Hunajamäki

Muistoissa: Lakean Vallaton

KRJ-II, SLA-II, KTK-III, YLA3, Bronze Premium



Kaikki kuvat © Kati
Klikkaa kuva isommaksi!
Virallinen nimi Lakean Vallaton Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori
Elänyt 01.04.2014 - 01.01.2017 Väri ruunikko
Säkäkorkeus 155cm Omistaja Mette (VRL-13589)
Rekisterinumero VH15-018-1604 Kasvattaja Lakea
Koulutustaso Vaativa B - Vaativa valjakko - 100cm Saavutukset KRJ-II, SLA-II, KTK-III, YLA3, Bronze Premium

Luonnekuvaus

Valtteri on hurmaavasta ulkomuodostaan huolimatta melkoinen yrmy, varsinkin hoitotilanteissa. Ori näyttää kivalta ja kiltiltä niin kauan, kunnes sen karsinaan astelee. Silloin poika pistää korvat tiukasti niskaa vasten ja näyttää niin hapanta naamaa kuin osaa. Hoitaessa Valtteri ei varsinaisesti tee mitään ilkeää, se vain murjottaa ja yrittää näyttää mahdollisimman kärsivältä. Kavioita nostaessa kannattaa olla varovainen, Valtteri saattaa välillä nostaa ne turhan reippaasti, varsinkin jos oria menee ensitöikseen hieman tuuppimaan. Muuten Valtteri seisoo jalat tiukasti maassa, jopa niin tiukasti, että sen siirtäminen tarvittaessa voi muodostua haasteeksi. Taluttaessa ori on vähän samanlainen, sisätiloissa voisi luulla että sen kaviot ovat liimautuneet kiinni betoniin. Ulos kun päästään, oripoika innostuu silmin nähden. Se päästää ilmoille sellaiset riemunkiljahdukset, että koko lähitienoo varmasti tietää Valtterin olevan mestoilla.

Ratsuna Valtteri on alkuun reipas aina jääräpäisyyteen asti. Orilla on valtavasti energiaa ja se painaa menemään höyryveturin lailla, vaikka ratsastaja suunnittelisi aloittavansa rauhallisesti. Valtterin kanssa kannattaa tehdä alkuun paljon rauhoittavia ja keskittymistä vaativia harjoituksia, paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä, jotta myös pidättävät avut saa menemään kunnolla läpi. Kun innokkaan Valtterin saa kuulolle ja kuolaintuntumalle, se muuttuu äärettömän hienoksi ratsuksi. Ori paljastuu varsinaiseksi liitokavioksi, joka taitaa vaativammatkin taivutukset ja muut kiemurat. Valtteri reagoi apuihin nopeasti ja liikkuu loppujen lopuksi melko kevyillä avuilla, kunhan siihen pyrkii heti ensi minuuteista alkaen.

Esteillä Valtteri on taitava ja se pääsee yli isojenkin esteiden, mutta kuumuu kovin herkästi. Valtterin kanssa esteradat menevät helposti päättömäksi kaahaamiseksi, varsinkin jos kyydissä on hivenen kokemattomampi kuski. Maastoilu on Valtterin kanssa mukavaa, kunhan saa jonkun toisen mukaan. Yksikseen ori painaa menemään sellaista vauhtia maastopoluilla, että heikoimpia hirvittää. Kaverin kanssa ryhmäpaine muodostuu kuitenkin liian suureksi ja laumasieluinen ori kulkee sopuisasti toisen perässä tai vierellä.

Sukuselvitys

i. Antin Velmu
sh, 158cm,rt
Ch, YLA2, KRJ-II, SLA-I, KTK-III, TYH
ii. Vekkuli
sh, 158cm, rt
iii. Summeri
sh, 158cm, rt
iie. Henriika
sh, 150cm, tprt
ie. Vilmiina
sh, 155cm, rt
iei. Klaus
sh, 158cm, trt
iee. Priitta
sh, 151cm, rt
e. Taikahuurre
sh, 152cm, m
VIR MVA Ch, KTK-II
ei. Pikantti
sh, 170cm, trn
eii. Vinkkaus
sh, 165cm, prt
eie. Sirulento
sh, 158cm, m
ee. Herttileili
sh, 151cm, rt
eei. Super-Stara
sph, 143cm, rn
eee. Tarinatäti
sph, 147cm, rt

Jälkeläiset

24.11.2016t.Tuulenpesän Wuokkonen
01.10.2016t.Hunajamäen Namiina
14.07.2016t.Vuornan Tulppaana
01.07.2016o.Huvin VeitikkaSV-II, KTK-III
30.03.2016t.HunajavalpuriSV-II
08.01.2016t.HunajaviettelysSV-III

Tulokset

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu marraskuu 2016
7 + 38 + 22 + 14 + 15 = 96 p. KRJ-II
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus huhtikuu 2016
13 (3-3-3-4) + 21 + 23 + 20 + 4 = 81 p. / SLA-II
Ryhdikäs, hieman matalajalkainen. Leveähkösti liittynyt kaula, pitkä säkä, pitkänpuoleinen vankka runko. Hyvät jalat, vuohiset eva.
Suomenhevosorien kantakirjaustilaisuus syyskuu 2016
17 + 18 + 16 + 17 = 68p KTK-III
Yleislaatuarvostelu marraskuu 2016
24 (14+10) - 20 (8+12) - 18 - 12 - 5 = 79p / YLA3
All-Sim Evaluation Station
Bronze Premium

