Alku Asukkaat Esittely Toiminta Foorumi Email

Métastase

KERJ-II, YLA2

virtuaalihevonen


© Nils Lidén

Nimi Métastase Rotu Selle francais
Syntymäaika 12.10.2016 (ikä) Sukupuoli ori
Säkäkorkeus 170cm Väri ruunivoikko
Omistaja Mette (VRL-13589) Kasvattaja Maxime Renou, Ranska (evm)
Rekisterinumero VH17-121-0031 Koulutustaso He A - 120cm - CIC2 - Vaikea valjakko

Saavutukset

Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu toukokuu 2017
7,5 + 40 + 19 + 10 + 15 = 91,5 KERJ-II

Yleislaatuarvostelu toukokuu 2017
30 (18+12) - 19 (14+5) - 18 - 19 - 4 = 90p / YLA2

Kuvagalleria


Kaikki kuvat © Nils Lidén
Klikkaa kuvat isommaksi!

Luonnekuvaus

Métastase syntyi Maxime Renoun omistamassa siittolassa Ranskassa. Orin emänä oli tallin lempeä ja luotettava yleisratsu Estrellita ja isänä kenttäratsastuksessa menestyksekkäästi kilpaillut Jean-Marc Noé. Métastase sai kasvaa siittolalla 3-vuotiaaksi, jonka jälkeen se myytiin huutokaupassa lupaavana ja potentiaalisena kenttäratsun alkuna Benoît Boucherille. Mies oli etsimässä seuraavaa puoliveristä CIC4-luokkiin. Valitettavasti Métastase ei tehokkaasta valmennuksesta huolimatta koskaan päässyt kuin CIC2-luokkiin. Herra Boucher kaipasi kuitenkin enemmän, joten hän laittoi Métastasen myyntiin ja ori päätyi minulle Honey Hill Farmille.

Métastase eli tuttavallisemmin Ranskis on mitä herttaisin ja rauhallinen hevonen. Ensinäkemältä nuokkuvaa ja kaiken vastaan tulevan lunkisti ottavaa hevosta ei välttämättä uskoisi edes oriksi. Ori on aina ystävällinen uusille tuttavuuksille. Yleensä se vain jatkaa päivätorkkujaan ihmisen lähestyessä. Hoitotoimenpiteetkin sujuvat ongelmitta, kun ori keskittyy torkkumiseen. Joskus orilla toki on hieman vallattomampiakin päiviä, jolloin se kannattaa hoitaa käytävällä molemmin puolin kiinnitettynä. Näin iso ori ei saa liikahdellessaan aiheutettua ainakaan pahempaa vahinkoa. Varustaminen sujuu Ranskiksen kanssa hyvin, samoin kuin taluttaminen. Joskus ori keksii että olisikin kiva mennä vähän lujempaa kuin taluttaja, mutta muutamalla muistutuksella Ranskis palaa hienosti ruotuun. Riimun kanssa joutuu joskus laittamaan narun suuhun, jotta orin saa taas muistamaan taluttajansa, muttei Ranskis koskaan mikään villipeto ole.

Ratsuna Ranskis on osaava ja herkkä. Sillä on pehmeät askeleet, joissa on mukava istua. Isolla hevosella askeleet ovat myös matkaavoittavat ja näyttävät, kun orin saa hieman heräteltyä. Yleensä jo heti alkukäyntien jälkeen Ranskis alkaa kantaa itseään hyvässä muodossa. Pidätteet kuin myös vauhdittavat avut menevät hienosti läpi, eikä orin kanssa tarvitse yleensä neuvotella tehtävien suorittamisesta. Ori tekee sen mitä toivotaan ja niin hienosti kuin osaa.

Sileällä Ranskis on peruskiva, siitä tykkäävät kaikki. Ei ole vaikea uskoa, että 170cm korkea ruunivoikko herättää myös kisaradoilla ihastusta ja saa osakseen paljon ihailevia katseita. Ranskis ei kuitenkaan ole varsinainen kouluratsu, mutta helpon A.n radat sujuvat siltä vaivatta. Lisäksi myös askellajien kokoaminen kuuluu Ranskiksen osaamisalueeseen. Parhaimmillaan Ranskis on kuitenkin esteillä sekä maastoesteillä. Ori hyppää hyvällä ilmavaralla ja ryhdikkäästi, sekä osaa itse katsoa hyvin paikat ja etäisyydet. Metristä isommilla esteillä ori saattaa hieman kuumua ja vaatia vähän tavallista vahvempia pidätteitä kädellä istuntaa unohtamatta. Ranskis ylittää hienosti kuitenkin 130cm ratoja, kunhan kuski ei säikähdä suurta liikettä ja orin luontaista eteenpäinpyrkivyyttä.

Ranskis on myös opetettu ajolle. Ori on nopea oppimaan ja kovinkin fiksu kaveri, joten meillä ei montaa tuntia mennyt totuttaessa oria valjaisiin, kärryihin ja uudenlaisiin apuihin. Parhaimmillaan Ranskis on vauhtia ja jännittäviä tilanteita tarjoavassa tarkkuuskokeessa. Myös maraton- ja kouluosuudet sujuvat orilta tasaisen vahvasti. Hevosautoon pakkaaminen ei ole Ranskiksen kanssa ollut ongelma. Ori on kokenut matkustaja ja saamme kiittää tästä sen entistä omistajaa, kilparatsastaja Benoît Boucheria. Kilpailutilanteissa ori ei viitsi stressata, vaan käyttäytyy kuin kotonaankin ja tekee sen minkä parhaiten osaa, eli suorittaa erinomaisesti.

