Hunajamäki

Hunajametku

SV-I, KTK-III, Silver Premium



Kaikki kuvat © AK Vapaasti
Klikkaa kuvat isommaksi!
Nimi Hunajametku Rotu Suomenhevonen
Syntymäaika 01.02.2016 (ikä sivun alalaidassa) Sukupuoli ori
Säkäkorkeus 147cm Väri rautias
Omistaja Mette (VRL-13589) Kasvattaja Hunajamäki
Rekisterinumero VH16-018-0423 Koulutustaso Helppo (He B - 100cm)

Luonnekuvaus

Metku on oikein innokas ori laitumella. Se tykkää laukata hurjana ympäriinsä, mutta tulee kyllä kutsusta portille. Muista hevosista tämä poika tykkää, mutta pysyy aitojen sisäpuolella yksinkin. Taluttaessa ori ei aina meinaa pysyä nahoissaan, vaan sille joutuu joskus useampaankin kertaan muistuttamaan, että kuka vie ja kuka vikisee.

Hoitaessa Metku yrittää alkuun isotella kaikella 147cm korkeudellaan. Sen silmistä näkee heti, ettei se oikeasti ole tosissaan, mutta pitää vain esittää isompaa kuin onkaan. Orin saa helposti kuitenkin taivuteltua ja lellittyä kiltiksi, kun ei ota sen luimisteluja tai päänheilautuksia itseensä, vaan harjaa vain kaikessa rauhassa ja määrätietoisesti oria. Kavioita ottaessa Metku ei metkuile, vaan on oppinut nostamaan ne käskystä. Varustaminen on helppo juttu, jos ylenmääräistä pullistelua ei lasketa. Yleensä alkuun tuntuu, ettei satulavyö millään voi riittää pinkeän ilmapallovatsan ympärille, mutta viimeistään kentällä vyö kiristyy helposti melkein viimeisiin reikiin asti.

Ratsuna Metkulla on tapana testata uudet kyytiläiset. Se ei alkuun haluaisi tehdä yhtään mitään, vain ja ainoastaan tönöttää paikallaan keskellä kenttää tai maneesia. Muutama napakka muistutus raipalla saa kuitenkin herraan vauhtia ja se unohtaa possuilunsa heti, kun pääsee töihin. Töitä tehdessään Metku on rehellinen suomenhevonen. Se tekee sen mitä pyydetään ja niin hyvin ja huolellisesti kuin vain osaa.

Kouluradoilla Metku ei ole varsinainen liitokavio, mutta suorittaa helppo B -ratoja kunnialla läpi. Esteillä Metkusta paljastuu aivan uusia puolia, se menee eikä meinaa. Orin motto voisikin olla "kovaa ja korkealta", sillä se on hyvin reipas ja hyppää hyvällä tyylillä. Maastossa ori on kuin kotonaan ja maastoesteet ovat sen suuri vahvuus alue. Uusissa tilanteissa ja kilpailupaikoilla ori käyttäytyy hyvin, se on tottunut kisapäivien hälinään ja trailerilla matkustamiseen jo aivan pienestä varsasta saakka.

Sukuselvitys

i. Metkan Maine
sph, 139cm, hprn
KERJ-II, KTK-II
ii. Metkuli
sph, 140cm, hprn
iii. Villiviikari
sh, 155cm, hpm
iie. Hovineito
sh, 152cm, prn
ie. Virman Virne
sph, 137cm, rn
iei. Nestori
sph, 142cm, tprt
iee. Kerran Kipakka
sph, 135cm, vrn
e. Lampilan Hilla
sh, 158cm, rt
KERJ-II, SLA-II, ERJ-III, YLA3
ei. Lampilan Tosi Talentti
sh, 160cm, rnvkk
eii. Talismaani
sh, 161cm, vkk
eie. Päivänkakkara
sh, 157cm, rn
ee. Lampilan Lakka
sh, 155cm, rt
eei. Lampilan Valokki
sh, 156cm, rt
eee. Aamuyön Tanssitti
sh, 153cm, vrt

