Alku Asukkaat Esittely Toiminta Foorumi Email

Vernon Honey

EV-II

virtuaalihevonen


© Benny de Ruiter Stables

Virallinen nimi Vernon Honey Rotu, sukupuoli Suomalainen puoliverinen, ori
Syntymäaika 25.05.2015 (ikä) Väri ruunikko
Säkäkorkeus 166cm Omistaja Mette (VRL-13589)
Rekisterinumero VH15-031-0739 Kasvattaja Mette (VRL-13589)
Koulutustaso 130cm - CIC4 Saavutukset EV-II

Saavutukset

Estevarsojen laatuarvostelu tammikuu 2016
6,5 - 10 - 4 - 2 - 3 - 4 = 29,5 / EV-II

Virtual Riding Horses Assessment maaliskuu 2017
9+6+5+7+8+9½+7+8+9½ Superior Grade

Kuvagalleria


Kaikki kuvat © Benny de Ruiter Stables
Klikkaa kuvat isommaksi!

Luonnekuvaus

Vernon on lepsukka ori, jonka kanssa on mukava toimia kaikissa tilanteissa. Hoitaessa ori keskittyy lähinnä syömiseen, eikä hoitajaansa. Sen saa siis harjata aivan kaikessa rauhassa ja perusteellisesti joka puolelta. Kaviot ori nostaa käskystä, mitä nyt joskus joutuu vähän muistuttelemaan ja herättelemään ensin. Varustaminen sujuu hyvin, Vernon ei laita vastaan millään tavalla, vaan sietää kaikki vyön kiristämiset ja suitsien säätämiset. Taluttaessa Vernon kulkee korvat hörössä, joskus vähän turhan innokkaasti, mutta palaa ruotuun heti komennettaessa. Tammatkaan eivät oripojan päätä saa liiaksi pyörälle, vaan Vernon on joka tilanteessa hallittavissa.

Ratsuna Vernon on oikeasti täysin pomminvarma hevonen, tilanteessa kuin tilanteessa. Se ei säiky mitään missään, vaan on innoissaan uusista asioista. Vernonilla on mukavat askellajit ja se kulkee koko ajan omalla moottorilla, muttei kuitenkaan lähde kaahaamaan. Käynnissä se kulkee reippaasti ja rennosti, ravi on melko korkeaa ja lennokasta, mutta harjoittelemalla sielläkin oppii istumaan. Laukka Vernonilla on ihanan tasaista ja matkaavoittavaa, kun sen saa ensin kunnolla pyörimään. Ainut asia minkä ori vaatii ratsastajaltaan, on selkeät avut, sillä se inhoaa epäselviä apuja ja hermostuu silloin helposti. Hermostuksissaan Vernon voi alkaa potkia tai pukitella. Taitava ratsastaja saa kuitenkin Vernonin parhaat puolet esiin ja ori kulkee kauniisti.

Kuljettaminen on Vernonista huisin jännää, hyvällä tavalla. Se astelee innoissaan korvat hörössä traileriin, eikä ole moksiskaan pidemmästäkään matkasta. Ulos Vernon tykkää kuitenkin tulla vauhdilla, silllä ulkona voi olla vaikka ja mitä kivaa uutta nähtävää. Uusissa paikoissa Vernon saattaa aluksi vähän hämmästellä ja ilmoittaa jopa äänekkäästi olevansa paikalla. Pienellä rauhoittelulla ja rennoilla alkuverryttelyillä Vernon rauhoittuu heti ja näyttää taas parhaat puolet itsestään. Kilpasuoritukset sujuvat yleensä samaan tapaan kuin kotonakin harjoitellessa, Vernonin kanssa ei siis tarvitse pelätä turhia yllätyksiä.