Sukuselvitys

i. Jean-Marc Noé
sf, 170cm, rn
ii. Calimero Noé
sf, 169cm, rn
iii. Calypso x
x (12,5% ox), 167cm, rn
iie. Paloma
sf, 168cm, rt
ie. Camena Noé
sf, 167cm, rtkm
iei. Thanoxus
sf, 168cm, rt
iee. Evania
sf, 164cm, rnkm
e. Estrellita
sf, 165cm, vkk
ei. Quicksilver
xx, 166cm, rtkm
eii. Whitestorm
xx, 165cm, mkm
eie. Daisywing
xx, 160cm, rt
ee. Eleamara
sf, 163cm, vkk
eei. Tranquillity
kwpn, 160cm, vkk
eee. Feleta
sf, 164cm, rn

I. Jean-Marc Noé oli Ranskassa erittäin pidetty ja arvostettu kenttähevonen, jonka meriittilista olikin varsin mittava. Jo nuorena varsana se menestyi varsanäyttelyissä saaden lukuisia I-palkintoja ja ikäryhmäkilpailuissa se voitti sekä neljä- että viisivuotiaana parhaan estehevosen tittelin. Myöhemmin se palkittiin kantakirjassa ensimmäisellä palkinnolla. Estelahjoista huolimatta orin kasvattaja Danielle Guérin halusi Jean-Marcista mieluummin kenttäratsun ja koulutus tuottikin tulosta. Se kilpaili korkeimmillaan CIC3-tasolla. Sijoituksia tuli kuitenkin tasaiseen tahtiin ja Ranskan mestaruudesta tämä hevonen pääsi kilpailemaan kolmesti. Kirkkain mitali jäi saavuttamatta, mutta kaksi hopeaa ja yksi pronssi ei ole huono saavutus. Ruunikko ori oli 170cm korkea ja sillä oli kapea piirto päässään. Luonteeltaan Jean-Marc oli varsin rauhallinen kotioloissa, mutta ratsuna varsin energinen ja herkkä vastaamaan apuihin, mikä teki siitä toisinaan varsin haastavan ratsun. Onneksi orin oma ratsastaja tunsi hevosen läpikotaisin. Kilparadoilta ruunikko eläköityi 18-vuotiaana ja vain puoli vuotta myöhemmin se jouduttiin lopettamaan maastoesteellä kaatumisen vuoksi. Jalostusorina Jean-Marc Noé oli arvatenkin hyvin suosittu ja sillä onkin runsaasti jälkeläisiä eri puoliverikantakirjoissa. Ori jätti paljon jopa itseään suurikokoisempia varsoja ja pientenkin tammojen kanssa se tuotti keskikokoisia, jopa suurehkoja jälkeläisiä, joilla on hyvät mittasuhteet ja vankka runko. Luonnepuolelta ruunikko periytti etenkin herkkyyttä, mutta myös tasapainoisuutta. Selle francais -rotuisia jälkeläisiä orilla on yli neljäkymmentä ja kilpailleet yksilöt ovat menestyneet etenkin este- ja kenttäradoilla, mutta varsin paljon Jean-Marc sai myös yleispainotteisia varsoja.

II. Calimero Noé oli hyvärakenteinen esteratsu, joka teki menestyksekkään uran 130- ja 140-luokissa, saaden useita sijoituksia ja voittoja kansainvälisellä tasolla. Ruunikko ja 169cm korkea ori sai jalostusluvan jo nuorena hyvän rakenteensa ja lupaavasti alkaneen kilpailu-uransa vuoksi, mutta useita vuosia sen kanssa keskityttiin lähinnä kilpailemaan. Calimeron luonne oli pääpiirteittäin hyvä, joskin kilpahevoseksi se oli hieman liian stressiherkkä, minkä vuoksi sen rutiineista ei saanut poiketa lainkaan. Orilla oli aina sama hoitaja mukana kilpailuissa ja matkustaessa sillä oli turvana äkäinen shetlanninponiruuna Max, johon ori oli tottunut jo pikkuvarsana. Kilparadoilla Calimero pystyi kuitenkin keskittymään ja antamaan kaikkensa oman ratsastajansa kanssa. Omistajansa ja ratsastajansa päätöksellä ori siirtyi 15-vuotiaana pois kilpailukäytöstä täysipäiväiseksi siitosoriksi, eikä se sen jälkeen enää matkustanut pois kotitalliltaan. Ollessaan 25-vuotias ruunikko puoliverinen nukutettiin ikiuneen huonontuneen yleiskunnon vuoksi. Jälkeläismäärä Calimerolla nousi melko korkeaksi, sillä jo sen ensimmäiset jälkeläiset osoittautuivat hyvin laadukkaiksi ja hyväluonteisiksi. Stressiherkkyys ei suurimmalle osalle onneksi periytynyt ja melko moni orin jälkikasvusta pääsi kilpailukäyttöön. Ori jätti etenkin menestyksekkäitä kenttä- ja yleishevosia, vaikka se itse olikin estehevonen henkeen ja vereen. Myös ruunikon hyvä rakenne periytyi ja ori sopikin etenkin vanhantyyppisille tammoille, jolloin se jätti jaloja mutta vahvarakenteisia varsoja.