Lampilan Tosi Talentti on komea ja taitava ruunivoikko ori. Tosi Talentilla on riittävät liikkeet jopa vaativa B -koululuokkiin ja 110cm esteradoille. Suurikokoinen ori herättää huomiota ja ihastusta, missä ikinä näyttäytyykään. Upean värinsä ja kilpailutulostensa ansiosta oria on yritetty kantakirjata useasti, mutta se on saanut aina vain III-palkinnon. Silti orilla on yli 10 varsaa, joista monista on tullut hienoja kilpahevosia.
Talismaani kilpaili aikanaan kenttäratsastuksessa ja muutamissa estekilpailuissa. Ori menestyi hyvin 80-90cm esteillä ja kilpailuvuosiensa jälkeen se siirtyi siitoskäyttöön. Talismaani sai yhteensä 18 varsaa, joista osaa on nähty kilparadoilla menestyksekkäästi, mutta osa toimii vain harrasteratsuina.
Päivänkakkara oli miellyttävä harrasteratsu yksityisperheen omistuksessa. Tamma kilpaili muutaman seuratason koulu- ja esteluokan elämänsä aikana, mutta omistajat eivät olleet kiinnostuneet kilpailemisesta sen enempää. Tamma toimi hienosti emänä ja tuli hyvin tiineeksi, joten se sai varsoa kuusi kertaa.

Lampilan Lakka on kouluradoilla hyvin menestynyt sievä ja siro suomenhevostamma. Lakka on kerännyt 60 sijoitusta helppo B ja A -luokista. Tamma kilpaili aina 16-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se sai neljä nättiä varsaa.
Lampilan Valokki kilpaili menestyksekkäästi valjakkoajoassa ja työhevoskilpailuissa. Ori oli kompakti ja tanakka rakenteeltaan, mikä oli hyödyksi erityisesti työhevoskilpailuissa. Luonteeltaan Valokki oli melko riehakas, mutta kuitenkin osaavien ihmisten käsiteltävissä. Valokki oli Lampilan ensimmäisiä kasvatteja, joten oria käytettiin melko runsaasti jalostuksessa, jopa 12 varsan verran.
Aamuyön Tanssitti eleli leppoisaa elämää harrasteratsuna. Tamma ei koskaan kilpaillut, mutta kantakirjattiin II-palkinnolle ja se sai kahdeksan varsaa. Tamma hoiti varsojaan antaumuksella, mutta valitettavasti menehtyi yhdeksännen varsansa synnytykseen, samoin kuin varsakin.

Jälkeläiset

00.00.0000rotu-skp.Varsan Nimi

Tulokset

Suomenhevosvarsojen laatuarvostelutilaisuus huhtikuu 2016
rakenne 6, suku 10, käytöskoe 15 = 31 SV-I
Suomenhevosorien kantakirjaustilaisuus marraskuu 2016
16 + 16 + 17 + 15 = 64p KTK-III
All-Sim Evaluation Station
Silver Premium

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 685.73 ERJPisteet:685.73 Taso:2 Maksimitaso:-1
Nopeus ja kestävyys: 610.86 KRJPisteet:0 Taso:0 Maksimitaso:-1
Kuuliaisuus ja luonne: 0.00 KERJPisteet:1296.59 Taso:3 Maksimitaso:2
Tahti ja irtonaisuus: 0.00 VVJPisteet:0 Taso:0 Maksimitaso:-1
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

Päiväkirja

30.10.2016 Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus

Lokakuun aivan lopussa, kun ilma oli jo viilentynyt ja illat pimentyneet, suuntasimme kantakirjapalkintojen kiilto silmissämme kohti suomenhevosten kantakirjausta. Pakkasimme hienoon hevosautoomme Veitikan, Metkun ja Noidan, kolmikon, joihin luotimme kuin kallioon ja päätimme palata kotiin hienon palkinto pinon kanssa. Koska suomalaiset miehet harvemmin omaavat käytöstapoja, oli tälläkin kertaa herrojen vuoro ensin. Tilaisuuden kolmantena esitimme Veitikan, joka keräsi varsin miellyttävän pistesaaliin, 64 pistettä, jolla irtosi KTK-III palkinto. Tähän oikein tyytyväisinä lähdimme kehään Metkun kanssa ja pettymyksemme oli valtaisa kun oripoikamme sai varsin ala-arvoiset pisteet ja tulokseksi hylätyn. Noloina poistuimme kehästä ja jäimme odottelemaan tammojen vuoroa. Tammojen neljäntenä pääsimme esittämään Noidan, joka keräsi kivat 62 pistettä ja sai mukaansa III-palkinnon. Olimme oikein tyytyväisiä kaikkeen muuhun, paitsi Metkun tulokseen, muta ehkä nuoren orin pitää vielä hieman kasvaa ja kehittyä ja sitten suuntaamme varmasti uudelleen arvioitnikarkeloihin.