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00 ERJPisteet:1593.21 Taso:4 Maksimitaso:-1
Nopeus ja kestävyys: 0.00 KRJPisteet:2857.53 Taso:6 Maksimitaso:5
Kuuliaisuus ja luonne: 1593.21 KERJPisteet:0 Taso:0 Maksimitaso:-1
Tahti ja irtonaisuus: 1264.32 VVJPisteet:2551.82 Taso:6 Maksimitaso:5
Tarkkuus ja ketteryys: 958.61


Päiväkirja

01.10.2016 Hunajamäen Namiina

Olin jo hyvän tovin ihmetellyt tallin varsakatoa, missä kaikki suloiset pienet hontelokoipiset pörröturkit oikein piileskelivät? Asiaan oli saatava muutosta ja mahdollisimman nopeasti. Yksi suosikkitammoistani, Namuliina oli varsonut vain kahdesti, ja koska se oli kuitenkin erinomainen emätamma, päätin astuttaa sen seuraavana otollisena ajankohtana. Isäoriksi valikoin lakealaisen hurmurimme Valtterin. Tästä yhdistelmästä saisimme varsan, jolla olisi potentiaalia moneen lajiin: kouluun, esteille ja valjakkoon. Pienhevoskokoinen yksilö oli myös hieman salaisissa haaveissa, sellaisille on aina tarvetta. Astutus ja tiineys sujuivat hyvin, ja kun synnytyksen aika koitti, hoiti Namuliina sen varmasti ja hallitusti. Maailmaan putkahti pikkuruinen rautias tamma, jonka nimesimme syötävän suloisen ulkonäkönsä mukaan heti Namiksi. Tämä pikkuvarsa sulatti heti tiensä emänsä ja omistajansa sydämeen.

30.09.2016 Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus

Ensimmäistä kertaa ikinä lähdimme täydellä hevosmäärällä kantakirjaustilaisuuteen ja olimme oikein innosta piukeina ja jännityksen vallassa, kuinka tässä tulisikaan käymään. Varmaa oli vain se, että Hunajamäen puskasuomenhevoset eivät enää tyytyneet elämään pusikossa, ne vaativat päästä käyttöön ja näyttöön! Hunajamäki on pikkuhiljaa saamassa jalansijaa suomenhevoskasvattajien keskuudessa ja jotta osaamme vastata kasvaviin odotuksiin, raahaamme lähes jokaisen elikkomme jonkin sortin karkeloihin ainakin jossain elämänsä vaiheessa. Tällä kertaa mukaan pääsivät Valtteri, Karri, Jippu ja Namuliina. Hevosten esittely meni tutulla rutiinilla, mutta pisteiden odottelu oli lähes mielenterveyttä raastavaa. Lopulta tuomaristo oli valmis ja saimme tulokset. Jotta mekin pidämme jännitystä yllä, aloitetaan pienimmistä pisteistä. Namuliina keräsi täydet 60 pistettä ja huokaisimme helpotuksesta, sillä se oli rajana III-palkinnolle. Jippu pisti hieman paremmaksi 64 pisteellään. Karri onnistui saamaan 66 pistettä. Oman joukkomme voittajaksi selviytyi siis Valtteri, joka ansaitsi komealla olemuksellaan 68 pistettä! Kaikki neljä saivat siis III-palkinnot, joihin me olimme tyytyväisiä, vaikkakin Valtterin kohdalle toivoimme kovasti II-palkintoa. Bonuksena tilaisuudessa oli kantakirjattavana kasvattimme Hunajan Pelikeisari, joka keräsi Karrin tavoin 66 pistettä. Kävimme onnittelemassa kasvattimme omistajaa ja rapsuttelemassa nuorta oripoikaa vielä ennen lähtöämme. Kotimatka meni leppoisissa tunnelmissa ja hyvillä mielin, toivottavasti seuraavan kerran näistä karkeloista voisi lähteä II-palkinnon kanssa. I-palkinnosta me emme edes uneksi, ei meidän rakkaille pullamössömussukoillemme saa asettaa minkäänlaisia paineita!

13.07.2016 All-Sim Evaluation Station

Koko edellisen viikonlopun ja alkuviikon ajan olimme pesseet, puunanneet ja kiillottaneet hevosiamme avian viimeisen päälle. Ulkoillessa jo käsitellyt oli loimitettu hyvin, jotteivat ne vain sotkisi itseään. Osa 45 hevosestamme onnistui kuitenkin likaamaan itsensä ennen tärkeää päivää ja pääsi uudelleen pesuun ja puunaukseen. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tallissa oli vielä täysi tohina päällä, eikä hevosten tai ihmisten yörauhasta tietoakaan. Olin nimittäin keksinyt tilata hevosillemme arvioijan ulkomailta, All-Sim Evaluation Stationista. He eivät yleensä tee kotikäyntejä, mutta sähköpostittelumme päätteeksi he suostuivat tällä kertaa tekemään poikkeuksen, sillä Suomi kuulosti heistä ihana eksoottiselta ja lupasin heille kaunista ilmaa ja luksusmajoituksen. Jätin mainitsematta tarkoituksella hyttyset ja räntäkuurot, jotka kaikki kuuluivat olennaisena osana Suomen kesään.