IE. Camena Noé oli erittäin sirorakenteinen rautiaankimo tamma, joka ei varsinaisesti lunastanut kasvattajansa odotuksia. Tammasta oletettiin tulevan isojen luokkien hyppääjä, mutta viiteen ikävuoteen mennessä tamma ei ollut osoittanut mitään kiinnostusta estepuolelle. Käskytettynä se hyppäsi kyllä hyvällä tekniikalla, mutta ei nauttinut siitä lainkaan. Niinpä Camena toimikin useamman vuoden vain siitostammana ja varsojen opettajana tavoille. Ollessaan 11-vuotias sen ratsukoulutusta päätettiin jatkaa ja lopulta se kilpaili vaativa B -luokissa kouluratsastuksessa. Sijoituksia ropisi tasaiseen tahtiin, mutta ikävä kyllä 167cm korkean tamman liike ei riittänyt sen vaativammalle tasolle. Luonteeltaan Camena oli erittäin nöyrä ja rehellinen, olematta kuitenkaan automaatti. Kyllästyessään se lakkasi vallan yrittämästä, eikä siihen auttanut sitten yhtään mikään. Kaikeksi onneksi kimo kesti vapaapäivät ja suoranaiset lomailut erittäin hyvin, eikä kerännyt turhaa virtaa, sillä lomailua sen elämässä riitti. Kilpailtuaan muutaman kauden Camena jäi täysin siitostammaksi, kunnes se 23-vuotiaana lopetettiin rajun kaasuähkyn vuoksi. Siitostammana Camena Noé oli erinomainen. Se hoiti jälkikasvunsa hyvin ja lempeästi, muttei ollut varsoistaan liian omistushaluinen. Sen varsat saivatkin hyvät lähtökohdat elämäänsä. Varsin hyvin tamma myös periytti hyppylahjoja eteenpäin, vaikkei se itse estehevosena onnistunutkaan. Rautiaankimo sai elämänsä aikana seitsemän varsaa, jotka kaikki ovat menestyneet kilparadoilla: viisi este- ja kaksi kenttäratsastuksessa.

E. Estrellita oli hyvin kaunis voikko tamma, joka kilpaili menestyksekkäästi koulu- ja esteradoilla melko nuoresta pitäen, osallistuen kaksi kertaa myös valjakkoajokilpailuihin. Koulutustasoltaan se ei ollut aivan huippuluokkaa (vaativa B ja 120cm sekä noviisi), mutta omalla tasollaan se saavutti useita sijoituksia ja jokusen voitonkin. Rakenteellisesti 165cm korkea Estrellita edusti hyvin keskinkertaista puoliveristä: sillä ei ollut erityisen silmiinpistäviä rakenteellisia puutteita, mutta ei se toisaalta jäänyt mieleen myöskään erityisen hyvän rakenteen vuoksi. Etenkin takana jalka-asennot olisivat voineet olla huomattavasti paremmatkin. Tällaisia puutteita korvasi kuitenkin voinvärisen tamman äärimmäisen hyvä ja sopeutuvainen luonne, mikä mahdollisti sen kanssa reissaamisen pitkin Ranskaa kilpailuiden perässä. Tamman omistaja totesikin monesti, ettei ole eläissään tavannut yhtä helppoa ja nöyrää hevosta, joka mukisematta otti vastaan sen mitä annettiin, eikä koskaan ollut vastarannan kiiski. Estrellitalla oli ikää kunnioitettavat 28 vuotta kun sen yleiskunto romahti yllättäen, eikä eläinlääkäri voinut suositella muuta kuin lopetusta. Tamma päästettiin ikivihreille sen omassa tarhassa, jonka viereen se myös haudattiin. Estrellista asutettiin ensimmäisen kerran vasta 13-vuotiaana, mutta kaikeksi onneksi se tiinehtyi hyvin ja varsominenkin sujui ongelmitta. Kaiken kaikkiaan tamma ehti saada viisi varsaa, joista viimeinen syntyi tamman syntymäpäivänä sen täyttäessä 23 vuotta. Métastase on emänsä kolmas jälkeläinen ja ainoa voikkovärinen. Ranskiksen lisäksi kaksi muuta Estrellitan jälkeläistä on näyttäytynyt kilpakentillä ja ovat yleispainotteisia ratsuja. Hyvää ja sopeutuvaista luonnettaan tamma periytti vahvasti eteenpäin, mikä ilahduttikin tamman omistajaa suuresti, sillä luonne olikin suurin syy käyttää voikkoa jalostukseen.

