Hunajamäki

Turmeltajan Kirpakka

KTK-II, SLA-II, Pr.

Kuollut 21.04.2017


© Hippos / Eero Perttunen
Virallinen nimi Turmeltajan Kirpakka, "Kirpakka, Kipa" Rotu, sukupuoli Suomenpienhevonen, ori
Syntynyt 02.04.2015 Väri rautias
Säkäkorkeus 145cm Omistaja Mette (VRL-13589)
Rekisterinumero VH15-018-0892 Kasvattaja Turmeltaja
Koulutustaso Helppo A, noviisi valjakko, (80cm) Saavutukset KTK-II, SLA-II, Premier

Luonnekuvaus

Kuvailtaessa Kipaa voisi yhtä hyvin kuvailla suomalaista miestä:

Ei tumma vaan vaalea. Ei tulinen vaan tasainen. Ei liian kiireinen, vaan asioita rauhallisesti pohtiva. Ei velvollisuuksia pakoileva, vaan suoraselkäinen ja työnsä rehellisesti tekevä. Ei turhan sosiaalinen vaan omissa oloissaan viihtyvä. Ei kulje nenä pystyssä, vaan painaa nöyränä menemään. Ei syty hetkessä, mutta kun avaa sydämensä on uskollinen loppuun asti. Ei viihdy valokeilassa, mutta on rohkea silloin kun tarvitaan.

Perinteisimmin kuvailtuna Kipa on siis tasaisen varma ja rauhallinen suomimies, johon voi loppupeleissä luottaa kuin peruskallioon. Jo varsasta asti vanhan Fordin tavoin toimiva (ei ehkä kiihdy nollasta sataan sekunneissa, mutta kiihtyy kuitenkin ja lähtee muuten käyntiin säässä kuin säässä) oripoika on jäänyt monelta vähän turhan vähälle huomiolle jopa liian tasaisen luonteensa vuoksi. Liukuhihnatyössä Kipa ei erityisemmin jää millään tavalla mieleen, mutta kun alkaa miettiä päivän mukavia kohtaamisia, nousee Kipan nimi yleensä aika monen huulille.

Orin kanssa saa touhuta aivan rentoon tahtiin, sillä sille käy kaikki. Joskus herraa voi joutua hieman suostuttelemaan ja houkuttelemaan, kun ei hän ihan aina viittis, eikä ainakaan niin kauheen äkkiä. Oikealla tavalla heräteltynä ja innostettuna Kipa on kuitenkin mitä toimivin luottopeli, jonka selässä tai kärryjen kyydissä ei tarvitse paljoa pelätä tai huomisesta huolehtia. Ori hoitaa työnsä tasaisella varmuudella, eikä parempaa lopputulosta usein saisi tekemälläkään. Ori ei ole se kaikkein nopein oppija, mutta jonkun asian opittuaan muistaa sen varmasti hautaan asti. Oppimansa asiat Kipa tekee aina samalla tarmokkuudella ja tahdikkuudella, mikä saa sen vaikuttamaan toisten mielestä vain "tylsältä automaatilta", mutta eikös aina välillä ole ihana vain pistää aivot narikkaan ja nauttia kivasta tekemisestä kivan hevosen kanssa?

Sukuselvitys

i. Kermatoffee
144cm, rt
SLA-II, KRJ-III, ERJ-III, YLA3
ii. Kermojen Kermaa
144cm, rt
iii. Kalervon Kaktus
146cm, rt
iiii. Vilun Kalervo
iiie. Piilotettu Piikki
iie. Vispihuttu
142cm, rt
iiei. Höttönen A.T.
iiee. Maalaisromanttinen
ie. Syysruska
141cm, rt
iei. Talven Ihmemaa
147cm, vrt
ieii. Mielikuvitukko
ieie. Hentoisen Talvikki
iee. Ruskovilla
139cm, rt
ieei. Karjapaimen EVVK
ieee. Väri-Tuulia
e. Kuiskeen Pilvetär
152cm, rtkm
ei. Soitto
155cm, rnkm
eii. Sisu
eiii. Syrjä
eiie. Pellatar
eie. Nuolen Siiri
eiei. Nuoli
eiee. Punatähti
ee. Elotar
150cm, rt
eei. Elon Ihme
eeii. Elohopea
eeie. Heljä
eee. Eloora
eeei. Ilon Erhe
eeee. Elviira