Keskiviikkoaamu valkeni ja tuomari saapui paikalle. Olimme järjestäneet hyvät tilat kentälle hevosten valmisteluun ja verryttelyyn ja maneesiin varsinaisen arviointitilaisuuden. Aloitimme päivän oripojilla ja tuomarin ilme oli näkemisen arvoinen kun iso letka oreja talutettiin kentälle ja läheiselle tyhjälle laitumelle odottamaan vuoroaan. Oripojat käyttäytyivät pääsääntöisesti oikein mallikkaasti ja omistajana sain vain näyttää tyytyväiseltä, miten hyvää työtä tallityöntekijäni ja hevosenhoitajani olivatkaan tehneet. Tuomari arvioi oreja pitkään ja hartaasti monelta eri osa-alueelta, joita olivat: tyyppi, temperamentti, lahjakkuus, halukkuus työskentelyyn, soveltuvuus omaan painotuslajiinsa, askellajit, ratsastettavuus ja rakenne. Palkintoja oli tarjolla seitsemää erilaista, huonoimmasta parhaimpaan: Star (40-49%), Preferent (50-59%), Premier (60-74%), Bronze Premium (75-84%), Silver Premium (85-94%), Gold Premium (95-98%), Model (99+%) (suluissa montako % kokonaispisteistä piti saavuttaa ansaitakseen palkinnon).

Orit saivat pian tuloksensa ja ne olivat enemmän kuin miellyttävät. Kaksi oreistamme, Pixeli ja Kala saivat Preferent-palkinnon. Premieriin ylsi 12 oripoikaamme: Toffee, Taito, Kipa, Vilkku, Lumo, Riku, Tiikeri, Varas, Ihme, Sankari, Karri ja Jätkä. Bronze Premiumilla palkittiin kuusi oria: Valtteri, Tuomas, Hessu, Vilperi, Kimalle ja Nuutti. Paras oreillemme myönnetty palkinto oli Silver Premium, jonka ansaitsi neljä oria: Harri, Metku, Hunaja ja Rölli, joista Hunaja keräsi päivän parhaan orin palkinnon huimalla 91 prosentillaan!

Tammojen arvioinnissa tuomari kiinnitti huomiota rakenteeseen, tyyppiin, käyntiin talutettuna, askellajien joustavuuteen, askellajien puhtauteen ja yleisvaikutelmaan. Palkinnot ja niihin oikeuttavat prosentit olivat samat kuin oreillakin. Tammoja meillä oli onneksi hieman vähemmän arvioitavana, joten ilta ei venynyt aivan mahdottoman pitkäksi. Star-palkinnon sai yksi tamma: Vieno 47 prosentillaan, jotka olivat tämän päivän heikoimmat prosentit. Preferent-palkinnon sai viisi tammaa: Hämy, Heta, Tonttu, Sinttu ja Sini. Premier-palkinnolla palkittiin kymmenen tammaa: Lampi, Valssi, Nelli, Namuliina, Kuva, Soihtuva, Venla, Valpuri, Ihana ja Piru. Bronze Premiumilla palkittiin neljä tammamammaa: Hertta, Vellamo, Helmi sekä Tarina. Silver Premium oli tammoillakin päivän paras palkinto ja sen sai vain yksi tammamme, Sanni hienolla 85 prosentillaan.

Päivä saatiin siis hienosti pulkkaan ja väsyneinä mutta onnellisina kiitimme tuomaria ja opastimme hänet varaamaamme hotelliin, jossa hän toivottavasti viihtyi ja pääsi seuraavana aamuna turvallisesti lentokentälle. Me veimme viimeisetkin hevoset nukkumaan laitumille ja kaaduimme taatusti jokaikinen omiin pehmeisiin sänkyihimme, joista ei torstaina onneksi tarvinnut herätä ennen aamu kymmentä. Tallityöntekijänikin saivat palkaksi myöhemmän aamun, eikä kukaan ainakaan kovin äänekkäästi ideaa vastustanut.

20.04.2016 Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus

Lähdimme kohti huhtikuun laatuarvostelua kahden hevosen kanssa, Valtterin ja Namuliinan. Molemmat hevoset ovat jo lopettaneen Lakean kasvatteja ja ne ovat molemmat olleet tärkeässä roolissa meidän kasvatustyössämme. Nyt oli vihdoin aika saada niille jonkun näköiset tunnustukset niiden hienosta olemuksesta. Olimme olleet vähän myöhemmin liikkeellä ilmoittautumisen kanssa kuin tavallisesti, joten hevosemme olivat vuorossa vasta luokan loppupäässä. Ensin esitimme Namuliinan, joka sai kelvolliset pisteet rakenteestaan ja hyvät luonteestaan, suvustaan kuin menestyksestään kilpakentillä. Nämä kaikki kun laskettiin yhteen, sai tamma SLA-II palkinnon. Halimme tammaa oikein kunnolla ja syötimme sille paljon herkkuja. Valtteri sai niin ikään kohtuulliset pisteet rakenteestaan ja hyvät käytöksestään, kilpatuloksistaan ja suvustaan. Orimme palkittiin myös SLA-II palkinnolla ja lähdimme kotimatkalle suut messingillä.