EI. Quicksilver xx oli taatusti koko suvun vaikealuonteisin tapaus. Rautiaankimo ori aiheutti ongelmia jo kasvattajansa luona, joten se myytiin vuoden vanhana aivan pilkkahinnalla pois. Kierrettyään muutamassa kodissa ori päätyi isoon myyntitalliin, jonka työntekijä alkoi kouluttaa sitä ratsuksi. Alku ei ollut helppo, mutta pitkällisen uurastuksen jälkeen 166cm korkea täysiverinen hyppäsi ratana 120cm ja koulupuolella suoriutui helpon A:n tehtävistä – mutta vain yhden ja saman ratsastajan kanssa. Lopulta orin kouluttanut työntekijä ostikin sen melko edullisesti ja alkoi kilpailla täysiverisen kanssa helpoissa esteluokissa. Kahden kilpailukauden jälkeen Quicksilver oli totutettu myös maastoesteisiin ja ori pääsi kilpailemaan myös kenttäratsastuksessa. Lopulta kimo ori nähtiin jopa CIC2-luokissa palkinnoilla ja vartuttuaan sen haastava luonnekin oli tasoittunut valtavasti. Rakenteeltaan ori oli hyvin sopusuhtainen, mutta kuitenkin melko kevyt. Täysiverinen lopetettiin 22-vuotiaana tarhassa sattuneen pahan kaatumisen vuoksi, sillä se vasen etujalka oli vahingoittunut pahoin. Ymmärrettävästi Quicksilver ei ollut erityisen suosittu jalostusori, eikä sillä olekaan kuin yhdeksän jälkeläistä, joista neljä on englantilaisia täysiverisiä, yksi angloarabi ja loput puoliverisiä. Täysiverijalostukseen rautiaankimolla ei ollut juuri annettavaa: sen täysiverivarsat ovat erittäin keskinkertaisia ja haastavia luonteeltaan, mutta yhdistettynä jalompiin puoliveritammoihin se jätti varsin miellyttäviä yleisratsuja ja onpa yksi sen varsa valjakkoajossakin kilpaillut muutaman kerran.

EE. Eleamara oli hurmaava voikko tamma, jonka lennokkaat liikkeet ihastuttivat kaikkia jotka kyseisen hevosen tunsivat. Korkeutta sillä oli 163cm, mutta olemukseltaan se oli paljon suurempi, eikä näyttävyydessä hävinnyt rotutovereilleen lainkaan. Tammasta oli aluksi tarkoitus tehdä kouluratsu, mutta sitten sen omistaja kiinnostui valjakkoajosta ja niin Eleamarankin tulevaisuudensuunnitelmat muuttuivat kerta heitolla. Se oli hyvin nöyrä ja nopea oppimaan, joten varsin pian se hoksasi mitä siltä pyydettiin. Vuosien saatossa sitä koulutettiin aina vain eteenpäin, kunnes se kilpaili peräti vaikeissa luokissa. Sen paras osa-alue oli ehdottomasti kouluosuus, jossa sen liikkeet pääsivät oikeuksiinsa. Sitkeän luonteensa ja hyvän kunnon ansiosta tamma pärjäsi mainiosti myös maratoneilla, mutta tarkkuusosio tuotti joskus ongelmia. Tammalla oli ikää kuitenkin vain 14 vuotta kun se eräissä kilpailuissa kaatui vaunujen kanssa erittäin pahasti ja joutui jäämään pois kilpakentiltä. Kymmenen vuotta se vietti leppoisia eläkepäiviä siitostammana, kunnes se lopetettiin takapolvivaivojen vuoksi. Siitostammana Eleamara menestyi hienosti: se hoiti varsojaan huolellisesti ja pysyi itse yllättävän hyvässä kunnossa, eikä yhdenkään varsan takia kuihtunut liiaksi. Pitkän eläkkeen ansiosta voikko ehti tehdä peräti kahdeksan varsaa elämänsä aikana, joista viisi tammaa ja kolme oria. Puolet varsoista peri emänsä kauniin värin ja suurin osa myös ihastuttavan, mutta sinnikkään luonteen, minkä ansiosta Eleamaran jälkikasvu pärjäsi kilpailuissakin hienosti. Valjakkohevosiksi päätyi vain kaksi, mutta muutkin varsat ovat kisaradoilla näyttäneet kyntensä, kuka missäkin lajissa.

Sukuselvitys © Ireth

Jälkeläiset

28.05.2017sf-t.Merci d'Avance
21.03.2017sf-o.Pharamond GR
15.03.2017fwb-t.23 HaircolorsERJ-II, YLA3