Sukuselvitys

i. Venture
kwpn, 170cm, rn
ii. Vertical Limit
kwpn, 170cm, rn
iii. Vincent
kwpn, 170cm, rn
iie. Salla
kwpn, 166cm, rnkm
ie. Leone
kwpn, 167cm, rn
iei. Porthan IV
kwpn, 168cm, rt
iee. Lisabet
kwpn, 165cm, rn
e. Larissa WT
fwb, 163cm, rn
YLA2, ERJ-III
ei. Goljat Z
fwb, 167cm, rn
eii. Gigantus
fwb, 166cm, prn
eie. Serenade
fwb, 165cm, rn
ee. Yves Saint Laurent
fwb, 164cm, rn
eei. Sin Hubert
fwb, 166cm, m
eee. Lianda ER
fwb, 160cm, prt

Vertical Limit oli taitava estehevonen ja keräsi useita ruusukkeita jopa 140cm luokista. Oria käytettiin melko paljon jalostukseen ja sillä on yhteensä 26 varsaa. Ori sai vaikean ähkyn 23-vuotiaana ja se jouduttiin lopettamaan.
Vincent oli este- ja kenttähevonen ja pärjäsi kilpailuissa kohtalaisen hyvin. Ori oli haastava luonteeltaan, jonka vuoksi sitä ei aina saatu lastattua ja kuljetettua kilpailupaikalle asti.
Salla oli sievä tamma, joka hallitsi esteratsastuksen. Salla toimi nuorena kilpahevosena, mutta myytiin omistajan muuton takia ratsastuskouluun, jossa se toimi opetusmestarina estetunneilla.

Leone oli kiltti ja herttainen tamma, joka kilpaili koulussa vaativa A-tason luokissa. Tamman kapasiteetti olisi riittänyt pidemmällekin, mutta sen omistajan (piloille hemmotellun hotellin omistajan tyttären) kapasiteetti ei. Niimpä tamma niitti ruusukkeita ja sai kolme varsaa kilpauransa jälkeen.
Porthan IV oli kouluhevonen ja kilpaili Prix St. Georges -luokissa. Ori menestyi hyvin ja sitä oltaisiin haluttu käyttää jalostukseen, mutta se ei onnistunut tekemään kuin kaksi tammaa tiineeksi.
Lisabet oli ostettu ratsastuskouluun, mutta tamma osoitti huomattavaa kyvykkyyttä ja siitä tuli koulun omistajan silmäterä ja kilpahevonen. Harmillisesti Lisbet sai vaikean kaviokuumeen, minkä vuoksi sillä ei keretty kovin montaa kilpailua kiertää. Lisabet sai tämän jälkeen vielä kaksi varsaa, ennen kuin se pääsi kokonaan eläkkeelle.

Goljat Z on kouluhevonen, joka kilpailee vaativa A-tason luokissa omistajansa kanssa. Omistaja osti Goljatin ratsastuskoululta, jonne se oli päätynyt 'opetusmestarina', muttei luonteensa puolesta soveltunut aloitteleville ja vaihtuville ratsastajille. Goljatilla on useita sijoituksia kouluradoilta ja muutama ruusuke näyttelyistä.
Gigantus oli 166cm korkea ruunikko ori, jolla oli lennokkaat askeleet. Orin kapasiteetti olisi riittänyt paljon korkeammalle kuin PSG-luokkiin, mutta omistajansa perustettua perheen, ei valmentautumiselle jäänyt enää aikaa. Gigantus keräsi kuitenkin hyvin sijoituksia niissä kisoissa, joihin osallistui. Ori sai myös muutaman varsan, ennen kuin sairastui vaikeaan kaviokuumeeseen ja jouduttiin lopettamaan.
Serenade oli kiltti ja kultainen tamma. Tamma ei ollut mikään ruusukehai tai liikkeidensä puolesta huomiota herättävä, mutta tammalla oli kultainen sydän ja se kuljetti ratsastajansa turvallisesti perille tilanteessa kuin tilanteessa. Serenade pääsi kilpailemaan joitakin kertoja helppo A-luokissa, mutta toimi enimmäkseen omistajansa harrastehevosena ja maastoilukaverina. Tamma oli väriltään ruunikko, korkeilla sukilla ja korkeutta sillä oli 165cm.