13.07.2016 All-Sim Evaluation Station

Koko edellisen viikonlopun ja alkuviikon ajan olimme pesseet, puunanneet ja kiillottaneet hevosiamme avian viimeisen päälle. Ulkoillessa jo käsitellyt oli loimitettu hyvin, jotteivat ne vain sotkisi itseään. Osa 45 hevosestamme onnistui kuitenkin likaamaan itsensä ennen tärkeää päivää ja pääsi uudelleen pesuun ja puunaukseen. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tallissa oli vielä täysi tohina päällä, eikä hevosten tai ihmisten yörauhasta tietoakaan. Olin nimittäin keksinyt tilata hevosillemme arvioijan ulkomailta, All-Sim Evaluation Stationista. He eivät yleensä tee kotikäyntejä, mutta sähköpostittelumme päätteeksi he suostuivat tällä kertaa tekemään poikkeuksen, sillä Suomi kuulosti heistä ihana eksoottiselta ja lupasin heille kaunista ilmaa ja luksusmajoituksen. Jätin mainitsematta tarkoituksella hyttyset ja räntäkuurot, jotka kaikki kuuluivat olennaisena osana Suomen kesään.

Keskiviikkoaamu valkeni ja tuomari saapui paikalle. Olimme järjestäneet hyvät tilat kentälle hevosten valmisteluun ja verryttelyyn ja maneesiin varsinaisen arviointitilaisuuden. Aloitimme päivän oripojilla ja tuomarin ilme oli näkemisen arvoinen kun iso letka oreja talutettiin kentälle ja läheiselle tyhjälle laitumelle odottamaan vuoroaan. Oripojat käyttäytyivät pääsääntöisesti oikein mallikkaasti ja omistajana sain vain näyttää tyytyväiseltä, miten hyvää työtä tallityöntekijäni ja hevosenhoitajani olivatkaan tehneet. Tuomari arvioi oreja pitkään ja hartaasti monelta eri osa-alueelta, joita olivat: tyyppi, temperamentti, lahjakkuus, halukkuus työskentelyyn, soveltuvuus omaan painotuslajiinsa, askellajit, ratsastettavuus ja rakenne. Palkintoja oli tarjolla seitsemää erilaista, huonoimmasta parhaimpaan: Star (40-49%), Preferent (50-59%), Premier (60-74%), Bronze Premium (75-84%), Silver Premium (85-94%), Gold Premium (95-98%), Model (99+%) (suluissa montako % kokonaispisteistä piti saavuttaa ansaitakseen palkinnon).

Orit saivat pian tuloksensa ja ne olivat enemmän kuin miellyttävät. Kaksi oreistamme, Pixeli ja Kala saivat Preferent-palkinnon. Premieriin ylsi 12 oripoikaamme: Toffee, Taito, Kipa, Vilkku, Lumo, Riku, Tiikeri, Varas, Ihme, Sankari, Karri ja Jätkä. Bronze Premiumilla palkittiin kuusi oria: Valtteri, Tuomas, Hessu, Vilperi, Kimalle ja Nuutti. Paras oreillemme myönnetty palkinto oli Silver Premium, jonka ansaitsi neljä oria: Harri, Metku, Hunaja ja Rölli, joista Hunaja keräsi päivän parhaan orin palkinnon huimalla 91 prosentillaan!

Tammojen arvioinnissa tuomari kiinnitti huomiota rakenteeseen, tyyppiin, käyntiin talutettuna, askellajien joustavuuteen, askellajien puhtauteen ja yleisvaikutelmaan. Palkinnot ja niihin oikeuttavat prosentit olivat samat kuin oreillakin. Tammoja meillä oli onneksi hieman vähemmän arvioitavana, joten ilta ei venynyt aivan mahdottoman pitkäksi. Star-palkinnon sai yksi tamma: Vieno 47 prosentillaan, jotka olivat tämän päivän heikoimmat prosentit. Preferent-palkinnon sai viisi tammaa: Hämy, Heta, Tonttu, Sinttu ja Sini. Premier-palkinnolla palkittiin kymmenen tammaa: Lampi, Valssi, Nelli, Namuliina, Kuva, Soihtuva, Venla, Valpuri, Ihana ja Piru. Bronze Premiumilla palkittiin neljä tammamammaa: Hertta, Vellamo, Helmi sekä Tarina. Silver Premium oli tammoillakin päivän paras palkinto ja sen sai vain yksi tammamme, Sanni hienolla 85 prosentillaan.