Huhtikuu 2016, Hunajamäki, kirjoittanut omistaja

Britanniassa oli ollut aivan ihanaa, mutta perisuomalaiset suomenjunttini eivät olleet missään vaiheessa sopeutuneet kunnolla. Uusia hevosia katsellessa moni myyjä oli kohotellut kulmiaan "Meinaat viedä nää pois Suomesta?". Rupesin vaivihkaa katselemaan kivoja tallipaikkoja, mistäpä muualtakaan kuin Suomesta. Aikapäiviä sitten pystyynlahonnut Luttanoiden toimipiste koki muutamassa viikossa täysremontin, jonka jälkeen kävimme brittiläisen henkilökuntani kanssa tutustumassa paikkaan. Ilma oli mitä suomalaisin: jääkylmää räntää satoi vaakatasossa ja vaatetukseksi olisi pitänyt varata kahluusaappaat ja pilkkihaalarit, mikäli aikoi viettää aikaa ulkona kahta minuuttia kauempaa. Henkilökuntani oli kauhuissaan "Tännekö aiot tuoda hienoja kilpahevosia?". Rauhoittelin heitä kertomalla, että vain suomenhevoset muuttaisivat tänne ja palkkaisin aivan supisuomalaista henkilökuntaa, joka pärjää vaihtelevissa sääolosuhteissa kalja- ja kossupalkalla. Muutaman päivän päästä pakkasin jo suokkejani kuljetusautoihin ja toivotin niille oikein hyvää matkaa kohti kotikontujaan.

29.02. - 08.03.2016 Vaellus Pariisiin, järjestänyt Hevosjärven tila, kirjoittanut omistaja

28.02.2016
En tiedä olinko hullu vai muuten vaan kaistapää, kun olin ilmoittautunut Valtterin kanssa Hevosjärven tilan järjestämälle reilun viikon mittaiselle vaellukselle Pariisiin! Onneksi Hevosjärvi sijaitsee Bourg-en-Bressessä, joten matkaa kertyi yhteensä "vain" 929km. Olimme Valtterin kanssa saapuneet Hevosjärvelle jo edellisiltana valmiiksi, jotta ori saisi rauhassa toipua rasittavasta matkasta, eikä aamulla ensimmäiset energiat menisi yleiseen sekoiluun. Omat vaatevalintani hieman mietityttivät, sillä ilma oli viileähkö, mutten kuitenkaan tahtonut hikoilla kuin pieni sika kevätauringon lämmittäessä. Totesin kuitenkin, että stressaamista tärkeämpää olisivat hyvät yöunet, joten kävin ajoissa Hevosjärven majataloon nukkumaan ja odottamaan innolla uutta päivää ja reissuun lähtöä. Tästä retkestä tulisi taatusti ikimuistoinen, niin minulle kuin Valtterillekin!

29.02.2016
Lähdimme reissuun aamulla klo 8 ja Valtteri oli suunnattoman innoissaan uudesta seikkailusta vieraassa ympäristössä. Kuljimme kuitenkin hyvässä järjestyksessä iloisen puheensorinan säestämänä. Etenimme pääosin käynnissä, mutta mukaan mahtui muutama ravipätkäkin ja innostuneimmat (me Valtterin kanssa mukaan luettuina) ottivat hieman laukkaakin. Klo 11 oli ruokatauon aika Jeana-järven rannalla. Ruokana oli maittavaa grilliruokaa ja saimme samalla pysähdyksellä hieman vilvoitella hevosiamme järvivedessä. Jatkoimme matkaa aikataulussa kohti seuraavaa pysähdystä, joka oli pienen kylän ainoan kaupan pihassa. Kävimme kaupassa ja sen yhteydessä sijaitsevassa kioskissa hakemassa hieman välipalaa samalla kun huoltojoukkomme juottivat ja syöttivät hevosia. Iltapäivä vaihtui hitaasti iltaan ja klo 17 saimme seuraavan kerran kunnollista sapuskaa Fleur-puistossa huoltojoukkojemme toimesta. Ensimmäisen päivän viimeinen matka kesti vielä pari tuntia, jonka jälkeen pääsimme viihtyisälle pienelle maatilalle, joka olisi ensimmäinen yöpymispaikkamme. Hevoset pääsivät latoon lepäämään ja meille ratsastajille oli varattu telttamajoitus. Takapuoleni oli niin puutunut, ja muutenkin väsytti, että mikä tahansa majoitus kelpasi ja kaaduin omaan telttaani lähes suorilta jaloilta.