Kermojen Kermaa oli miellyttävä, estepainotteinen suomenpienhevonen. Ori kilpaili 100cm luokissa keräten yli 50 sijoitusta. Luonteeltaan ori oli pehmeä ja uskollinen, eikä kovinkaan orimainen. Pitkä- ja runsasjouhista oria käytettiin runsaasti jalostukseen, yli 30 varsan verran.
Kalervon Kaktus oli yleispainotteinen suomenhevonen, joka odotuksista huolimatta jäi ponikokoiseksi. Ori kilpaili helppo B - 100cm luokkia ja saavutti niissä hyvää menestystä. Jalostuskäytössä ori ei kuitenkaan ollut kovin suosittu, sillä muitakin hienoja oreja oli runsaasti tarjolla. Kalervon Kaktus sai kuitenkin kuusi varsaa, joista monet ovat perineet sen taidot esteillä.
Vispihuttu oli sievä ja ryhdikäs pieni tamma. Se toimi lähinnä harrasteratsuna, eikä kilpaillut. Tamma oli omimmillaan kärryjen edessä, mutta kyllä sen selkäänkin uskalsi kiivetä. Vispihuttu sai yhteensä neljä varsaa, jotka kaikki myytiin maailmalle ja niistä on tullut hyvin erilaisia hevosia.

SyysRuska on kaunis entinen koulutamma. Tamma kilpaili helppo A -luokkia hyvällä menestyksellä ja vaativa B -luokkia vähän vähemmällä menestyksellä. SyysRuska oli luonteeltaan ahkera, mutta sillä oli omat huonot päivänsä ja tapansa. Tamma sai kilpailuidensa jälkeen kuusi varsaa, joista suurin osa on menestynyt hyvin myös kouluradoilla.
Talven Ihmemaa oli vaalea ori, joka oli aivan siinä ja siinä, olisiko ollut hevoskokoinen. Ori oli melko riehakas, eikä aina malttanut keskittyä työntekoon. Se kuitenkin osasi hypätä hyvin maastoesteitä ja pärjäsi helpoissa koululuokissa, sekä valjakkoajossa kohtuullisesti. Ori on jättänyt jälkeensä seitsemän hienoa varsaa.
Ruskovilla syntyi Pohjois-Suomessa ja eli Rovaniemen pohjoispuolella koko elämänsä. Tamma oli kiltti ja ystävällinen ja osasi perusratsastuksen asiat. Se ei koskaan käynyt kilpailuissa, mutta kerran näyttelyissä. Näyttelyreissu oli omistajan mielestä kuitenkin täysi katastrofi (traileri juuttui lumeen, eikä traktoria saatu moneen tuntiin kiskomaan sitä irti), joten tamma ei sen koommin poistunut kotitalliltaan. Ruskovilla sai omalla tallillaan kuitenkin kolme varsaa, jotka ovat kaikki perineet emänsä sievän värin.