Päivä saatiin siis hienosti pulkkaan ja väsyneinä mutta onnellisina kiitimme tuomaria ja opastimme hänet varaamaamme hotelliin, jossa hän toivottavasti viihtyi ja pääsi seuraavana aamuna turvallisesti lentokentälle. Me veimme viimeisetkin hevoset nukkumaan laitumille ja kaaduimme taatusti jokaikinen omiin pehmeisiin sänkyihimme, joista ei torstaina onneksi tarvinnut herätä ennen aamu kymmentä. Tallityöntekijänikin saivat palkaksi myöhemmän aamun, eikä kukaan ainakaan kovin äänekkäästi ideaa vastustanut.

20.04.2016 Suomenhevosvarsojen laatuarvostelutilaisuus

Suuntasimme taas kuun loppupuolella suokkivarsojemme kanssa arvioitavaksi. Mukaan pakkasimme tällä kertaa neljä nuorta, kolme 2-vuotiasta ja yhden 3-vuotiaan, kaksi tammaa ja kaksi oria. Matka meni mukavasti rupatellen ja paikanpäällä tuttuja moikkaillen. Mekin aloimme jo pikkuhiljaa kuulua vakiosallistujiin näissä karkeloissa. Päivä aloitti tietenkin 2-vuotiaiden kehä ja siellä esitimme ensimmäiseksi Tontun. Tamma rupesi ehkä hieman tonttuilemaan esiintyessään, sillä se sai käytöskokeesta vain 69,913% tuloksen. Hienon sukunsa ansiosta tamma kuitenkin palkittiin SV-I palkinnolla ja olimme siitä hurjan ylpeitä. Seuraavaksi kehään kiiruhti Hunaja, joka nappasi käytöskokeesta jo 70,435% ja hyvät pisteet suvustaan ja rakenteestaankin. Hunajakin sai mukaansa SV-I palkinnon ja me olimme haljeta riemusta!

Kolmantena esitimme Metkun, joka keräsi tämän kolmikon parhaat pisteet käytöskokeesta: 70,534%. Olimme oikein tyytyväisiä oripojan käytökseen ja niin olivat näemmä tuomaritkin, sillä poikasemme nappasi SV-I palkinnon. Kisatiimimme ei meinannut pysyä housuissaan ja pelkäsimme, että 3-vuotiaiden luokka olisi täysi katastrofi. Pelkomme osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä Kuva onnistui keräämään käytöskokeesta prosentit 76,876 ollen näin luokkansa kolmas. Kädet hikosivat, kun odotimme koulukokeen tuloksia ja hyvä ettemme säikäyttäneet lähellä olevia hevosia kiljuessamme innosta, kun tamman sijoitus oli 5/24. Kuvakin sai matkaansa SV-palkinnon ja me päätimme ajella Alkon kautta kotiin, kyllähän tällainen tilanne vaatisi kuohuvaa! Autossa neljä hienoa nuorta ja kaikki ykköspalkittuja, tässä on aihetta juhlaan.

Huhtikuu 2016, Hunajamäki, kirjoittanut omistaja

Britanniassa oli ollut aivan ihanaa, mutta perisuomalaiset suomenjunttini eivät olleet missään vaiheessa sopeutuneet kunnolla. Uusia hevosia katsellessa moni myyjä oli kohotellut kulmiaan "Meinaat viedä nää pois Suomesta?". Rupesin vaivihkaa katselemaan kivoja tallipaikkoja, mistäpä muualtakaan kuin Suomesta. Aikapäiviä sitten pystyynlahonnut Luttanoiden toimipiste koki muutamassa viikossa täysremontin, jonka jälkeen kävimme brittiläisen henkilökuntani kanssa tutustumassa paikkaan. Ilma oli mitä suomalaisin: jääkylmää räntää satoi vaakatasossa ja vaatetukseksi olisi pitänyt varata kahluusaappaat ja pilkkihaalarit, mikäli aikoi viettää aikaa ulkona kahta minuuttia kauempaa. Henkilökuntani oli kauhuissaan "Tännekö aiot tuoda hienoja kilpahevosia?". Rauhoittelin heitä kertomalla, että vain suomenhevoset muuttaisivat tänne ja palkkaisin aivan supisuomalaista henkilökuntaa, joka pärjää vaihtelevissa sääolosuhteissa kalja- ja kossupalkalla. Muutaman päivän päästä pakkasin jo suokkejani kuljetusautoihin ja toivotin niille oikein hyvää matkaa kohti kotikontujaan.