01.03.2016
Toinen vaelluspäivämme alko maatilan isäntäväen kattamalla maittavalla aamiaisella. Auttelimme heitä parhaamme mukaan myös tilan töissä, mutta klo 9 istuimme jo omien ratsujemme selässä ja valmiina päivän uusiin koitoksiin. Valtteri vaikutti hieman tavallista väsyneemmältä eilisin kahdeksan tunnin vaeltamisen jälkeen, mutta tänään ottaisimmekin ihan rauhalliseen tahtiin vähän kuin palautteluksi eilisestä. Matka sujui rauhakseen ja kohta kello olikin jo 11 ja pääsimme pienelle kodalle, jossa nautimme lounaan. Lounalta jatkoimme matkaamme kohti Rey-järveä, jossa pidimme pienen välipalatauon. Siitä matkamme jatkui kohti seuraavaa ruokataukoa, jonka pidimme klo 17. Pysähdyimme erään pienen kaupungin torille, jonne seuraamme liittyi paljon paikallisia ihastelijoita. Valtteri herätti myös suurta kiinnostusta komealla ulkomuodollaan ja eksoottisella rodullaan: "Cheval Finlandais, Oh là là!". Pääsimme hevosten ihailijoilta jatkamaan kuitenkin matkaamme vielä kohti päivän viimeistä pysähdystä, joka oli rouva Diuedonnén pitämä majatalo. Hevoset pääsivät ihan talliin ja meille ratsastajille oli majatalosta huoneet. Rouva oli nuoruudessaan itse kilpaillut laukkahevosilla ja kertoi niistä ajoista mielenkiintoisia tarinoita, mutta olin niin väsynyt päivästä, että kävin vain sanomassa Valtterille hyvät yöt ja painuin suoraa päätä pehkuihin.

02.03.2016
Vaelluksemme kolmas päivä ja tänään olisimme jo perillä Pariisissa! Pariisi on aivan ihana kaupunki ja palaan sinne mielelläni aina uudelleen, mutta nyt ensimmäistä kertaa menisin sinne ratsain. Aamulla lähdimme hyvissä ajoin klo 9 rouva Diuedonnén laittaman herkullisen aamiaisen jälkeen. Lounaspysähdyksemme oli tällä kertaa hieman vaatimattomammissa puitteissa, pienellä levähdysalueella kaupungin kupeessa, mutta ruoka maittoi ja aurinko paistoi, joten mikäpä siinä oli ollessa. Valtteri oli sopeutunut hyvin pitkiin päiviin ja kulkemiseen ja puhkui taas tarmoa. Lounaan jälkeen seuraava pysähdys oli tuttuun tapaan klo 14, jolloin veimme hevoset hetkeksi lepäämään varjoon ja itse nautimme pientä välipalaa pikkukaupungin vilskettä katsellen. Päivällistä söimme tänään maaseudun kaikessa rauhassa, mikä olikin varsin hyvää vastapainoa parin tunnin päässä häämöttävälle Pariisille. Pariisissa, tai itseasiassa sen esikaupungissa olimme perillä klo 21, jolloin veimme hevoset talliin ja ohjeistimme tärkeimmät asiat tallin työntekijöille. Me ratsastajat lähdimme porukalla bussille ja matkasimme noin puolen tunnin matkan aivan Pariisin sydämeen, jossa meille oli varattu hotelli kaikin mukavuuksin. Ajattelin perillepääsyn kunniaksi nauttia lasillisen viiniä ja käydä vilvoittelemassa hotellin uima-altaassa. Sain houkuteltua muutaman muunkin ratsastajan seurakseni ja meillä olikin oikein hauska loppuilta.

03.03.2016
Hotellin hyvässä sängyssä nukutti varsin makeasti ja heräsinkin vasta lähempänä puoltapäivää. Laitoin itseni kaupunkikuntoiseksi ja lähdin kadulle ihastelemaan pariisilaisia ja seuraamaan houkuttelevia tuoksuja lähimpään kahvilaan tai boulangerieen. Löysin itseni pian herttaisen pienen kahvilan terassilta siemailemassa lattea ja nauttimassa croisantista. Rakastan kierrellä Pariisissa yksin, sillä silloin pystyn imemään jokaisen pienen yksityiskohdan itseeni ja sulautumaan parhaiten ranskalaiseen elämänmenoon. Lähdin pienelle kävelyretkelle Luxembourgin puistoon, jossa ihailin maisemia ja hengitin raikasta ilmaa. Istahdin penkille ja mietin kolmen päivän vaellustamme tänne. Matka oli sujunut hyvin ja maisemat olivat olleet henkeäsalpaavia. Aikani istuttuani muistin Valtterin ja lähdin kiireen vilkkaan hakemaan vähän välipalaa, jonka haukkasin bussimatkan aikana. Tallilla Valtteri oli vieläkin karsinassaan, joten harjasin sen pikaisesti läpi ja vein sen tarhaansa. Ranskalaiset hevoset seisoivat joko tallissa tai postimerkkitarhoissaan paksujen loimikerrosten peittäminä, joten Valtteri näytti varsin nakulta ilman lointa tarhassa. Joku tallityöntekijä tuli katsomaan Valtteria ja oli aivan varma, että se vilustuu kuoliaaksi parissa tunnissa, mutta sain hänet rauhoiteltua ja totesimme yhdessä, että kyllä se pärjää. Työntekijä vaikutti kuitenkin hieman epäuskoiselta ja olin melko varma, että heti lähdettyäni hän käy joko peittelemässä Valtteria tai raahaa sen takaisin sisälle lämmittelemään. Ilta kului nopeasti ja törmättyäni muutamaan ratsastajaan hotellilla päätimme lähteä läheiseen kahvilaan vielä lasilliselle. Arvata saattaa, ettei se ehkä lasilliseen jäänyt, mutta c'est la vie, nyt ollaan Pariisissa!