Sijoitukset

ERJ 40/40KERJ 40/40VVJ 40/40KRJ 40/40
02.04.17 Mörkövaara 110cm 5/30
04.04.17 Mörkövaara 110cm 4/30
06.04.17 Mörkövaara 100cm 5/30
27.03.17 Mörkövaara 90cm 1/30
27.03.17 Mörkövaara 90cm 4/30
28.03.17 Mörkövaara 90cm 1/30
21.03.17 Brokeback 80cm 2/30
22.03.17 Brokeback 80cm 5/30
23.03.17 Brokeback 80cm 3/30
26.03.17 Brokeback 80cm 2/30
11.04.17 Viisikko 100cm 2/50
17.04.17 Viisikko 100cm 5/50
20.04.17 Viisikko 100cm 4/50
14.04.17 Teilikorpi 110cm 1/40
16.04.17 Teilikorpi 110cm 2/40
19.03.17 Teufel Warmbloods 120cm 3/26
21.03.17 Teufel Warmbloods 120cm 3/26
21.03.17 Teufel Warmbloods 120cm 4/26
22.03.17 Teufel Warmbloods 120cm 5/26
21.04.17 Mörkövaara 100cm 2/30
25.04.17 Mörkövaara 90cm 4/30
30.04.17 Mörkövaara 90cm 5/30
13.04.17 Kisakeskus Lapland 100cm 2/30
14.04.17 Kisakeskus Lapland 100cm 1/30
15.04.17 Kisakeskus Lapland 100cm 3/30
24.04.17 Kisakeskus Lapland 100cm 2/30
27.04.17 Kisakeskus Lapland 100cm 4/30
26.03.17 Jukola 120cm 4/17
26.03.17 Jukola 120cm 2/4
12.04.17 Wolf Sporthorses 100cm 3/30
19.04.17 Wolf Sporthorses 100cm 4/30
19.04.17 Hukkapuro 100cm 3/30
23.04.17 Hukkapuro 100cm 3/30
24.04.17 Hukkapuro 100cm 3/30
25.04.17 Hukkapuro 100cm 2/30
03.05.17 Hopeapaju 110cm 4/40
07.05.17 Hopeapaju 110cm 5/40
01.05.17 Kingsfall 110cm 5/40
02.05.17 Kingsfall 110cm 4/40
01.05.17 Rebellion 110cm 3/40
03.04.17 Hukkapuro Helppo 2/30
24.03.17 Tuiskula CIC1 5/30
27.03.17 Turmeltaja CIC1 1/30
02.04.17 Hukkapuro CIC1 2/30
04.04.17 Hukkapuro CIC1 3/30
05.04.17 Hukkapuro CIC1 2/30
13.04.17 Hukkapuro CIC1 4/30
18.04.17 Hukkapuro CIC1 1/30
28.03.17 Myyränkolo CIC1 4/31
15.04.17 Wolf Sporthorses Helppo 3/30
20.04.17 Wolf Sporthorses Helppo 2/30
27.04.17 Wolf Sporthorses Helppo 3/30
30.04.17 Wolf Sporthorses Helppo 2/30
14.04.17 Hukkapuro Helppo 2/30
17.04.17 Hukkapuro Helppo 5/30
21.04.17 Hukkapuro Helppo 5/30
26.04.17 Hukkapuro Helppo 4/30
29.04.17 Hukkapuro Helppo 5/30
23.03.17 Viisikko CIC2 2/16
27.03.17 Viisikko CIC2 2/16
02.04.17 Kärmeniemi Helppo 4/40
08.04.17 Kärmeniemi Helppo 1/40
10.04.17 Kärmeniemi Helppo 1/40
11.05.17 Valeron Stud CIC1 5/30
14.05.17 Valeron Stud CIC1 2/30
18.05.17 Valeron Stud CIC1 2/30
01.05.17 Swift Stud CIC1 1/30
02.05.17 Swift Stud CIC1 4/30
26.05.17 Swift Stud CIC1 4/30
30.05.17 Swift Stud CIC1 3/30
22.04.17 Hukkapuro Tutustumis 4/30
30.04.17 Hukkapuro Tutustumis 5/30
05.05.17 Kilpailukeskus Ginger CIC1 1/30
11.05.17 Kilpailukeskus Ginger CIC1 1/30
12.05.17 Kilpailukeskus Ginger CIC1 5/30
01.05.17 Delicate CIC1 4/30
19.05.17 Delicate CIC1 2/30
23.05.17 Delicate CIC1 3/30
25.05.17 Delicate CIC1 2/30
29.05.17 Delicate CIC1 1/30
06.04.17 Hukkapuro Vaativa 4/30
13.04.17 Hukkapuro Vaativa 2/30
14.04.17 Hukkapuro Vaativa 3/30
15.04.17 Hukkapuro Vaativa 2/30
16.04.17 Hukkapuro Vaativa 2/30
20.04.17 Hukkapuro Vaativa 5/30
12.04.17 Teilikorpi Vaativa 5/30
12.04.17 Teilikorpi Vaativa 1/30
13.04.17 Teilikorpi Vaativa 3/30
15.04.17 Teilikorpi Vaativa 5/30
22.03.17 Wyrda Horses Vaikea 2/15
26.03.17 Wyrda Horses Vaikea 3/15
27.03.17 Viisikko Vaikea 3/15
30.03.17 Viisikko Vaikea 2/15
01.04.17 Vähäpelto Vaativa 4/30
04.04.17 Vähäpelto Vaativa 4/30
07.04.17 Vähäpelto Vaativa 4/30
16.04.17 Vähäpelto Vaativa 3/30
19.04.17 Vähäpelto Vaativa 1/30
29.04.17 Vähäpelto Vaativa 2/30
11.04.17 Teilikorpi Vaativa 1/30
16.04.17 Teilikorpi Vaativa 2/30
17.04.17 Teilikorpi Vaativa 4/30
24.04.17 Teilikorpi Vaativa 4/30
13.04.17 Kisakeskus Lapland Noviisi 4/30
26.04.17 Kisakeskus Lapland Noviisi 3/30
17.04.17 Wolf Sporthorses Vaativa 1/30
18.04.17 Wolf Sporthorses Vaativa 2/30
30.04.17 Wolf Sporthorses Vaativa 5/30
11.04.17 Hukkapuro Vaativa 2/30
12.04.17 Hukkapuro Vaativa 1/30
20.04.17 Hukkapuro Vaativa 5/30
25.04.17 Hukkapuro Vaativa 3/30
02.04.17 Claridge Stud Vaativa 1/30
01.04.17 Kettula Vaativa 3/19
01.05.17 Rebellion Vaativa 3/30
02.05.17 Kultahuisku Vaativa 4/30
09.05.17 Kultahuisku Vaativa 2/30
03.05.17 Zelos Vaativa 1/30
06.05.17 Mustasuo Vaativa 5/30
21.03.17 Kievarinkuja He A 4/40
24.03.17 Kievarinkuja He B 4/40
31.03.17 Kievarinkuja He A 5/40
02.04.17 Viisikko He B 3/50
03.04.17 Viisikko He B 2/50
03.04.17 Viisikko He A 6/50
09.04.17 Viisikko He B 1/50
21.03.17 Tuiskula He B 4/39
19.04.17 Kievarinkuja He A 3/40
23.04.17 Kievarinkuja He A 6/40
23.04.17 Kievarinkuja He A 6/40
25.04.17 Kievarinkuja He A 6/40
25.04.17 Kievarinkuja He A 2/40
26.04.17 Kievarinkuja He A 1/40
11.04.17 Haavelaakso He A 5/30
16.04.17 Haavelaakso He A 1/30
19.04.17 Haavelaakso He A 5/30
27.04.17 Mörkövaara He A 3/30
12.04.17 Tuiskula He A 6/40
12.04.17 Kaunovaara He A 5/40
19.04.17 Kaunovaara He A 4/40
15.04.17 Vähäpelto He A 4/40
18.04.17 Vähäpelto He A 4/40
16.04.17 Vähäpelto Va B 2/30
20.04.17 Vähäpelto Va B 4/30
12.04.17 Mustasuo Va B 2/40
14.04.17 Mustasuo Va B 1/40
16.04.17 Mustasuo Va B 6/40
15.04.17 Bellgrove Va B 4/40
18.04.17 Bellgrove Va B 2/40
16.04.17 Kisakeskus Lapland He A 2/30
17.04.17 Kisakeskus Lapland He A 5/30
19.04.17 Kisakeskus Lapland He A 1/30
26.04.17 Tuiskula He A 3/40
24.04.17 Karhumetsä He A 4/40
27.04.17 Karhumetsä Va B 1/40
30.04.17 Karhumetsä He A 6/40
23.04.17 Mustasuo Va B 6/40
25.04.17 Mustasuo Va B 2/40
21.04.17 Elfengård He A 6/40