Soitto on komea ruunikonkimo-ori, joka kuitenkin luonteeltaan muistuttaa lähinnä nallekarhua. Pehmeähkö ja suustaan herkkä, vähän mateleva, mutta maastossa syttyvä ori, jonka selkään voi laittaa ratsastajia aina lapsesta vaariin.
Sisu on laiskanpulskea ruuna, jonka suukka napsaa ja ruohotupsut kiinnostavat hikitreeniä paljon enemmän. Kaikkiruokainen, syö niin takin helmat kuin naapurikarsinan ruoatkin. Ratsastettaessa raipalla saa vauhtia ja mikäli syötävää ei ole lähettyvillä vetää helpohkot koulukiemurat ihan mallikkaasti.
Nuolen Siiri on kipakka tamma joka ei siedä muita lähellekkään omia reviirejään. Kaunis kimo herättää kateilua ja ihailevia katseita, mutta tosiluonnon paljastuessa saa sen hoitaja peräänsä lähinnä osanottoja. Piruakin ovelampi ja kierompi, joka ei tunne sanaa kunnioitus tai tottelevainen, vaan painaa menemään riimun perässä roikkujasta välittämättä.

Elotar, ikuinen teini-ikäinen rautias tamma jaksoi aina osoittaa mieltään ja inttää vastaan joka asiasta. Esteitä tamma hyppi täysin omassa järjestyksessään, eivätkä kouluohjelmatkaan menneet ihan ratsastajan suunnitelmien mukaan. Tamma saikin aina lisämainintoja itsepäisyydestään ja vaativuudestaan, sekä plussaa varsin merkillisistä käytöstavoista.
Elon Ihmeeksi nimetty ori syntyi vaikean synnytyksen jälkeen yhdessä kaksosensa kanssa pienelle maalaistilalle. Sieltä ori kuitenkin lähti huippuratsastajalle valmennettavaksi & vuokrattavaksi, ja peräkylän orista tulikin oikein kelpo esteratsu, joka hyppäsi suomenhevoseksi melkoisen korkeita luokkia.
Eloora on ehdoton estetykki, jolta löytyy potentiaalia vaikka mihin! Radoilla nopea ja tarkka, sekä peloton ja esteellepyrkivä, jota saa aina vähän jarrutella estettä lähestyessä. Jättänyt jälkeensä hianoja ja ei niin hienoja varsoja, joista on löytynyt kapasiteettejä esteille, koululle ja jopa valjakkoon.

Emän puolen sukuselvitys © Edward

Jälkeläiset

27.03.2017 o. Tuulenpesän Muskotti
05.09.2016 o. Hunajamäen Kermavaahto SV-II
01.09.2016 t. Tuulenpesän Toffeeunelma VV-I, SV-II

Liikutuskalenteri

Maanantai: maasto
Tiistai: koulua
Keskiviikko: esteitä
Torstai: vapaapäivä
Perjantai: koulua
Lauantai: esteitä
Sunnuntai: vapaasti valittava
+ Kipa käy myös tunneilla ja kisoissa!

Varustekaappi & hoito-ohjeet

◦ Kipan varusteet ovat vaaleanvihreitä


Tulokset

Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus huhtikuu 2017
19 + 18 + 19 + 18 = 74p. KTK-II
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus lokakuu 2016
14 (3-4-4-3) + 19 + 18,75 + 20 + 4 = 75,75 p. / SLA-II
All-Sim Evaluation Station
Premier
VSN näyttelyt Hervannan Oriasema 31.10.2016
(3½-4-4-4-4-4-4-3½-3½-4=38,5p) RCH, tuom. dookie

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 325.12 ERJPisteet:1573.93 Taso:4 Maksimitaso:-1
Nopeus ja kestävyys: 99.36 KRJPisteet:1835.2 Taso:5 Maksimitaso:4
Kuuliaisuus ja luonne: 1248.81 KERJPisteet:424.48 Taso:1 Maksimitaso:-1
Tahti ja irtonaisuus: 586.39 VVJPisteet:1842.99 Taso:5 Maksimitaso:3
Tarkkuus ja ketteryys: 594.18