04.03.2016
Toinen päivämme Pariisissa, aamupäivä oli vapaata ja käytin sen pitkiin kauneusuniin. Puolen päivän maissa nousin ylös pehmeästä sängystäni ja nautin hotellin aamiasbuffetista, jonka jälkeen lähdin tekemään pakollisia tuliaisostoksia, hajuvesiä ja muotilehtiä. Kiersin myös melko hyvän lenkin Sacré-Coeurin kautta. Kukkulalta oli aivan mahtava näkymä koko Pariisin yli. Sacré-Coeurin kukkula on yksi niistä paikoista, joissa vierailen aina Pariisissa ollessani. Kello läheni jo iltapäivää, joten palasin hotellille ja kävin nopeasti hotellimme allasosastolla, jonka jälkeen aloin valmistautua illan ohjelmaan. Klo 17 tapasimme vaellukselle osallistujien kanssa hotellin ala-aulassa, josta lähdimme yhtä matkaa kohti Eiffel-tornia. Matka sujui ripeästi ja kivoja jutellen, osa matkalaisista oli ensimmäistä kertaa Pariisissa ja heillä ihmeteltävää riitti. 18 aikaan olimme jo jonottaneet lippumme luukulta ja matkanneet hissillä tornin ylimmälle tasanteelle, josta näkymä oli melkein vielä huikeampi kuin aikaisemmin päivällä vierailemaltani Sacré-Coeurin kukkulalta. Maisemaa ihailtuamme ja yhden hienon valoshow'n nähtyämme laskeuduimme alas tornista. Osa porukasta jäi vielä keskustaan, mutta itse lähdin muutaman muun kanssa vaihtamaan äkkiä ratsastusvaatteet päälle ja bussilla tallille. Olimme varanneet hevostemme majapaikan omistajalta Nicolas Pierreltä estetunnin, sillä mies oli kuuluisa esteratsastaja.
Valtteri oli varustettu jo valmiiksi, joten kiipesin vain sen selkään ja ratsastimme maneesiin. Tunnin aluksi Nicolas kertoi meille itsestään ja tallistaan, mutta pian pääsimme tositoimiin. Mies oli varannut tälle tunnille tarkkuustehtäviä ja pieniä esteitä, sillä ei uskonut hieman puoliveristä raskasrakenteisemman Valtterin ylittävän kovinkaan isoja esteitä. Mies suhtautui hieman hilpeästi, kun kerroin orini ylittävän jopa metrin ratoja. En kuitenkaan kuluttanut aikaa asian todisteluun, vaan pääsimme aloittamaan tuntimme. Alkuun teimme harjoituksia ympyröillä, puomeilla ja kavaleteilla. Valtteri meinasi hieman innostua, kun puomit alkoivat nousta maasta. Nicolas käski tekemään paljon pidätteitä ja kiinnittämään hevoseni huomio itseeni, eikä omaan säätämiseensä. Sain muutaman toiston jälkeen Valtterin taas paremmin kuulolle ja pääsimme lopuksi näyttämään hyvinkin tyylikkäitä hyppyjä jopa 70cm esteillä. Nicolas kiitteli meitä kaikki tunnista, hänestä oli hurjan hauska päästä näkemään, millainen tapa suomalaisilla on ratsastaa. Harjailin Valtterin nopeasti pois ja annoin sille vielä iltaruuat. Kello oli jo 22 kun pääsin takaisin hotellille ja nukkumaan.Toinen päivämme Pariisissa, aamupäivä oli vapaata ja käytin sen pitkiin kauneusuniin. Puolen päivän maissa nousin ylös pehmeästä sängystäni ja nautin hotellin aamiasbuffetista, jonka jälkeen lähdin tekemään pakollisia tuliaisostoksia, hajuvesiä ja muotilehtiä. Kiersin myös melko hyvän lenkin Sacré-Coeurin kautta. Kukkulalta oli aivan mahtava näkymä koko Pariisin yli. Sacré-Coeurin kukkula on yksi niistä paikoista, joissa vierailen aina Pariisissa ollessani. Kello läheni jo iltapäivää, joten palasin hotellille ja kävin nopeasti hotellimme allasosastol

05.03.2016
Heräsin aamulla hyvin levänneenä ja kävin hakemassa lähileipomosta muutaman croisantin ja marmeladia. Hotellimme vieressä sijaitsevasta kojusta ostin myös muutaman hedelmän aamupalaksi ja nautin niistä oman huoneeni rauhassa. Laittauduin samalla parhaimpiini, sillä suunnittelimme parin muun vaeltajan kanssa vierailevamme Versaillesin hevoskeskuksessa, jossa järjestettäisiin tänään laukkakilpailut. Matkasimme sinnekin bussilla ja paikan päällä pääsimme ihailemaan mitä upeinta ranskalaiseleganttia. Katsoimme muutamia laukkalähtöjä, kiertelimme myyntikojuja ja tutustuimme muuhunkin ohjelmatarjontaan. Päivä kului kuin siivillä ja ennen kuin huomasimmekaan, oli kello jo sen verran, että meille tuli lähes kiire vaihtaa hienot vaatteet tallikamppeisiin ja suunnistaa seuraavalla bussilla tallille. Tällä kertaa Valtteri oli tarhassaan, ohuen vohveliloimen peittämänä. Ori näytti hieman kärsimättömältä, se olisi jo varmaan halunnut töihin ja takaisin kotiin ja omalle isolle laitumelleen. Rapsuttelin sitä hetken ja vein sille hieman lisää heinää, jonka jälkeen lähdin takaisin hotellille pakkaamaan tavaroitani seuraavan päivän paluumatkaa varten.