Päiväkirja

Métastase

Olin hankkinut jokin aika sitten Alvan, jonka kanssa olimme alkaneet pikkuhiljaa tulla juttuun ja tamma oli täyttänyt kaikki odotukseni tulevasta joka lajin kisatykistä, jollaista olin itselleni kaivannut. Nyt kuitenkin havahduin, että Alvahan tarvitsee poikaystävän! Unohdin tyystin sen seikan, että tamman kasvattaja ei ollut saanut sitä kantavaksi useista yrityksistä huolimatta ja suuntasin päätä pahkaa orimarkkinoille. Ex-mieheni toppuutteli minua muistuttamalla laskupinosta satulahuoneessa. Aina se kiusankappale osaa pilata hyvät jutut! Joutuisin siis tyytymään johonkin muuhun kuin 160cm hyppäävään ja hyväsukuiseen oriin. Tutkailin tarjontaa aikani, kunnes huomasin ranskalaisen Benoît Boucherin myynti-ilmoituksen. Mies oli myymässä jo hieman iäkkäämpää oria, joka ei koskaan ollut päässyt miehen havittelemalle CIC4-tasolle kenttäratsastuksessa. Herra Boucher oli ostanut orin lupaavana 3-vuotiaana kasvattajaltaan Maxime Renoulta ja treenannut sekä kilpaillut sen kanssa ahkerasti. Ori ei kuitenkaan koskaan päässyt aivan täyteen potentiaaliinsa, joten mies oli mitä ilmeisimmin päättänyt laittaa hevosensa myyntiin.

Orilla, jonka nimi oli Métastase, oli mielenkiintoinen suku, jossa näkyi myös täysveristen vaikutus. Kaiken muun hyvän lisäksi ori sattui olemaan ruunivoikko, voikkoja kun ei koskaan voi olla liikaa. Soittelin Ranskaan ja juttelin miellyttävä äänisen miehen kanssa pitkän tovin. Puhelun loputtua sovimme, että lähtisin viikonlopuksi Ranskaan koeratsastamaan Métastasea. Varasin lennot hetimmiten ja ilmoitin ex-miehelleni, että palatessani mukanani on sellainen kisatykki että heikoimpia hirvittää. Ilonpilaaja oli aivan varma, että palaisin takaisin jonkun puolivillaisen tuntiponin kanssa, mutta saapahan nähdä!

Vive la France!

Istuessani Air Francen koneen kyydissä en olisi millään malttanut pysyä aloillani. Olin jännityksestä soikea ja innoissani uudesta hevosestani. Lentokentällä minua vastassa oli uudenkarhea kaupunkimaasturi, jonka kyytiin kiipesin ja kuljettajani otti suunnaksi herra Boucherin hevostilan. Perillä en voinut kuin haukkoa henkeäni ja ihastella ympäristöä. Kaikki oli niin kaunista, aivan kuin lapsuudessa lukemissani ponityttökirjoissa! Herra Boucher tuli pian tervehtimään minua iloisesti jutellen ja poskisuudelmin. Olisin halunnut nipistää itseäni, sillä kaikki tämä tuntui lähinnä unelta. Teimme nopeasti sinunkaupat ehkä maailman komeimman ranskalaismiehen kanssa. Benoît näytti juuri siltä, että naisen parveilevat laumoittain komean miehen ympärillä. Olin aivan ihastuksissani kun hän halusi esitellä tallinsa ja hevosensa ja orin, jota olin tullut katsomaan.