12.07.2015Ratsutalli LuttanatkouluHe A2/10

Päiväkirja

20.10.2016 Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus

Lokakuun puolivälin jälkeen lähdimme kahden suomalaisemme kanssa SLA-arviointiin. Hevosautomme kyytiin pakkasimme kaikki tarvittavat tarvikkeet ja viimeiseksi Sintun ja Kipan. Rautias kaksikkomme edusti hienosti omia hevosiamme. Sinttu oli kunnostautunut kouluratsastuksen saralla ja Kipa edusti monipuolista ja taitavaa pienhevospuoltamme. Perillä tunnelma oli jo meille tutuksi käyneen odottava ja jännittynyt. Pääsimme kehään ajallamme ja esitimme ensiksi Sintun. Tamma keräsi komeat 85 pistettä, joilla se sai lunastettua itselleen SLA-II palkinnon! Seuraavana vuorossa oli Kipa, jonka pistesadoksi varmistui lopulta 75,75, joka oikeutti myös II-palkintoon! Olimme varsin innoissamme kisatiimimme kanssa ja hevoset saivat paljon haleja, herkkuja ja rapsutuksia. Kotimatkalla pohdimme, että Sintulle nämä jäivät varmaan viimeisiksi karkeloiksi, mutta Kipa olisi kiva käydä vielä jossain lajilaatuarvostelussa esittämässä.

01.09.2016, Tuulenpesän Toffeeunelma

Olin jo pidemmän aikaa haaveillut täysin valjakkopainotteisesta suomenhevosesta ja omasta tallistani olikin jo melkein sopiva yhdistelmäkin valittuna varsan vanhemmiksi. Omien hevosteni linjat alkoivat kuitenkin olla jo melko hyvin edustettuina tallissa ja alkoi tuntua, että joka toinen hevonen on sukua keskenään. Löysin omasta tallistani kuitenkin hieman liian vähälle huomiolle jääneen, mutta varsin kivan suomenhevosorin Turmeltajan Kirpakan, jolla ei ollut vielä yhtään varsaa. Päätin etsiä sille sopivan tamman, jotta saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Kipalle varsan ja uutta verta talliin. Emätamma löytyi pian, pienhevoskokoinen rautias ILO Katrilli, jolla oli vahvat näytöt valjakkoajosta. Jokusen ajan odoteltuamme maailmaan putkahti pikkuinen rautias tammavarsa, jonka yhdessä kasvattajan kanssa nimesimme Tuulenpesän Toffeeunelmaksi.

13.07.2016 All-Sim Evaluation Station

Koko edellisen viikonlopun ja alkuviikon ajan olimme pesseet, puunanneet ja kiillottaneet hevosiamme avian viimeisen päälle. Ulkoillessa jo käsitellyt oli loimitettu hyvin, jotteivat ne vain sotkisi itseään. Osa 45 hevosestamme onnistui kuitenkin likaamaan itsensä ennen tärkeää päivää ja pääsi uudelleen pesuun ja puunaukseen. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tallissa oli vielä täysi tohina päällä, eikä hevosten tai ihmisten yörauhasta tietoakaan. Olin nimittäin keksinyt tilata hevosillemme arvioijan ulkomailta, All-Sim Evaluation Stationista. He eivät yleensä tee kotikäyntejä, mutta sähköpostittelumme päätteeksi he suostuivat tällä kertaa tekemään poikkeuksen, sillä Suomi kuulosti heistä ihana eksoottiselta ja lupasin heille kaunista ilmaa ja luksusmajoituksen. Jätin mainitsematta tarkoituksella hyttyset ja räntäkuurot, jotka kaikki kuuluivat olennaisena osana Suomen kesään.