06.03.2016
Paluumatka alkoi heti aamiaisen jälkeen. Lähdimme aivan rauhallisella tahdilla liikkeelle, sille osa hevosista oli kerennyt lepäämään välissä useamman päivän, emmekä halunneet rasittaa ratsujamme heti pitkän matkan alkuun. Valtteri kulki tyytyväisenä ja rauhassa koko päivän matkan ajan. Me molemmat olimme kuitenkin hyvin tyytyväisiä jokaiseen pysähdykseen ja taukoon, vaati taas vähän totuttelua vaeltaa kahdeksan tuntia päivässä. Päivällistauolla pääsimme uimaan ja uittamaan hevosia ja meillä Valtterin kanssa oli oikein hauskaa lutrata vedessä! Ori nautti kahlaamisesta ja olisi mielellään mennyt vielä paljon pidemmällekin. Yöksi pääsimme taas rouva Diuedonnén pitämään majataloon ja hevoset pääsivät nukkumaan yönsä modernissa tallissa. Uni maistui taas pitkän päivän jälkeen, vaikka samalla odotin innolla vielä vaelluksen viimeisiä päiviä ja kotiinpaluuta.

07.03.2016
Päivä alkoi tuttuun tapaan aikaisin ja vaelluksemme sujui oikein hyvin aikataulussaan. Vaihdoimme muutamaan kertaan hevosten järjestystä jonossa, sillä tänään otimme mukaan reippaita ravipätkiä ja muutaman laukkapätkänkin. Valtteria hieman kiukutti lounaspysähdyksen jälkeen ja se meinasi heittää ihan pari pukkiakin, mutta kun välipalatauolla korjasin hieman satulaa ja satulavyötä, sujui loppupäivän vaellus huomattavasti mukavammin. Illalla pääsimme vaelluksemme viimeiseen majapaikkaan, joka oli Chantelle ja Toussnint Roux.in viinitila. Hevoset majoitimme pieneen talliin viinitilan työhevosten kanssa ja itse saimme illalla vielä pikaisen esittelyn viinitilalla. Viiniä oli tarjolla myös maistiaisiksi ja muutama huikka oli juuri sopivasti unta tuomaan, muttei kuitenkaan liikaa, jotta tarvitsisi kärsiä kankkusesta viimeisenä vaelluspäivänä.

08.03.2016
Viimeinen vaelluspäivä! Koti ja oma sänky häämöttivät kirkkaina mielessäni jo heti aamusta, mutta jaksoimme Valtterin kanssa silti käyttäytyä asiallisesti ja rauhallisesti koko loppurutistuksen ajan. Matkan aikana muistelimme joukolla mukavaa reissuamme ja vertailimme Pariisin tuliaisiamme. Kuljimme välillä vähän vähemmän järjestyksessä ja vierekkäin, onneksi Valtteri suhtautui hyvin vierelle tuleviin hevosiin ja saimme jokaisen osallistujan kanssa vaihdettua hyvin tunnelmia ja yhteystietoja tulevaisuuden varalle. Kello oli melko tasan 21, kun saavuimme vihdoin ja viimein takaisin lähtöpisteeseemme, Hevosjärven tilalla. Kiitin Huusaria oikein mahtavasta reissusta ja aloin varusteiden riisumisen jälkeen pakata Valtteria ja tavaroitamme traileriin. Matkustaisimme vielä tänään ihan kotiin asti, sillä missään ei nukuta niin hyvin kuin omassa ihanassa sängyssä untuvapeiton alla.

28.02.2016 KRJ alaiset tarinakilpailut Katriinan tallilla, luokka helppo A, sija 8/8

Tehtävänanto: Katriina on antanut kilpailukutsuun väärän osoitteen, joten suurin osa kisaajista on hakoteillä. Ajat itsekin umpikujaan ja kohtaat muut kisaajat väärässä osoitteessa sillä kellonlyömällä, kun kisat olisi pitäneet alkaa. Miten tilanne etenee? Sisällytä tarinaan sanat kumihanskat, pitsipöksyt, ilonpilaaja, sankariteko & krumeluuri. Sanoja saa taivuttaa ja ne saavat esiintyä missä järjestyksessä tahansa

- Ollaanko me nyt ihan varmasti oikeessa osotteessa?, kysyi kuskini ajettuamme pitkin kuoppaisia hiekkateitä jo hyvän tovin ja päädyttyämme vanhan ladon pihaan.
- Älä oo tollanen ilonpilaaja, on täällä muitakin tailereita, vastasin rohkaisevasti.
- Ja sitäpaitsi mun on pakko päästä vessaan vaihtaan housuja, nää pitsipöksyt hiertää!
Nousimme itsevarmoina ulos autosta vain kuullaksemme monta rumaa sanaa.
- Missä hitossa me ollaan? - Ei se mun navigaattorin vika oo! - Tosta suosta toi traikku ei kyllä enää liiku!, kuului joka puolelta.
Nopean tiedustelukierroksen jälkeen tajusimme, että kisat eivät todellakaan ole täällä ja kisojen olisi jo pitänyt alkaa. Vessahätä vei nyt kuitenkin voiton uteliaisuudesta ja unohdin kaiken krumeluurin kömpiessäni lähimpään pusikkoon. Helpotuksen jälkeen totesimme kuskini kanssa, että nyt on parempi poistua paikalta vähin äänin. Meistä kahdesta heiveröisestä naisesta ei nyt olisi minkäänlaisiin sankaritekoihin tai traikkujen työntöavuksi. Sellaisissa puuhissa menee sitäpaitsi kynsilakat pilalle ilman kumihanskoja!