Tallissa oli melkoinen kuhina. Työntekijöitä, hierojia, ratsuttajia, valmentajia, tallityttöjä ja kaikki touhusivat omiaan välillä hyvinkin kovaäänisesti keskustellen. Kaiken tämän keskellä käytävällä nuokkui valtava ruunivoikko. "Il est Métastase!", julisti Benoît ja viimeistään nyt sekä silmäni että sydämeni sulivat. Silitin varovasti orin otsaa, eikä hevonen välittänyt minusta juuri tuon taivaallista, jatkoi vain päiväuniaan. Kysyin, koska pääsisin ratsastamaan orilla, jolloin Benoît napsautti sormiaan ja tallityttö kipitti varustamaan oria välittömästi. Benoît ohjasi minut ulos tallista kauniiseen ja valaistuun maneesiin. Maneesissa keskustelimme hevosesta, joka saapui kohta paikalle.

Ori käveli ryhdikkäin askelin tallitytön vieressä ja pysähtyi maneesin keskelle, jossa itse nousin sen selkään. Ori seisoi ylväänä ja aloillaan, kunnes pyysin sen liikkeelle. Métastasella oli mitä pehmeimmät liikkeet, joissa istuminen oli kuin olisi pumpulissa istunut. Ori oli myös kivan herkkä avuille ja se tuntui liikkuvan hyvässä tahdissa ja oikeinpäin alusta alkaen. Kokeilin kaikki askellajit läpi, jonka jälkeen tallityttö kasasi meille muutaman esteen, jotka ylitimme. Ori tuntui hieman kuumuvan reilussa metrissä, mutta pienemmillä esteillä mitään kummallista ei ollut, vaan ori ylitti kaikki kuin vettä vaan. Kehuin paljon hevosta ja Benoît huomasi varmasti, että pidin hevosesta. Hän pyysi minut alas selästä ja laittoi tallityttönsä tekemään loppuverryttelyt orin kanssa.

Illaksi Benoît kutsui minut kartanoonsa illalliselle. Olin häkeltynyt tästä kohteliaisuudesta, mutta suostuin tietenkin miellyttävän isäntäni kutsuun. Ilta sujui aivan ihanasti, ja jatkoimme keskustelua myöhään yöhön viinin virratessa. Jossain vaiheessa ajattelin, että huomenna ei kunnian kukko laula, jos tänään oikein innostumme viinin kanssa, mutta hurmaava isäntä sai sellaiset ajatukset häviämään hetkessä. Iltamme oli vaihtumassa jo aamuun, kun huomasin yöpyväni paljon mieluummin Benoîtin kartanossa, kuin hotellissa, jonka olin etukäteen varannut.

Aamulla heräsin ihanaan auringonpaisteeseen ja aamiaiseen, jonka Benoît kantoi vuoteeseen. Nautimme sen kaikessa rauhassa, jonka jälkeen lähdimme taas tallille. Benoît pyysi tallityttöjään varustamaan Métastasen ja hevosen itselleenkin. Mies kertoi, että lähtisimme nyt maastoilemaan. pitihän minun nähdä, kuinka uljas orhini käyttäytyisi maastossa. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, joten kohta jo ravailimme pitkin metsäteitä, kunnes pääsimme puiden reunustamalle niitylle, jonne oli rakennettu maastoesterata. Aloitin Métastasen kanssa varovasti pienistä esteistä ja kun ori toimi niillä hyvin, siirryimme isompiin. Benoît hyppi omalla ruunikollaan muutaman valtavan esteen hyvin hallitusti. Itse tyydyin metrisiin esteisiin ja kun ilmoitin toiselle ratsukolle, että olisimme valmiit ja olisin valmis myös ostamaan Métastasen, mies purskahti nauruun. Ihmettelin, että mitä nauramista tässä oli, mutta mies vastasi että tiesi minun ottavani orin jo heti kun näin sen ensi kerran. Benoît oli tässä harvinaisen oikeassa, mutten tietenkään voinut myöntää sitä.

Palasimme tallille rauhassa kävelleen ja jutustellen ja teimme siellä sopimuspaperit valmiiksi. Olin varautunut pulittamaan uudesta hevosestani vähintään viisinumeroisen summan, mutta Benoît lupasi orin minulle täysin pilkkahintaan. En vastustellut lainkaan, kuten en vastustellut myöskään kutsua tulla toistekin Ranskaan.

Welcome to England!

Olin jo kärsimättömänä odottanut hevostani Métastasea saapuvaksi Honey Hilliin. Ex-mieheni oli kuittaillut jo vaikka kuinka pitkään, että sinne meni rahat ja nyt jää hevonen saamatta. Iloni oli siis suuri, kun valtaisa hevosauto kaarsi pihaan ja yllätyksekseni kartanlukijan paikalta asteli ulos Benoît! Tervehdimme miehen kanssa poskisuudelmin, saaden eksäni kateudesta vihreäksi. Miespolo ei osannut muuta kuin lähtä auton kuljettajan kanssa aukomaan hevosautoa ja hakemaan oria ulos.

"Mikä v**** tää on? Tääkö on se sun hieno uus kilpuris?" Huusi ex-mieheni Jaakko kun talutti pientä kirjavaa shettiskokoista ponia, jonka kaulalla keikkui suuri vaaleansininen rusetti, ulos autosta. "Surprise!" huudahti Benoît kun katsoin ponia hämmästyneenä. Mies selvitti hyvin äkkiä ranskaksi, että toi ponin minulle lahjaksi! Selvitin saman lyhyesti Jaakolle, joka oli tilanteessa vielä enemmän pihalla kuin minä itse. Pyysin Benoîta vaihtamaan englanniksi, jotta Jaakkokin ymmärsi edes jotain. Benoît kertoi nähneensä pienen pilkullisen ponin naapuritilalla ja ajatelleen minua välittömästi. Olin aivan hämmästynyt, voiko tällaista tapahtua oikeasti? Ilmeisesti voi ja kiitin Benoîta ponista vuolaasti. Hän kertoi ponin nimeksi Unicorn Flakes ja ojensi ponin paperit, joihin minut oli jo vaihdettu omistajaksi. Olisi tehnyt mieli suudella miestä samantien, mutta Jaakko kyseli kalliin kilpurini perään, joten menin itse hevosautoon hakemaan Métastasea.