Yves Saint Laurent on kaunis ruunikko tamma. Tamma kilpaili esteillä pitkän uran, korkeimmillaan 140cm luokissa. Tamma sai hyviä sijoituksia, mutta myös paljon hylkyjä/huonoja sijoja, sillä se oli luonteeltaan hyvin tammamainen ja ihan päivästä riippuen suoritti joko hyvin tai huonosti. 16-vuotiaana tamma siirtyi jalostuskäyttöön ja sai neljä varsaa.
Sin Hubert oli musta 166cm korkea ori. Hubert kilpaili esteratsastuksessa ja kokeili myös kenttäratsastusta. Ori ei saavuttanut suurta menestystä, sillä se oli hankala lastata ja stressaantui kuljetuksesta. Omalla tallillaan ori hyppäsi kuitenkin jopa 130cm korkeita ratoja. Hubert jätti muistoksi itsestään kaksi varsaa.
Lianda ER oli punarautias 160cm korkea estetykki. Sellaista estettä ei ollutkaan, mistä Lianda ei mennyt yli. Tamma hyppäsi tasaisen varmasti 140cm ratoja sileällä ja 120cm maastossa. Tamma kilpaili menestyksekkäästi 8 vuotta, mutta alkavien jalkavaivojen vuoksi se myytiin ratsastuskouluun pilkkahinnalla. Ratsastuskoulussa Liansa toimi mukavasti koulutunneilla ja pienillä esteillä. Vanhoilla päivillään ratsastuskoulun omistaja teetti sillä vielä kaksi varsaa.


Jälkeläiset

01.11.2016ewb-t.Goldie Honey
01.11.2016fwb-o.Vern Honey

Ominaisuuspisteet

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 2613.09
Nopeus ja kestävyys: 1267.46
Kuuliaisuus ja luonne: 1535.33
Tahti ja irtonaisuus: 88.87
Tarkkuus ja ketteryys: 51.17

ERJ Pisteet: 4148.42 Taso: 8 Maksimitaso: 7
KRJ Pisteet:1624.2 Taso: 4 Maksimitaso: -1
KERJ Pisteet: 3880.55 Taso: 8 Maksimitaso: 7
VVJ Pisteet: 1586.5 Taso: 4 Maksimitaso: -1


Päiväkirja

01.11.2016 Goldie Honey

Kaunis täysveritammani Goldcurrant Ring oli jo tullut aikuisen hevosen ikään ja olisin kovin mieluusti nähnyt tammallani jälkikasvuakin. Sopivan täysveriorin löytäminen osoittautui kuitenkin haastavaksi, joten suuntasin katseeni puoliverimarkkinoille. Omasta tallistani muistin kuitenkin Vernonin, joka oli jäänyt vähän vähemmälle huomiolle viime aikoina, mutta osoittanut kuitenkin potentiaalinsa kenttäratsastuksen parissa. Pienen harkinnan jälkeen hevoset pääsivät tekemään hieman lähempää tuttavuutta, ja vaikka Kultsi alkuun olikin hyvin paljon toimenpidettä vastaan, saatiin homma kuitenkin valmiiksi ja Kultsi kantavaksi. Täysin laskettuna päivänä Kultsi sitten synnytti kauniin, pitkäjalkaisen tammavarsan, joka oli perinyt ulkonäkönsä selvästi äidiltään. Ruunivoikko tammavarsa nimettiin heti Goldieksi ja se jätettiin emänsä hellään huomaan. Isäori Vernon sai myös paljon rapsutuksia ja kehuja hienosta varsasta.

30.01.2016 Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus
- Hei kato! Täällä on mainos tälläsestä varsa-arvioinnista.
- Niin mistä? Tees tilaa siihen tietokoneelle.
- Mehän voitais ilmottaa mein varsoja tonne!
- Ja kenethän me sinne vietäis? Ei noi oo muuta kun riekkunu laitumella keskenään.
- No just siks! Pääsis nekin joskus ihmisten ilmoille. Ja kasvattajat ois onnellisia..
- Ilmota sitten. Mutta vaan kolme varsaa, yks per luokka. En haluu mitään kaaosta aikaan.
- Ei meillä oo sopivaa nelivuotiasta. Laitan kaks kolmevuotiasta!
- Etkä laita. Vaan yks kaksvuotias ja yks kolmevuotias.
- Huuups! Meni jo!
- Kenet sä sinne lykkäsit?
- Vernonin, Alberton ja Eileenin.
- Mä lupaan sulle, et tästä ei hyvää seuraa..
----------------------------
Pakkasimme autoomme kolme varsaa ja suuntasimme kohti Brentwoodia ja varsa-arviointia. Olihan meidän varsoilla ihan kivat suvut ja paljon potentiaalia esteradoille, mutta ne olivat silti niin pellossa kasvaneita, että pelkäsin koko tapahtuman puolesta kun meidän ryhmä rämä saapui paikalle. Onneksi emme kerenneet kauaa ihmetellä, sillä 2-vuotiaiden kehä alkoi jo hyvissä ajoin. Esitin oman kasvattini Vernon Honeyn (i. Venture, e. Larissa WT) ja se sai varsin hyvän arvioinnin. Irtohypytyksestä vain 2 pistettä, mutta yhteensä 29,5 pistettä, mikä tiesi II-palkintoa! Emme kuitenkaan kohottaneet maljoja vielä, sillä kolmivuotiaiden kehä oli vasta alkamassa. Kehän avasi kasvattini Mr. Alberto (i. Mr. Champ, e. Alicia), jonka epäonninen työntekijäni joutui esittämään. Olin varma että Alberto syöksyisi lähimmistä aidoista läpi säikähtäessään ämpärissä lymyileviä kummituksia. Ori kuitenkin yllätti meidät kaikki hienolla käytöksellään ja sai kaikenkaikkiaan 30,5 pistettä, I-palkinnon! Hypimme jo lähestulkoon riemusta, kunnes muistin että vielä oli Eileenin vuoro. Hoidin itse Bellgroven kasvatin Eileen Bellin (i. Cirion Snape, e. Reverie PB). Tamma käyttäytyi hienosti ansaiten 29 pistettä ja päästen myös II-palkinnolle. Olin varsin ylpeä laumastamme pakatessani varsoja takaisin hevosautoon. Illalla olisi luvassa isot juhlat, kuohuvaa kaikille - myös sille retkulle, joka meidät keksi näihin karkeloihin ilmoittaa.

