloittaa loppuverryttelyt, jonka aikana annoin palautteen.

26.06.2014, estevalmennus 110cm, valmentajana Lanttu
Kentälle saapui valkea ratsukko ja tervehdin heitä. Hevonen näytti oikein kiinnostavalta tapaukselta, varsinkin, kun tuntui että energiaa löytyi liiaksikin. Kimo vatkasi päätään hurjanlailla ja pyysin ratsastajaa kertomaan hevosesta. Siitä millainen se oli ratsastaa ja millaista taustaa löytyi. Max kuulostikin kerrankin hieman hankalemmalta tapaukselta ja nyökkäsin muutaman kerran vastauksessa.

Alkukäyntien jälkeen päätin pitää taas kerran ravityöskentelyä. Tosin tämä ravityöskentely ei kestäisi pitkään, koska olisi nopeasti päästävä verryttelyesteiden ja laukan työstämisen pariin. Tänään ratana toimikin kahdeksan esteen rata, kahdella okserilla, yhdellä sianselällä, trippelillä, innarilla, kahdella pystyllä ja yhdellä kaksoissarjalla. Pyysin ratsukkoa taivuttelemaan ravissa ja ratsastaja sai antaa hieman pitempää ohjaa, ravissa kun ei nyt nopeus niin paljoa haitannut. Kunhan pitäisi hevosen hyvin jalkojensa alla ja ratsastaisi eteenpäin, onnistuisi varmasti. Kaarevia uria ja ympyröitä. Ori huomasi hieman pidemmän ohjan ja koitti itsekseen nostella laukkaa, mutta ratsastaja osasi vastata hienosti kysymykseen pidättämällä istunnalla. Max toimi oikein hyvin oikeaan kierrokseen, joten pyysin vaihtamaan suuntaa. Hieman hevonen protestoi suuntaa painamalla kuolaimeen ja jyräämällä pitkin uria, mutta ratsastaja sai pienen ohjeistuksen jälkeen hevosen taas hallintaansa. Pyysin ratsastajaa ottamaan hieman lyhyemmät ohjat ja keskittymään paremmin siihen, miten hevonen taipuu ja keskittyy tilaansa. Max nosti päänsä korkeuksiin ja pysäytin ratsukan keskelle. Ohjeistin maantasolta käsien pitämisestä ja kerroin, että jos käsien pitäminen samassa asennossa tuntuisi tälle herkkäsuulle hieman mahdottomalta, kannattaa hommata hevosen satulaan lenkki etukaareen. Sillä saisi käsiä pidettyä hieman rauhallisempina ja ratsastaja mainitsi siitä, kuinka on suunnitellut sellaisenkin hankkimista. Pyysin kuitenkin yrittämään vielä ilman sitä, ja ratsukko lähti taas liikkeelle raviin. Ohja näyttikin olevan nyt paljon tasaisempi, mutta näytti ratsastajakin keskittyvän käsien asentoon hyvin tarkasti. Tämä näkyi myöskin hieman teissä, josta huomautin. Naureskelin hieman asiasta, niin moneen asiaan piti keskittyä samaan aikaan.

Kun ravityöskentely näytti hyvältä pyysin ratsukkoa nostamaan laukan sopivasta kohdasta. Laukka lähtikin räjähdyksen omaisesti eteenpäin. Hevonen painoi taas kuolaimeen ja jyräsi pitkin uraa, mutta ohjeistus auttoi taas tilanteen rauhottamiseen. Kun ori oli hallinnassa, käskytin ratsukon ympyrälle laukkaamaan, jossa ratsastaja saikin hevosen taas paremmin käyttöönsä. Ympyrällä ori kulki mainiosti ja kuunteli ratsastajaa oikein hyvin. Pyysin ottamaan laukkaa myöskin toiseen suuntaan ympyrällä, eikä siinäkään ollut suurempaa ongelmaa. Lopulta pyysin ratsukkoa menemään laukkaa ilman ympyröitä, mikä tuotti hieman ongelmia ratsastajalle, hän kuitenkin selviytyi hyvin. Kun laukka alkoi sujua nappiin niin suoralla kuin kaarevilla urilla, pyysin ratsukkoa hyppäämään ensimmäisen verryttelyesteen, mikä oli laskettu 90cm. Se oli toinen pystyistä, erittäin helpossa paikassa. Ratsukko läheni estettä, ja samalla ori kovensi tahtiaan. Pyysinkin ratsastajaa ratsastamaan esteen ohitse ja tekemään uuden lähestymisen pienemmällä vauhdilla. Esteelel tultiin yhäkin reippaasti ja kaukaisella ponnistuksella, mutta ylitse mentiin. Ratsukko sai tulla vielä kerran, tällä kertaa ratsastaja tekisi ympyrän ennen estettä. Näin verkkaeste suoritettiinkin paljon paremmin ja pyysin ratsukkoa pitämään välikäynnit. Nostin itse esteen taasen samaan korkeuteen kuin koko muu rata, elikkäs 110cm ( paitsi innari, joka oli 50cm ).

Välikäyntien jälkeen pyysin ratsukon hyppäämän kaksoissarjan verryttelynä. Laukka tuntui olevan taas räjähdysmäinen, mutta ennen kuin mitään ehti tapahtua, ohjasi ratsastaja hevosen ympyrälle ja pidätti. Yhtäkkiä ori kulkikin paljon paremmin ja liikehti sarjalle rauhassa. Suuni tuntui jopa loksahtavan auki ja katsoin vain ratsukkoa silmät pyöreänä. " No sehän rupes toimimaan " olivat ainoat sanat jotka suustani pääsi. Ratsastaja naurahti ja kertasin ratsukolle radan. Kaksikko tuntui ymmärtävän radan ja päästin heidät liikkeelle. Ensimmäisenä oleva pysty sujui kuin vettä vain. Toisen esteen virkaa toimittava okserikin meni hyvällä tiellä ja ponnistuspaikalla ohitse. Hevosella oli kyllä äärettömän hieno hyppy. Hieman korjailin maantasalta ratsastajan istuntaa ja muistutin rauhallisista käsistä. Kolmas este, joka oli innari sujui myöskin hyvin ja naurahdin orin pupu pompuille. Herra ei varmasti ollut yhtään valmistunut niin pieniin väleihin. Ratsastaja pysyi kuitenkin hyvin selässä ja ohjasi seuraavana olevalle trippelille. Trippelin korkein puomi kolahti, muttei tippunut. Seuraavana oleva sianselkä sujui hienosti, eikä sarjassakaan olut mitään vikaa. Toinen pysty ja viimeisenä okseri. Koko rata meni täysin nappiin. Ponnistuspaikat oli mainiot ja tiet kerrassaan loistavat. Mitään muuta en voinut tehdä, kuin kehua ratsukkoa hienosta suorituksesta.

Toinen ja kolmas kierros sujuivat yhtä hienosti. Taas jouduin vain ällistelemään, miten kivan näköinen hevonen siitä protestoivat orista muodostuikaan. Pieniä vinkkejä käsien ja istunnan kanssa toki annoin, mutta muutoin sain pysyä miltei jatkuvasti hiljaa. Tähän olikin siis oikein hyvä lopettaa, varsinkin kun hevonen näytti olevan jopa uupunut.

25.06.2014
Max muutti talliin.