Ori näytti rauhalliselta autossa ja sitä se oli myös, kun talutin sen miesten eteen. Jaakolta meinasivat silmät pudota päästä, kun hän näki upean kullanhohtoisen ja kerrostalon kokoisen orini. Teimme muutaman kierroksen tallipihalla, jonka jälkeen vein orin karsinaansa lepäilemään ja toipumaan matkan rasituksista. Kun palasin takaisin pihalle, oli Jaakko kadonnut jonnekin ja hyvä niin. Kutsuin vieraamme sisälle syömään ja kun kuljettaja halusi ruuan päätteeksi käydä suihkussa ja levätä hetken olin enemmän kuin tyytyväinen. Saimme Benoîtin kanssa muutaman hetken aivan kahdestaan, vaikka jouduinkin valehtelemaan Jaakon olevan tallimestarini ja kirjanpitäjäni. En todellakaan tahtonut pilata tätä hetkeä repimällä avioeroamme auki ja Benoîtin silmille.

23 Haircolors

Alva oli tiinehtynyt ensimmäisellä yrityksellä varsin hienosti ja saattanut maailmaan komean tumman orivarsa, 22nd Centuryn. Toisella kertaa havittelin varsaa omasta oristani, Métastasesta. Ranskis oli kotiutunut jo hienosti ja kerennyt kilpailemaankin mukavasti. Ranskiksen ja Alvan ensimmäiset treffit epäonnistuivat kuitenkin pahasti, sillä Alva näytti orille lähinnä kavioitaan. Pienen hetken päästä yritimme uudestaan, jolloin Alva oli hieman sopuisammalla tuulella ja ranskalaisvahvistuksemme pääsi hoitamaan hommansa kunnialla. Jännäsimme jälleen, josko Alva tulisi kantavaksi, eikä riemunkiljahduksilta voitu välttyä, kun eläinlääkäri ultrasi Alvan ja näimme yhden pienen varsanalun. Koska Alva oli jo kokenut kantaja ja synnyttäjä, emme tällä kertaa päästäneet tammaa aivan täyslepoon ja käärineet sitä kokovartalokuplamuoviin. Tamma sai elää aivan normaalia elämää melko pitkään, kunnes aloimme rauhoittaa tammaa tulevaa synnytystä varten.

H-hetken lähestyessä olimme jälleen sopineet tarkkailuvuoroista, mutta Alva ei näyttänyt mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä edes vielä laskettuna päivänä, joten vein sen aivan tavalliseen tapaan päiväksi tarhailemaan. Illalla kun Jaakko lähti hakemaan tammaa tarhasta, huomasi hän pikkuruisen hontelokoipisen ruunivoikon seisoskelevan tarhassa Alvan ja parin muun hevosen kaverina. Jaakko talutti Alvan ja piskuisen "Alman" muina miehinä sisään, ennen kuin vaivautui kertomaan minulle löydöksestään. Olisin halunnut kuristaa miehen hengiltä, kun sain kuulla tapahtuneesta, mutta luovuin vihastani heti kun näin kauniin ja suurisilmäisen tammavarsan. Siinä seisoivat meidän ihana Alva ja vähintään yhtä ihana Alma. Pikkutamma oli selvästi perinyt isänsä värin, ja äitinsä kauniit silmät. "Toivottavasti se on perinyt myös molempien vanhempiensa työmoraalin", rukoilin mielessäni.

ERJ Tarinakilpailut Jukolassa, sija 2/4 (26.3.2017, luokka 120cm)

Joskus täytyy vain ihmetellä omaa hyvää tuuriaan. Olin ilmoittautunut Jukolan estekisoihin orillani kenttäorillani Ranskiksella, joka tunnetusti on pomminvarma eikä säiky käytännössä mistään. Päivä oli ollut jo pitkä ja kun viimeisen luokan aika tuli, päätti joku (myöhemmin selvisi että Hannen mies Samppa) alkaa ilmeisesti sirkkelöimään pihalla. Kuka hullu sirkkelöi maneesin ulkopuolella, kun se on täynnä kisaratsukoita? Osa hevosista säntäili ympäriinsä kauhusta kankeina ja muutama steppasi hermostuneena paikoillaan, valmiina pakenemaan hetkenä minä hyvänsä. Vaan mitä teki Ranskis? Se käveli tyynen rauhallisesti maneesin toiseen päähän varatulla verryttelyalueella. Joko hevoseni on umpikuuro, tai sitten tätä ranskalaisherraa ei mikään mahti maailmassa saa järkyttymään. Hanne kirmasi ulos samantien komentamaan miestään, joka lopetti äänekkään touhunsa välittömästi ja onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin.

Ikääntyminen

Ikääntyy satunnaisesti, nyt 12-vuotias. 
Ulkoasu © M Layouts, Otsikkokuva © Myprofe (lisenssi), muokkaus Mette
{title}
{menu}
{content}