13.07.2015, Muuttopuuhia
Suomen kylmä talvi ja epävakaat sääolosuhteet muutenkin ajoivat minua pikkuhiljaa hulluuden partaalle. Samoin myös pienet piirit, ahkerien työntekijöiden puute, alati kasvavat lämmitys- ja rehukustannukset.. Olin jo aivan kypsä koko Suomeen, tähän onnettomaan takapajulaan, jolle Keski-Eurooppalaiset vain naureskelivat. Mietin useamman yöni pääni puhki että mikä olisi seuraava siirtomme. Eräänä iltana sain loistoajatuksen: pakkaisimme kamamme ja suuntaisimme Englantiin! Siellä sisar- ja yhteistyö tallillamme Honey Hill Farmilla olisi tilaa ja lääniä vaikka muille jakaa, talvi ei olisi aivan yhtä karsea kuin täällä Suomessa ja olisihan siellä kuninkaallisiakin.

Kun olin saanut käytännön asiat järjestykseen, oli toteutuksen vuoro. Hullun lailla pakkaamista, vaikka suurin osa tavaroista jäisikin Suomeen ja uutta ostettaisiin perillä (tulee halvemmaksi kuin kuljettaa pitkin poikin Eurooppaa). Rakkaudella kasatun hevoslaumani tahdoin kuitenkin mukaan viimeistä kaviokasta myöten, eikä sovi unohtaa tallikoiraamme tai lammaslaumaamme! Noin sadan eläimen kuljetus ei käynyt ihan noin vain, vaan hermoja ja lompakkoa koeteltiin monesti. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin kaikkia tyydyttävä ratkaisu aikaan. Ensimmäisenä lähtisivät pidempään laitumilla pärjäävät hevoset ja ponit, eli 13 suomenhevosta ja 9 shetlanninponia + lampaat. Seuraavassa satsissa matkasivat loput ponit (10 connemaraa, 4 new forestinponia, 4 ratsuponia, 3 welshponia, amerikanminiatyyyrihevonen, british spotted pony ja knabstrup-poni) sekä kolme tinkeriämme. Kolmannessa rysäyksessä matkasivat ravurimme (2kpl), knabstrupinhevonen, täysveriset (2kpl) ja sekalainen lauma puoliverisiä (16kpl). Aivan viimeiseen erään jäivät 24 suomalaista puoliveristä ja tallikoiramme Allu, sekä tietenkin perheeni. Vielä vihoviimeinen tarkistus, että kaikki oleellinen (passit, hammasharjat ja luottokortit) on laukuissa ja niin jätimme hyvästit Suomelle ja Ratsutalli Luttanoille. Huomenna heräämme uuteen aamuun Englannissa, Honey Hill Farmilla.
- Mette

25.05.2015
Vernon syntyi!

Ulkoasu © M Layouts, Otsikkokuva © Myprofe (lisenssi), muokkaus Mette
{title}
{menu}
{content}