01.02.2016 Varsoja!
Jälleen kerran oli taas se aika vuodesta, kun varsomiskarsinoihin odotettiin kovasti täytettä. Monet tallimme tammoista oli astutettu joko tallin omilla tai ulkopuolisilla oreilla ja nyt me koko tallin väki odotimme jo malttamattomina, milloin ensimmäiset varsat suvaitsisivat syntyä. Aivan ensimmäisenä puuhan aloitti suomenhevostammamme Lampi, joka antoi merkkejä varsomisesta jo edellispäivän puolella. Metkan Maineella astutettu tamma varsoi upean pienen hopeanruunikon orin klo 00.35. Pikkuruinen ori sai nimekseen Hunajametku, sillä oli onnistunut odotuttamaan itseään, mutta syntyi lopulta varsin vikkelästi. Seuraavaksi maailmaan ilmestyi trakehner tammavarsa Oklahoma Honey, emänään Ocalune Yemn ja isänään angloarabiori Pharam ABG. Ocalunen varsominen sujui myös hyvin ja ongelmattomasti. Kolmantena, vielä aamuyön viimeisinä tunteina 04.27 maailmaan saapui Dronten Edwardin ja Adela Viperin varsa, ruunikko tamma, joka sai heti lempinimekseen Rontti, vaikka virallisiin papereihin kirjasimmekin Anita Honey. Tästä suunnittelemattomasta yllätysvarsasta tulisi vielä taatusti ongelmia, sen näki jo pikkutamman katseesta.

Päivä kului rauhakseen aina päiväheinien jakoon asti. Silloin tallityöntekijämme tuli ilmoittamaan, että Bertan karsinassa oli varsa! Tamma oli varsonut meidän kaikkien tietämättä ja nopeasti vieläpä melko suurikokoisen tammavarsan orista Aslø Thorben. Olimme kaikki hieman shokissa tästä, sillä tätä synnytystä eläinlääkäri oli erikseen käskenyt tarkkailla. Kaikki oli kuitenkin ilmeisesti sujunut ihan hyvin ja kutsuimme vielä eläinlääkärin paikalle tarkistamaan Bonnieksi nimetyn pikkuvarsan kunnon.
Ilta saapui ja jännitimme, saisimmeko vielä lisää varsoja tälle päivälle. Kello löi 21.58 kun tanskalainen puoliveritammamme Emelia varsoi hienon mustan orivarsan. Varsa nimettiin Claus Honeyksi, isänsä Crytholinux Millarin mukaan. Olimme jo laskeneet päivän saldoksi kuusi varsaa, kun 23.45 syntyi vielä hieno ruunikonkirjava orivarsa yhdistelmästä Niobium HH ja Luxessie. Tarmokas pikkuvarsa sai nimekseen Rhodium Honey ja se oli mitä mahtavin lopetus tälle varsojen täytteiselle päivälle!

Ikääntyminen

1v. - 01.03.2016
2v. - 01.04.2016
3v. - 01.05.2016
4v. - 01.06.2016
5v. - 01.07.2016
6v. - 01.08.2016
7v. - 01.09.2016
8v. - 01.10.2016
9v. - 01.11.2016
10v. - 01.12.2016
11v. - 03.12.2017
12v. - 02.02.2018
13v. - 04.04.2018
14v. - 04.06.2018
15v. - 04.08.2018
16v. - 04.10.2018
17v. - 04.12.2018
18v. - 03.02.2019
19v. - 05.04.2019
20v. - 05.06.2019
21v. - 05.08.2019
22v. - 05.10.2019
23v. - 05.12.2019
24v. - 04.02.2020
25v. - 05.04.2020
26v. - 05.06.2020
27v. - 05.08.2020
28v. - 05.10.2020
29v. - 05.12.2020
30v. - 04.02.2021

virtuaalihevonen

Ulkoasu © M Layouts, muokkaus © Mette, taustakuva © WherezJeff (lisenssi)