Keskiviikkoaamu valkeni ja tuomari saapui paikalle. Olimme järjestäneet hyvät tilat kentälle hevosten valmisteluun ja verryttelyyn ja maneesiin varsinaisen arviointitilaisuuden. Aloitimme päivän oripojilla ja tuomarin ilme oli näkemisen arvoinen kun iso letka oreja talutettiin kentälle ja läheiselle tyhjälle laitumelle odottamaan vuoroaan. Oripojat käyttäytyivät pääsääntöisesti oikein mallikkaasti ja omistajana sain vain näyttää tyytyväiseltä, miten hyvää työtä tallityöntekijäni ja hevosenhoitajani olivatkaan tehneet. Tuomari arvioi oreja pitkään ja hartaasti monelta eri osa-alueelta, joita olivat: tyyppi, temperamentti, lahjakkuus, halukkuus työskentelyyn, soveltuvuus omaan painotuslajiinsa, askellajit, ratsastettavuus ja rakenne. Palkintoja oli tarjolla seitsemää erilaista, huonoimmasta parhaimpaan: Star (40-49%), Preferent (50-59%), Premier (60-74%), Bronze Premium (75-84%), Silver Premium (85-94%), Gold Premium (95-98%), Model (99+%) (suluissa montako % kokonaispisteistä piti saavuttaa ansaitakseen palkinnon).

Orit saivat pian tuloksensa ja ne olivat enemmän kuin miellyttävät. Kaksi oreistamme, Pixeli ja Kala saivat Preferent-palkinnon. Premieriin ylsi 12 oripoikaamme: Toffee, Taito, Kipa, Vilkku, Lumo, Riku, Tiikeri, Varas, Ihme, Sankari, Karri ja Jätkä. Bronze Premiumilla palkittiin kuusi oria: Valtteri, Tuomas, Hessu, Vilperi, Kimalle ja Nuutti. Paras oreillemme myönnetty palkinto oli Silver Premium, jonka ansaitsi neljä oria: Harri, Metku, Hunaja ja Rölli, joista Hunaja keräsi päivän parhaan orin palkinnon huimalla 91 prosentillaan!

Tammojen arvioinnissa tuomari kiinnitti huomiota rakenteeseen, tyyppiin, käyntiin talutettuna, askellajien joustavuuteen, askellajien puhtauteen ja yleisvaikutelmaan. Palkinnot ja niihin oikeuttavat prosentit olivat samat kuin oreillakin. Tammoja meillä oli onneksi hieman vähemmän arvioitavana, joten ilta ei venynyt aivan mahdottoman pitkäksi. Star-palkinnon sai yksi tamma: Vieno 47 prosentillaan, jotka olivat tämän päivän heikoimmat prosentit. Preferent-palkinnon sai viisi tammaa: Hämy, Heta, Tonttu, Sinttu ja Sini. Premier-palkinnolla palkittiin kymmenen tammaa: Lampi, Valssi, Nelli, Namuliina, Kuva, Soihtuva, Venla, Valpuri, Ihana ja Piru. Bronze Premiumilla palkittiin neljä tammamammaa: Hertta, Vellamo, Helmi sekä Tarina. Silver Premium oli tammoillakin päivän paras palkinto ja sen sai vain yksi tammamme, Sanni hienolla 85 prosentillaan.

Päivä saatiin siis hienosti pulkkaan ja väsyneinä mutta onnellisina kiitimme tuomaria ja opastimme hänet varaamaamme hotelliin, jossa hän toivottavasti viihtyi ja pääsi seuraavana aamuna turvallisesti lentokentälle. Me veimme viimeisetkin hevoset nukkumaan laitumille ja kaaduimme taatusti jokaikinen omiin pehmeisiin sänkyihimme, joista ei torstaina onneksi tarvinnut herätä ennen aamu kymmentä. Tallityöntekijänikin saivat palkaksi myöhemmän aamun, eikä kukaan ainakaan kovin äänekkäästi ideaa vastustanut.