14.02.2016 KRJ alaiset tarinakilpailut Hukkapurossa, luokka Vaativa B, sijoitus 6/18
Tehtävänanto: On aika etsiä ratsusi rinnalle kevääksi uusi sydänkäpynen. Kirjoita siis etsitään/tarjotaan jalostukseen -ilmoitus deitti-ilmoituksen tyyliin!
Tarjolla jalostukseen uros isolla U.lla. Lihaksikas, urheilullinen ja kaikinpuolin hyvännäköinen Valtteri etsii rinnalleen yhtä tai useampaa kaunokoista, joiden kanssa voisi viettää pari yhteistä yötä. Valtterin karsina on ollut pitkään kylmänä ja sen lämmittäjäksi kelpuutetaan 1-polvinen, mieluusti jo kilpaillut tai palkittu neito. Neidillä saisi olla ikää 8-16 vuotta, turkin ja jouhien väriksi kelpaavat kaikki. Tummanruskeat silmät ovat Valtterin mieleen, mutta muitakin harkitsemme. Sporttiset tammat ottakaa rohkeasti yhteyttä, Valtteri ei pure - vaan pussaa.

08.01.2016 Hunajaviettelyksen syntymä
Yksi tallimme hienoimmista tammoista, Moon Sankaritar oli astutettu komealla ja erittäin hyväsukuisella orillamme Lakean Vallattomalla. Pienen varsan syntymää oli odotettu jännityksellä jo pitkään. Koko tallin väki kuhisi joka aamu ja kysymykset "Onko se jo syntynyt?" täyttivät ilman. Tallityöntekijät kilpailivat päivystysvuoroista varustehuoneessa, jonne varsomiskarsinasta tuli reaaliaikaista kuvaa. Kauniina tammikuisena pakkasyönä tammatallin perimäisessä karsinassa alkoi kuitenkin tapahtua. Sanni liikehti levottomasti, eikä se tuntunut löytävän hyvää asentoa millään. Tallimestarimme kutsui meidät paikalle ja menin rauhoittelemaan tammaa. Se oli varsonut jo kerran aikaisemminkin, joten homman pitäisi olla sille tuttua. Sanni asettui pian aloilleen ja muutaman hetken päästä maailmaan putkahti melko suurikokoinen ja kaunis ruunikko tammavarsa. Jätin Sannin ja pienen Venlan (tammalla oli nimi jo kauan ennen syntymäänsä) rauhassa kaksin ja menin kehumaan Valtteria. Se oli saanut hienon varsan ja ansaitsi porkkanoita tästä hienosta saavutuksesta.

01.08.2015
Elokuun alun kunniaksi suoritin hieman hevosostoksia. Näin ilmoituksen upean suomenhevostalli Lakean lopettamisesta ja menin heti ihastelemaan myyntihevosia. Myynnissä oli vaikka mitä hienouksia ja uskomattoman komeita hevosia hyvistä suvuista, mutta huomioni kiinnitti kaksi hevosta. Suomenpienhevostamma Lakean Namuliina ja suomenhevosori Lakean Vallaton. Lähdin tekemään hevosista tarjousta ja onnekseni sain nämä kaksi hienoa hevosta kotiuttaa. Vähän pidemmän kotimatkan päätteeksi Namuliina ja Valtteri pääsivät asettumaan aloilleen ja uuteen kotiinsa, tänne Englantiin. Näistä kahdesta kyvykkäästä hevosesta tullaan vielä kuulemaan, sehän on aivan varma.
- Mette

Ikääntyminen

1v. - 01.06.2014
2v. - 01.08.2014
3v. - 01.10.2014
4v. - 01.12.2014
5v. - 31.01.2015
6v. - 02.04.2015
7v. - 02.06.2015
8v. - 02.08.2015
9v. - 02.10.2015
10v. - 02.12.2015
11v. - 01.02.2016
12v. - 02.04.2016
13v. - 02.06.2016
14v. - 02.08.2016
15v. - 02.10.2016
16v. - 02.12.2016
17v. - 01.02.2017
18v. - 03.04.2017
19v. - 03.06.2017
20v. - 03.08.2017
21v. - 03.10.2017
22v. - 03.12.2017
23v. - 02.02.2018
24v. - 04.04.2018
25v. - 04.06.2018
26v. - 04.08.2018
27v. - 04.10.2018
28v. - 04.12.2018
29v. - 03.02.2019
30v. - 05.04.2019

virtuaalihevonen

Ulkoasu © M Layouts, muokkaus © Mette, taustakuva © WherezJeff (lisenssi)