Huhtikuu 2016, Hunajamäki, kirjoittanut omistaja

Britanniassa oli ollut aivan ihanaa, mutta perisuomalaiset suomenjunttini eivät olleet missään vaiheessa sopeutuneet kunnolla. Uusia hevosia katsellessa moni myyjä oli kohotellut kulmiaan "Meinaat viedä nää pois Suomesta?". Rupesin vaivihkaa katselemaan kivoja tallipaikkoja, mistäpä muualtakaan kuin Suomesta. Aikapäiviä sitten pystyynlahonnut Luttanoiden toimipiste koki muutamassa viikossa täysremontin, jonka jälkeen kävimme brittiläisen henkilökuntani kanssa tutustumassa paikkaan. Ilma oli mitä suomalaisin: jääkylmää räntää satoi vaakatasossa ja vaatetukseksi olisi pitänyt varata kahluusaappaat ja pilkkihaalarit, mikäli aikoi viettää aikaa ulkona kahta minuuttia kauempaa. Henkilökuntani oli kauhuissaan "Tännekö aiot tuoda hienoja kilpahevosia?". Rauhoittelin heitä kertomalla, että vain suomenhevoset muuttaisivat tänne ja palkkaisin aivan supisuomalaista henkilökuntaa, joka pärjää vaihtelevissa sääolosuhteissa kalja- ja kossupalkalla. Muutaman päivän päästä pakkasin jo suokkejani kuljetusautoihin ja toivotin niille oikein hyvää matkaa kohti kotikontujaan.

13.07.2015, Muuttopuuhia
Suomen kylmä talvi ja epävakaat sääolosuhteet muutenkin ajoivat minua pikkuhiljaa hulluuden partaalle. Samoin myös pienet piirit, ahkerien työntekijöiden puute, alati kasvavat lämmitys- ja rehukustannukset.. Olin jo aivan kypsä koko Suomeen, tähän onnettomaan takapajulaan, jolle Keski-Eurooppalaiset vain naureskelivat. Mietin useamman yöni pääni puhki että mikä olisi seuraava siirtomme. Eräänä iltana sain loistoajatuksen: pakkaisimme kamamme ja suuntaisimme Englantiin! Siellä sisar- ja yhteistyö tallillamme Honey Hill Farmilla olisi tilaa ja lääniä vaikka muille jakaa, talvi ei olisi aivan yhtä karsea kuin täällä Suomessa ja olisihan siellä kuninkaallisiakin.

Kun olin saanut käytännön asiat järjestykseen, oli toteutuksen vuoro. Hullun lailla pakkaamista, vaikka suurin osa tavaroista jäisikin Suomeen ja uutta ostettaisiin perillä (tulee halvemmaksi kuin kuljettaa pitkin poikin Eurooppaa). Rakkaudella kasatun hevoslaumani tahdoin kuitenkin mukaan viimeistä kaviokasta myöten, eikä sovi unohtaa tallikoiraamme tai lammaslaumaamme! Noin sadan eläimen kuljetus ei käynyt ihan noin vain, vaan hermoja ja lompakkoa koeteltiin monesti. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin kaikkia tyydyttävä ratkaisu aikaan. Ensimmäisenä lähtisivät pidempään laitumilla pärjäävät hevoset ja ponit, eli 13 suomenhevosta ja 9 shetlanninponia + lampaat. Seuraavassa satsissa matkasivat loput ponit (10 connemaraa, 4 new forestinponia, 4 ratsuponia, 3 welshponia, amerikanminiatyyyrihevonen, british spotted pony ja knabstrup-poni) sekä kolme tinkeriämme. Kolmannessa rysäyksessä matkasivat ravurimme (2kpl), knabstrupinhevonen, täysveriset (2kpl) ja sekalainen lauma puoliverisiä (16kpl). Aivan viimeiseen erään jäivät 24 suomalaista puoliveristä ja tallikoiramme Allu, sekä tietenkin perheeni. Vielä vihoviimeinen tarkistus, että kaikki oleellinen (passit, hammasharjat ja luottokortit) on laukuissa ja niin jätimme hyvästit Suomelle ja Ratsutalli Luttanoille. Huomenna heräämme uuteen aamuun Englannissa, Honey Hill Farmilla.
- Mette

02.04.2015
Kipa syntyi!

virtuaalihevonen

Ulkoasu © M Layouts, muokkaus © Mette, taustakuva © WherezJeff (lisenssi)